Ralli

Jari-Matti Latvala, Suomen rallien 2010, 2014 ja 2015 voittaja, ajamassa Focustaan Muuramen testierikoiskokeella.

Ralli on moottoriurheilulaji, jossa kilpailuvälineinä toimivat tavallisiin tuotantohenkilöautoihin pohjautuvat, vaikkakin teknisesti varsin paljon tavallisista henkilöautoista eroavat autot. Rallikilpailut käydään useimmiten etappikilpailuina yleisillä teillä, johon kuuluu sekä siirtymätaipaleita että suljetuilla teillä käytäviä pikataipaleita eli erikoiskokeita, joiden ajat ratkaisevat lopputulokset.

Rallia voidaan ajaa kaikilla alustoilla, kuten asvaltilla, soralla, lumella ja jäällä. Englannin kielen sana rally merkitsi alun perin kokoontumisajoja.

Historia

Nykyajan rallikilpailut ovat jatkoa autourheilun alkuaikoina järjestetyille maantiekilpailuille. Ensimmäinen virallinen autokilpailu järjestettiin Ranskassa heinäkuussa 1894 ja tehtävänä oli 126 kilometrin ajo Pariisista Roueniin. Kilpailuun osallistui alkukarsinnan jälkeen 19 autoa, joista yhdeksän oli bensiinikäyttöisiä ja loput höyryvoimalla liikkuvia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa suoritettiin ensimmäinen autokilpailu vuonna 1896 Lontoosta Brightoniin. Ensimmäisenä suuren luokan kansainvälisenä retkeilyajona syntyi – alun perin lähinnä rikkaiden turistien houkuttelemiseksi tammikuussa hiljaiseen Monacoon – vuonna 1911 Monte Carlo -ralli, jossa kilpailijat saapuivat Monte Carloon yhdestätoista etukäteen määrätystä lähtöpisteestä eri puolilta Eurooppaa.

Varhaisimmat merkit autourheilun leviämisestä Pohjoismaihin löytyvät Ruotsista, jossa ajettiin kilpaa maantiellä ensimmäisen kerran vuonna 1904. Ensimmäinen maantieajo Göteborgista Tukholmaan järjestettiin vuonna 1906. Suomen ensimmäinen virallinen autokilpailu järjestettiin helmikuussa 1910 Viipurissa, jossa Papulanlahden jäälle aurattua 800 metrin rataa kierrettiin 12 kertaa. Vielä saman vuoden aikana kilpailtiin autoilla myös Hipposradalla Tampereella. Suomalaisen autourheilun ensimmäinen pitkä kilpailu järjestettiin vuonna 1923 reitillä Helsinki–Tornio–Tukholma Pohjanlahden ympäri ajaen. 1930-luvun aikana sai alkunsa myös autoilla suoritettava suunnistus- ja tarkkuusajo. Ensimmäistä varsinaista kotimaista rallia saatiin odottaa kuitenkin vuoteen 1951 saakka, jolloin Suomen Autoklubin Jyväskylän osasto järjesti ensimmäiset Jyväskylän Suurajot – näin siitä huolimatta, että suomalaisia oli osallistunut jo vuosien 1934 ja 1935 Monte Carlo -ralleihin.

Autojen tullessa nopeammiksi ja niiden lukumäärän kasvaessa alkoivat yleisillä teillä järjestetyt autokilpailut muodostua vaarallisiksi. Alkuperäisten rallien luonnetta jouduttiin liikenteen lisääntyessä muuttamaan, kunnes monien kehitysvaiheiden jälkeen – lähinnä vasta 1950-luvulla – päädyttiin järjestelmään, jossa rallin ratkaisuvaiheet tapahtuvat muulta liikenteeltä suljetuilla alueilla suoritettavissa erikoiskokeissa. Rallien kehittyminen entistä urheilullisemmiksi ja niiden mainonnallisen merkityksen voimistuminen johti siihen, että useat autovalmistajat perustivat omia rallitallejaan 1950-luvulta lähtien. Rallitallien synty puolestaan merkitsi autourheilun nopeaa muuttumista harrastelusta kohti täyttä ammattimaisuutta, ja yksityisyrittäjien mahdollisuudet menestyä suurralleissa hupenivat käytännössä olemattomiksi.

Ralliautoilun maailmankeskukseksi muodostui Eurooppa, jossa ralli-innostus vilkastui huomattavasti toisen maailmansodan jälkeisen autoja ja liikennettä koskeneen pula- ja säännöstelykauden loputtua. Rallin EM-sarja käynnistyi vuonna 1953, ja ensimmäinen rallin Euroopan mestari oli länsisaksalainen Porschella ja Fiatilla ajanut Helmut Polensky. Ensimmäinen pohjoismainen rallin Euroopan mestari oli Ruotsin Gunnar Andersson (Volvo) vuonna 1958 ja ensimmäinen suomalainen Rauno Aaltonen (Mini) vuonna 1965. Jyväskylän Suurajot suoritettiin EM-sarjan osakilpailuna ensimmäisen kerran vuonna 1959.

