Ranskan parlamenttivaalit 2024
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Toisen kierroksen tulokset vaalipiirettäin (viivoitetuilla tulos saatiin jo ensimmäisellä kierroksella) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
Ranskassa järjestettiin parlamenttivaalit ensimmäisen kierroksen osalta 30. kesäkuuta ja toisen kierroksen osalta 7. heinäkuuta 2024. Kyseessä ovat ennenaikaiset vaalit. Vaaleissa valitaan kaikki kansalliskokouksen 577 edustajaa, joiden kausi on viisi vuotta.[1]
Tausta ja vaalijärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2022 parlamenttivaaleissa presidentti Emmanuel Macronin Ensemble! -koalitio menetti enemmistönsä, minkä johdosta mahdollisista ennenaikaisista vaaleista alettiin puhua jo vuonna 2023. Presidentillä on valta hajottaa parlamentti, ja Macronin uskottiin tekevän niin saadakseen parlamentaarisen enemmistönsä takaisin.[2]
Macron ilmoitti europarlamenttivaalien tulosiltana hajottavansa kansalliskokouksen, mikä johtaa ennenaikaisiin vaaleihin. Syynä Macronin päätökseen oli hänen puolueensa huono tulos eurovaaleissa.[3][4]
Ranskan kaikissa vaaleissa järjestetään ennakko-oletuksena kaksi kierrosta. Mikäli joku ehdokkaista saa yli puolet vaalipiirinsä äänistä, toista kierrosta ei järjestetä kyseisessä vaalipiirissä. Toiselle kierrokselle jatkavat kaksi eniten ääniä saanutta sekä kaikki ne ehdokkaat, jotka saivat ensimmäisellä kierroksella vähintään 12,5 prosenttia äänistä. Näin ollen toisella kierroksella voi olla kaksi, kolme tai jopa neljä ehdokasta. Toisella kierroksella valituksi tulee se, joka saa suurimman ääniosuuden, vaikka se ei olisikaan yli puolta äänistä.[5]
Äänioikeus vaaleissa on samoilla henkilöillä kuin presidentinvaaleissa, eli 18 vuotta täyttäneillä vaaliluetteloon kirjatuilla Ranskan kansalaisilla, jotka eivät ole menettäneet poliittisia oikeuksiaan.[6]
Vaaliliittoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasavaltalaisten puheenjohtaja Éric Ciotti ehdotti julkisesti vaaliliittoa kansallisen liittouman kanssa 11. kesäkuuta.[7] Puoluehallitus ilmoitti seuraavana päivänä, että oli yksimielisessä äänestyksessä erottanut Ciottin puheenjohtajan paikalta. Ciotti itse on kiistänyt äänestyksen tuloksen.[8]
Kansallinen liittouma ja Reconquête-puolue neuvottelivat myös mahdollisesta vaaliliitosta, mutta neuvottelut kariutuivat 11. kesäkuuta. Syyksi on epäilty sitä, ettei kansallinen liittouma halua olla tekemisissä Reconquêten perustaja Éric Zemmourin kanssa.[9]
Vasemmistopuolueista koostuva NUPES-vaaliliitto ei osallistunut EU-vaaleihin, mutta sen jälkeen kun Macron hajotti parlamentin, äärivasemmistolainen François Ruffin ehdotti uuden vasemmistolaisen vaaliliiton luomista "pahimman välttämiseksi".[10] Uusi kansanrintama -niminen vaaliliitto perustettiin 10. kesäkuuta. Siihen kuuluvat mm. EELV, Alistumaton Ranska, kommunistipuolue ja sosialistipuolue.[11][12]
Kampanjointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kampanja-aika oli vain 19 päivää, mikä on lyhin koko viidennen tasavallan historiassa (vuodesta 1958 lähtien).[13]
France 3- ja France Bleu -kanavat ilmoittivat järjestävänsä yhteensä yli 200 vaaliväittelytilaisuutta, joita esitettiin sekä radiossa että televisiossa.[14]
Toiselle kierrokselle päädyttiin 306, eli ennätysmonissa, vaalipiireissä. Vuoden 2022 vaaleissa vastaava luku oli 8.[15] Toisella kierroksella monet kolmanneksi tulleet keskustalaiset ja vasemmistolaiset ehdokkaat jättäytyivät pois vaaleista estääkseen äänien hajautumisen ja sitä kautta potentiaalisen kansallisen liittouman ehdokkaan voiton vaalipiirissä.[16]
Ranskan laki määrää, että puolueille tulee taata televisiossa ja radiossa tasavertaiset mahdollisuudet, minkä johdosta esim. vaaliväittelyissä kunkin puolueen käyttämä puheaika kellotetaan ja puheenvuoroja jakamalla puheaikaa tasataan. Vaaliviikonlopun aikana noudatetaan ns. vaalihiljaisuutta, jolloin jopa puolueiden nimien sanominen televisiossa tai radiossa on kiellettyä. Lehdissä ja sosiaalisessa mediassa vastaavaa vaatimusta ei ole.[17]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Puolue | I kierros | II kierros | Paikat yhteensä | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Äänet | Osuus (%) | Äänet | Osuus (%) | |||
| Ensamble! | 6 820 446 | 21,28 | 6 692 365 | 24,53 | 159 | |
| NFP | 9 042 485 | 28,21 | 7 040 232 | 25,81 | 180 | |
| RN ja liittolaiset | RN | 9 379 092 | 29,26 | 8 745 063 | 32,05 | 125 |
| Muut | 1 268 822 | 3,96 | 1 364 950 | 5,00 | 17 | |
| LR | 2 106 166 | 6,57 | 1 474 723 | 5,41 | 39 | |
| Reconquête | 238 934 | 0,75 | karsiutui pois | 0 | ||
| Sekalainen vas. | 490 898 | 1,53 | 401 063 | 1,47 | 12 | |
| Ympäristöliike | 182 478 | 0,57 | 37 808 | 0,14 | 1 | |
| Sekalainen oik. | 1 154 785 | 3,60 | 980 548 | 3,59 | 27 | |
