Richard Attenborough

Richard Attenborough
Attenborough Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt	29. elokuuta 1923 Cambridge, Britannia
Kuollut	24. elokuuta 2014 (90 vuotta) Lontoo
Näyttelijä
Aktiivisena	1942–2007
Merkittävät roolit	Roger Bartlett (Suuri pakoretki) John Reginald Christie (Rillingtonin kuristaja) John Hammond (Jurassic Park)
Palkinnot
2 Oscaria vuonna 1982, Bafta 1993, 3 Golden Globea vuosina 1967, 1968 ja 1982
Aiheesta muualla
www.richardattenborough.com
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Richard Samuel Attenborough, paroni Attenborough (29. elokuuta 1923 Cambridge – 24. elokuuta 2014 Lontoo) oli englantilainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä sekä elokuvaohjaaja ja -tuottaja, jonka menestynein elokuva on Mahatma Gandhista kertova kahdeksalla Oscarilla palkittu Gandhi.

Attenborough aloitti uransa Britanniassa teatterissa ja elokuvissa ja esiintyi kahden vuoden ajan muun muassa Agatha Christien näytelmän Hiirenloukku alkuperäisessä kokoonpanossa. Vuonna 1959 Attenborough perusti Bryan Forbesin kanssa Beaver Filmsin, jolle Attenborough tuotti joitakin elokuvia. Hänen ensimmäinen Hollywood-elokuva oli Suuri pakoretki (1963) ja ensimmäinen ohjaustyö Oi! Mikä ihana sota (1969). Lopulta vuonna 1982 ilmestyi Attenborough'n noin 20 vuoden ajan suunnittelema Gandhi, josta Attenborough palkittiin parhaan ohjauksen Oscarilla. Gandhin jälkeenkin monet Attenborough'n ohjaukset olivat elämäkertaelokuvia, ja lisäksi hän palasi vielä näyttelijäksi Jurassic Parkissa ja sen jatko-osassa.

Nuoruus

Richard Attenborough syntyi 1923 Cambridgessa Frederick ja Mary Attenborough'lle. Richard oli vanhin perheen kolmesta lapsesta. Hänen pikkuveljestään Davidista tuli tunnettu biologi ja dokumentaristi ja Johnista autoalan johtohenkilö.

Kun Richard oli yhdeksänvuotias, perhe muutti Leicesteriin, missä Frederick-isä aloitti University College Leicesterin rehtorina. Perheen äiti oli yhteiskunnallisesti aktiivinen: hän oli Espanjan sisällissodan aikana puheenjohtajana komiteassa, joka hoiti baskilapsien evakuoimista, ja oli mukana Guernican pommitusta protestoineelle marssille. Attenborough't ottivat toisen maailmansodan alussa kaksi juutalaistyttöä kotiinsa, missä he asuivat kahdeksan vuoden ajan.

Richard ei pyrkinyt veljistään poiketen akateemiselle uralle, mutta hän oli jo nuorena kiinnostunut näyttelemisestä. Hän päätti omien sanojensa mukaan ryhtyä näyttelijäksi nähtyään vuonna 1935 Charles Chaplinin Kultakuumeen.

Ura

Uran alku opiskelijana

Attenborough näytteli ensimmäisen kerran Leicesterin Little Theatressa ja pääsi vuonna 1941 opiskelemaan Royal Academy of Dramatic Art -kouluun (RADA). Opiskeluaikanaan Attenborough teki elokuvadebyyttinsä elokuvassa Meri on kohtalomme (1942). Samana vuonna hän esiintyi West End -teatterissa Clifford Odetsin näytelmässä Awake and Sing!.

Attenborough'n läpimurto oli vuonna 1943 Graham Greenen näytelmästä tehdyssä teatterisovituksessa Brighton Rock, missä hän esitti Pinkie Brownia, nuorta ja ilkeää katolista gangsteria. New Statesmanissa kirjoitettiin, että Attenborough ansaitsi tulla roolistaan kuuluisaksi ”yhdessä yössä”. Attenborough liittyi vielä vuoden 1943 aikana Britannian ilmavoimiin. Siellä hänet määrättiin elokuvatuotantoyksikköön, jonka tekemässä Journey Together -elokuvassa hän myös näytteli.

