Saksan 1. jalkaväkidivisioona
| Artillerieführer I 1. jalkaväkidivisioona |
|
|---|---|
 Divisioonan tunnus |
|
| Toiminnassa | 1934–1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat |
 Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Osa joukkoa | Heer (Wehrmacht) |
| Koko | divisioona |
| Lempinimi |
”Friedrich der Große” (Fredrik II Suuri) ”Ostpreußen” (Itä-Preussi) |
| Sodat ja taistelut |
Puolan offensiivi 1939 länsirintama 1940 itärintama 1941–1945 |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Georg von Küchler Walther Schroth Martin Grase |
Saksan 1. jalkaväkidivisioona (saks. 1. Infanterie-Division) oli Saksa maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wehrkreis I muodosti 1. lokakuuta 1934 Itä-Preussissa Königsbergissä divisioonan peitenimellä Artillerieführer I, jonka nimi vaihdettiin 15. lokakuuta 1935 Saksan irtautuessa Versailles'n rauhan rajoituksista 1. jalkaväkidivisioonaksi. Sen yksiköt muodostettiin Reichswehrin 1. divisioonan 1. preussilaisen jalkaväkirykmentin (saks. 1.Preußisches Infanterie-Regiment) yksiköitä täydentämällä. Divisioonan esikunta siirrettiin Insterburgiin 3. helmikuuta 1936.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioona asetettiin liikekannalle ensimmäisten yhtymien joukossa 17. elokuuta 1939. Se liitettiin pohjoisen armeijaryhmään Itä-Preussiin sijoitettuun 3. armeijaan, jonka mukana divisioona hyökkäsi Puolaan. Se eteni kohti Mlawan linnoitettua kaupunkia Saksan armeijan yrittäessä murtautua Varsovan pohjoispuolisen puolustuksen läpi. Divisioona hyökkäsi kaupunkia puolustavien joukkojen oikeaan sivustaan pakottaen ne vetäytymään kaupungista. Divisioona jatkoi hyökkäystään etelään ja itään pysähtyen sodan loppuessa lähelle Siedicen kaupunkia.
Vuonna 1940 divisioona osallistui Belgian ja Ranskan valloitukseen, mutta se ei osallistunut juurikaan taisteluihin. Se kuitenkin menetti taisteluissa 1051 miestä, joista 234 kaatuneina. Kaatuneiden joukossa oli divisioonassa luutnanttina palvellut Preussin ruhtinas Wilhelm. Divisioona liitettiin Britannian valloitukseen koottuun osastoon ja se sijoitettiin Kanaalin rannikolle aina syyskuuhun, jolloin maihinnousu peruutettiin ja divisioona siirrettiin Itä-Preussiin.[1]
Divisioona ylitti pohjoisen armeijaryhmän mukana Neuvostoliiton rajan operaatio Barbarossan alkaessa 22. kesäkuuta 1941. Se osallistui Baltian valloitukseen edeten kohti Leningradia. Lokakuuhun mennessä divisioonan vahvuus oli kutistunut kahteen kolmasosaan alkuperäisestä, mutta siitä huolimatta se jatkoi ryhmän alueella taistelua liitettynä 18. armeijaan. Se osallistui kahden vuoden aikana muun muassa taisteluun Laatokasta ja Peipsijärvestä sekä Leningradin piiritykseen.[1]
Lokakuussa 1943 divisioona siirrettiin etelän armeijaryhmään ja se osallistui raskaisiin Dneprin taisteluihin Krivoi Rogissa. Myöhemmin divisioona osallistui Ukrainasta käytyihin taisteluihin ja se joutui 1. panssariarmeijan mukana mottiin Bug- ja Dnestr-jokien välisellä alueella maaliskuussa 1944. Läpimurrossa se suojasi XXXXVI panssariarmeijakunnan selustaa kärsien raskaita tappioita. Divisioona varustettiin ja täydennettiin uudestaan ja se siirrettiin elokuussa 1944 keskustan armeijaryhmään. Divisioona osallistui Neuvostoliiton vuoden 1945 hyökkäyksen torjuntaan Itä-Preussissa. Divisioonan jäänteet taistelivat Schlossbergissa, Königsbergissä, Sambian niemimaalla ja Pillaussa puna-armeijaa vastaan vuoden 1945 alkuun, jolloin se lakkasi olemasta.[2]
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonankomentajina olivat[3]:
- kenraalimajuri Georg von Küchler 1. lokakuuta 1934 – 1. huhtikuuta 1935
- kenraaliluutnantti Walther Schroth 1. huhtikuuta 1935 – 4. helmikuuta 1938
- kenraaliluutnantti Joachim von Kortzfleisch 4. helmikuuta 1938 – 14. huhtikuuta 1940
- kenraaliluutnantti Philipp Kleiffel 15. huhtikuuta 1940 – 12. heinäkuuta 1941
- eversti Friedrich Altrichter 12. heinäkuuta – 4. syyskuuta 1941
- kenraaliluutnantti Philipp Kleiffel 4. syyskuuta 1941 – 16. tammikuuta 1942
- kenraaliluutnantti Martin Grase 16. tammikuuta 1942 – 1. heinäkuuta 1943
- kenraaliluutnantti Ernst-Anton von Krosigk 1. heinäkuuta 1943 – 10. toukokuuta 1944
- eversti Hans-Joachim Baurmeister 10. toukokuuta – 8. kesäkuuta 1944
- kenraaliluutnantti Ernst-Anton von Krosigk 8. kesäkuuta – 1. lokakuuta 1944
- kenraaliluutnantti Hans Schittnig 1. lokakuuta 1944 – 28. helmikuuta 1945
- eversti Henning von Thadden 28. helmikuuta 1945
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Organisaatio 1934 |
| Infanterie-Regiment Königsburg Infanterie-Regiment Gumbinnen Artillerie-Regiment Königsburg Pionier-Bataillon Königsburg A Nachrichten-Abteilung Königsburg |
| Organisaatio 1938 |
| Infanterie-Regiment 1 Infanterie-Regiment 22 Infanterie-Regiment 43 Artillerie-Regiment 1 I./Artillerie-Regiment 37 Beobachtung-Abteilung 1 Panzer-Abwehr-Abteilung 1 Pionier-Bataillon 1 Nachrichten-Abteilung 1 Sanitäts-Abteilung 1 |
| Organisaatio 1939 |
| Infanterie-Regiment 1 Infanterie-Regiment 22 Infanterie-Regiment 43 Machinegewehr-Bataillon 31 Artillerie-Regiment 1 I./Artillerie-Regiment 37 Panzer-Abwehr-Abteilung 1 Aufklarüng-Abteilung 1 Pionier-Bataillone 1 Nachrichten-Abteilung 1 Sanitäts-Abteilung 1 |
| Organisaatio 1944 |
| Grenadier-Regiment 1 Füsilier-Regiment 22 Grenadier-Regiment 43 Artillerie-Regiment 1 I./Artillerie-Regiment 37 Panzerjäger-Abteilung 1 Division-Füsilier-Bataillon 1 Pionier-Bataillon 1 Nachrichten-Abteilung 1 Sanitäts-Abteilung 1 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitcham, Samuel W. Jr: German Order of Battle Volume One: 1st-290th Infantry Divisions in WWII. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3416-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Feldgrau.com (englanniksi)