| Regionalistit | 310 727 | 0,97 | 288 201 | 1,06 | 9 | |
| Sekalainen kesk. | 391 423 | 1,22 | 177 164 | 0,65 | 6 | |
| Sekalainen äärivas. | 366 594 | 1,14 | karsiutui pois | 0 | ||
| Suverinistit | 90 110 | 0,28 | 18 672 | 0,07 | 1 | |
| Sekalaiset | 142 871 | 0,45 | 38 025 | 0,14 | 1 | |
| PRG | 12 434 | 0,04 | karsiutui pois | 0 | ||
| Sekalainen äärioik. | 59 679 | 0,19 | 23 216 | 0,09 | 1 | |
| Hyväksyttyjä ääniä | 32 057 944 | 27 282 030 | ||||
| Hylättyjä ääniä | 267 803 | 395 302 | ||||
| Tyhjiä ääniä | 582 908 | 1 193 011 | ||||
| Ääniä yhteensä | 32 908 655 | 28 870 343 | ||||
| Rekisteröityneitä äänestäjiä | 49 332 709 | 43 328 540 | ||||
| Lähde:[18] | ||||||
Ensimmäisellä kierroksella valtakirjalla äänestäneiden määrä oli yli 2,7 miljoonaa.[19]
Jälkipyykki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääministeri Gabriel Attal ilmoitti erostaan maanantaina, mutta sanoi olevansa valmis hoitamaan virkaa toimitusministeristön johtajana siihen saakka kunnes uusi pääministeri nimitetään virkaan, kun presidentti Macron pyysi tätä jäämään toistaiseksi.[20][21]
Maanantaina 8. heinäkuuta Jordan Bardellan kerrottiin alkavan uuden äärioikeistolaisen Patriootit Euroopan puolesta -ryhmän, johon hänen puolueensa tulisi liittymään, puheenjohtajaksi Euroopan parlamentissa.[22]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Tasavaltalaisten vaalitilaisuus -
Toisen kierroksen tuloksia juhlivia ihmisiä Tasavallan aukiolla Pariisissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Les députés Les élections en France. 2024. Viitattu 9.6.2024. (ranska)
- ↑ France heading to the polls in 2023? Euractiv. 23.12.2022. Viitattu 9.6.2024. (englanti)
- ↑ Macron dissolves parliament after EU defeat, calls election POLITICO. 9.6.2024. Viitattu 9.6.2024. (englanti)
- ↑ French President Emanuel Macron dissolves National Assembly, calls new legislative election after defeat in EU vote ABC News. 9.6.2024. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
- ↑ France's parliamentary elections - how do they work? 10.6.2017. RFI. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Les élections législatives info.gouv.fr. 2022. Viitattu 9.6.2024. (ranska)
- ↑ Willsher, Kim: Les Républicains leader says he wants alliance with France’s far-right National Rally The Guardian. 11.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanti)
- ↑ France's rightwing Les Républicains vote out leader Éric Ciotti over election pact with far right France 24. 12.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
- ↑ French far-right alliance talks break down POLITICO. 11.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanti)
- ↑ Macron dissolves the French parliament and calls a snap election after defeat in EU vote AP News. 9.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Programme, candidature unique... Les partis de gauche appellent à créer un "nouveau Front populaire" BFMTV. 10.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (ranska)
- ↑ Législatives : accord entre les partis de gauche pour des « candidatures uniques » dans chaque circonscription dès le premier tour Le Monde. 10.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (ranska)
- ↑ French conservatives in turmoil as leader backs Le Pen alliance for snap elections France 24. 11.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Législatives 2024 : les candidats de vos circonscriptions se font face ce mercredi soir, grande soirée de débats sur France 3 France 3 Régions. 19.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (ranska)
- ↑ The three-way factor that makes France's election results so unusual RFI. 1.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ France election: Third-place candidates withdraw in bid to block far right BBC News. 2.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Why France's complex election rules limit media coverage France 24. 28.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ France entière - Elections Législatives 2024 - Publication des résultats des élections en France Ministère de l'intérieur élection. 2024. Viitattu 30.6.2024. (ranska)
- ↑ Du jamais-vu depuis 46 ans à 17h : vers un taux de participation record pour les législatives ? Franceinfo. 30.6.2024. Viitattu 30.6.2024. (ranska)
- ↑ French PM Attal offers to resign after Macron's coalition loses majority Le Monde. 7.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ French election: Macron asks PM Gabriel Attal to stay on for now after election BBC News. 8.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (englanti)
- ↑ Parlement européen : Jordan Bardella va présider un nouveau groupe nationaliste initié par le Premier ministre hongrois, Viktor Orban Franceinfo. 8.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (ranska)