Teatterissa ja elokuvissa

Kotiuduttuaan ilmavoimista Attenborough näytteli vuonna 1946 sotilasta elokuvissa Kysymys elämästä ja kuolemasta ja School for Secrets. Salakuljettajan poika (1947) oli Attenborough'n harvoja pukudraamoja. Sen jälkeen hän palasi Pinkie Brownin rooliin Brighton Rockin elokuvaversiossa Kiveä kovempi. Attenborough esitti vielä 1940-luvun lopulla muitakin teinirooleja, vaikkakin esimerkiksi elokuvassa The Guinea Pig 25-vuotiasta Attenborough'ta oli vaikea uskoa 15-vuotiaaksi opiskelijaksi.

Attenborough esiintyi 1950-luvulla sekä teatterissa että elokuvissa. Hän teki vuonna 1949 teatterissa neuroottisen roolin, mieleltään järkkyneenä sotilaana Arthur Laurentsin näytelmässä Home of the Brave. West Endissä hän näytteli marraskuusta 1950 alkaen yli vuoden pyörineessä To Dorothy a Son -farssissa. Attenborough kuului myös Agatha Christien vuonna 1952 ensiesityksen saaneen Hiirenloukun alkuperäiseen kokoonpanoon. Hän oli kiinnitettynä näytelmään kahden vuoden ajan. Teatteriesitysten ohella hän näytteli myös elokuvissa ja teki roolit muun muassa elokuvissa Operaatio Normandia (1952) ja Laiva kuoli häpeään (1955). Attenborough näytteli 1950-luvun puolivälissä muutamissa Boultingin veljesten satiirisissa elokuvissa, jotka hyökkäsivät brittiläisiä yhteiskunnallisia instituutioita vastaan.

Oma tuotantoyhtiö ja paikka Hollywoodista

Attenborough'n 1950-luvun elokuvaroolit alkoivat pitkälti toistaa itseään. Pettyneenä uransa suuntaan hän otti yhteyttä vanhaan ystäväänsä Bryan Forbesiin, jonka ura polki myös paikoillaan. He perustivat 1959 oman tuotantoyhtiönsä Beaver Filmsin. Forbes käsikirjoitti sen ensimmäisen elokuvan Vihainen hiljaisuus, jonka pääosassa Attenborough näytteli. Vain alle 100 000 punnalla tehty elokuva kertoi ajankohtaisesti ammattiliittojen vaikutusvallasta. Beaver Filmsin seuraavat elokuvat eivät olleet yhtä vaikuttavia. Attenborough näytteli muun muassa elokuvissa Pankkirosvojen kerho ja Lukittujen ovien takana sekä tuotti elokuvat Viattomat ja Salattu rakkaus. Lukittujen ovien takana jäi Beaver Filmsin viimeiseksi tuotannoksi. Elokuvien levittäjät eivät pitäneet siitä, minkä takia sitä levitettiin vain hajanaisesti. Tämä pakotti Beaver Filmsin lopettamaan toimintansa.

Attenborughilla oli jo 1960-luvun alussa idea Mahatma Gandhiista kertovasta elokuvasta. Hän ei kuitenkaan saanut sille rahoitusta, joten päätti edelleen keskittyä uraansa näyttelijänä ja hyväksyä Hollywoodista tulleet tarjoukset. Attenborough'n ensimmäinen Hollywood-elokuva oli hyvin menestynyt Suuri pakoretki (1963). Hänen seuraavat elokuvansa Yhdysvalloissa, eli Aavikkolento (1965), Tykkivene Jangtse-joella (1966) ja Tohtori Dolittle (1967), eivät olleet aivan yhtä menestyneitä. Attenborough'n vaikuttavin rooli sitten elokuvan Kiveä kovempi oli sarjamurhaaja John Christienä elokuvassa Rillingtonin kuristaja (1971). Vuoden 1966 elokuvasta Tykkivene Jangtse-joella hän sai parhaan miessivuosan Golden Globe -palkinnon.

Ensimmäisestä ohjauksesta Gandhi-menestykseen

Attenborough sai vuonna 1969 mahdollisuuden ohjata ensimmäisen elokuvansa, kun John Mills kysyi häntä tekemään elokuvaversiota Joan Littlewoodin näytelmästä. Attenborough'n Oi! Mikä ihana sota menestyi sekä taiteellisesti että taloudellisesti. Se oli lupaava alku aloittelevalle ohjaajalle, mutta hänen seuraavat elokuvansa Nuori seikkailija (1972), joka kertoi nuoresta Winston Churchillista, ja sotaspektaakkeli Yksi silta liikaa eivät täyttäneet ensimmäisen elokuvan aiheuttamia odotuksia. Attenborough jatkoi 1970-luvulla myös näyttelijänuraa ja esiintyi muun muassa intialaisen Satyajit Rayn elokuvassa Shakinpelaajat.

Richard Attenborough vuonna 1983.

Attenborough onnistui lopulta 1980-luvun alussa toteuttamaan pitkän haaveensa Gandhista kertovasta elokuvasta. Hän tuotti elokuvansa lopulta itse, sillä Hollywood-tuottajat eivät uskoneet elokuvan keräävän yleisöä. Hän muun muassa kiinnitti Lontoon talonsa ja myi omistamiaan taideteoksia. Gandhin suosittelemana Intian kansallinen elokuvayhtiö sijoitti elokuvaan lopulta kolmanneksen elokuvan 22 miljoonan dollarin budjetista. Kukaan ei uskonut, että massiivinen elokuva pääsisi edes omilleen, mutta sen tuotto teattereissa ylitti lopulta 20-kertaisesti sen budjetin. Gandhi sai kahdeksan Oscar-palkintoa, eli enemmän kuin yksikään brittielokuva aiemmin. Attenborough sai itse parhaan elokuvan Oscarin sen tuottajana ja parhaan ohjauksen palkinnon. Lisäksi esimerkiksi pääosanesittäjä Ben Kingsley palkittiin parhaasta miespääosasta.

Viimeiset vuodet

Gandhin jälkeen Attenborough ohjasi toisen teatterillisen elokuvan, Broadway-sovituksen Chorus Line (1985). Attenborough'n yritys tuoda Broadway-musikaali valkokankaalla kuitenkin epäonnistui. Hän todisti kuitenkin elokuvalla Huuto vapaudelle (1987), joka kertoi Etelä-Afrikan vapaustaistelijan Steve Bikon ja valkoihoisen toimittajan Donald Woodsin ystävyydestä, että hän oli kotonaan elämäkertaelokuvien parissa. Attenborough pyrki tekemään elokuvan filosofi Thomas Painesta, mutta sen projektin kaaduttua hän ohjasikin elokuvan toisesta esikuvastaan. Vuonna 1992 ilmestyneessä Chaplinissa nimiosaa esitti Robert Downey Jr.

Chaplinin jälkeen Attenborough jatkoi elämäkertojen parissa, Varjojen maat (1993) kertoi C. S. Lewisin ja Joy Davidmanin välisestä ystävyydestä. Samana vuonna Attenborough palasi 13 vuoden jälkeen valkokankaalle näyttelijänä, kun Steven Spielbergin Jurassic Park sai ensi-iltansa. Hän toisti roolinsa myös sen jatko-osassa Kadonnut maailma – Jurassic Park (1997).

Attenborough'n 1990-luvulla ohjaamia elokuvia olivat myös nuoresta Ernest Hemingwaystä kertonut Sodassa ja rakkaudessa (1996) ja luonnonsuojelija Archie Belaneystä kertonut Rakkaudesta erämaahan (1999). Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi joulukuussa 2007 julkaistu rakkaustarina Closing the Ring.

Attenborough toimi muun muassa RADA:n, BAFTA:n, Gandhi-säätiön, Brittiläisen kansallisen elokuva- ja televisiokoulun (NFTS) sekä Capital Radion johtokunnan puheenjohtajana ja Sussexin yliopiston kanslerina. Hän oli myös Chelsea FC:n kunniapuheenjohtaja.

Arvonimet

Attenborough sai Brittiläisen imperiumin komentajan arvon (CBE) vuonna 1969. Ritarin arvon hän sai 1976. Vuonna 1993 Attenborough sai elinikäisen päärinarvon ja hänestä tuli Richmond upon Thamesin paroni Attenborough.

Perhe

Attenborough oli naimisissa Sheila Simin kanssa vuodesta 1945. Perheeseen kuului kolme lasta. Vanhin tytär Jane Holland, tämän tytär ja anoppi kuolivat vuoden 2004 Intian valtameren tsunamissa.

Attenborough'n veli on tunnettu BBC:n luontodokumenttien tekijä David Attenborough. Kolmas veli John Attenborough on luonut uransa autokauppiaana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Attenborough Wikimedia Commonsissa

• Sir Richard Attenborough'n muistokirjoitus Helsingin Sanomissa