Huomattavia kilpailuja syntyi myös Euroopan ulkopuolella; näitä ovat olleet esimerkiksi Keniassa vuodesta 1953 järjestetty Safari-ralli ja vuonna 1957 ensimmäisen kerran ajettu Argentiinan ralli. Suomessa virisi 1960-luvun alkuvuosina voimakas yleinen kiinnostus rallia kohtaan etenkin suomalaisten kuljettajien menestyttyä kansainvälisissä ralleissa. Minillä lukuisia voittoja saavuttaneet Timo Mäkinen ja Rauno Aaltonen loivat vuosina 1963–1964 käsitteen "The Mini Finns", ja muita 1960-luvun suomalaisia rallitähtiä olivat Pauli Toivonen, Esko Keinänen, Simo Lampinen, Leo Kinnunen, Jorma Lusenius ja Onni Vilkas.

Rallin maailmanmestaruussarja perustettiin vuonna 1973, ja ensimmäisenä vuonna siihen kuului 13 osakilpailua. Osakilpailujen määrä on vuosittain hieman vaihdellut. Vuonna 2015 rallin MM-sarjaan kuului samoin 13 osakilpailua, ja vuoden 2015 loppuun mennessä MM-sarjassa oli ajettu yhteensä 549 rallia. Maailmanmestaruus oli aluksi automerkkikohtainen, vuodesta 1977 kuljettajakohtainen. Ensimmäinen henkilökohtainen rallin maailmanmestari oli Italian Sandro Munari ja ensimmäinen suomalainen Markku Alén heti seuraavana vuonna, 1978. Vuonna 2002 mestaruuden saavutti Marcus Grönholm ja vuonna 2022 mestaruuden voitti Kalle Rovanperä.

Ralliautojen ryhmäjako

Saab 96 V4 historiallisten autojen rallissa

Juuso Pykälistön Peugeot 206 Ruotsin rallissa 2003

Ford Escort yksi maailman menestyneimmistä ralliautoista. (Yllä Escort mk2)

Rally1

Pääartikkeli: Rallipyramidi

Vuodesta 2022 lähtien huipputasolla käytössä ovat Rally1-auto, jotka käyttävät hybridijärjestelmiä. Järjestelmä latautuu jarrutettaessa ja antaa lisätehoa ajon aikana. Polttoaineena käytetään bioetanolia. Seuraavan tason muodostavat Rally2-luokan autot, jota seuraavat Rally3, Rally4 ja Rally5-autot. Kolme ylintä luokkaa käyttävät nelivetoisia autoja kun taas Rally4 ja Rally5 käyttävät kaksivetoisia autoja.

WRC

Pääartikkeli: World Rally Car

World Rally Car -autossa (WRC, World Rally Championship) lähtökohtana on sarjatuotantoauto, jota on vuoden aikana valmistettu vähintään 25 000 kappaletta. Korin pitää säilyä alkuperäisen näköisenä, vaikkakin esimerkiksi puskureiden ja siipien vaihtaminen on sallittua. Auton vähimmäispituus on 4 metriä ja vähimmäispaino 1230 kg. Autoon saa rakentaa nelivedon, vaikka siihen ei olisi sarjatuotantomallina sellaista saatavilla. Moottorilohko pitää olla sarjatuotantomallista, mutta sen saa ahtaa. Maksimitilavuus oli 2000 cm³, ja ahtoilman virtausta rajoitettiin 33 mm kuristimella, jolla moottorien tehot jäävät jonkin verran yli 300 hevosvoiman. Vuonna 2011 siirryttiin 1600 cm³ turbomoottoreihin ja lisäksi autojen elektroniikkaa, esimerkiksi tasauspyörästöjen lukkojen tietokoneohjausta, karsitaan kulujen vähentämiseksi. Vuonna 2017 uudet säännökset sallivat 1600 cm³ turboahdetun moottorin, jonka ahtoilman virtaus rajoitetaan 36 mm kuristimella. Tämä ja kaikki muut muutokset sallivat noin 380 hevosvoiman tehot. Uudet säännökset myös kieltävät kaikki ajamiseen vaikuttavat rajoittimet, jolloin ainoaksi tietokoneeksi jää moottorin toimintoja ohjaava ECU (Engine Control Unit). Autoissa on nyt myös aktiiviset keskitasauspyörästöt.

A-ryhmä

Pääartikkeli: A-ryhmä

A-ryhmä korvasi B-ryhmän 1980-luvun lopulla ja tätä seurasi World Rally Car -luokka.

Super 2000

Pääartikkeli: Super 2000

Super 2000 -luokka sijoittuu virityssäännöiltään suurin piirtein A- ja N-ryhmän välimaastoon. Auto on nelivetoinen, moottori on kaksilitrainen vapaasti hengittävä ja käyntinopeudeltaan enintään 8500 k/min. Autossa on tehoa noin 280 hevosvoimaa ja vääntöä noin 250 newtonmetriä. Voimansiirto on mekaaninen.

Hinnaltaan Super 2000 -autot ovat huomattavasti WRC-autoja edullisempia. Vuonna 2007 Super 2000 -luokan autoilla ryhdyttiin kilpailemaan N-ryhmän rinnalla tuotantoautojen maailmanmestaruudesta. Lisäksi SM-sarjassa ryhdytään käyttämään Super 2000 -kalustoa. Vuonna 2011 rallin MM-sarjassa siirryttiin S2000-autoihin perustuviin 1600-kuutioisia turboahdettuja moottoreita käyttäviin autoihin.

R-ryhmä

Pääartikkeli: R-ryhmä

R-ryhmä esiteltiin 2010-luvulla tavoitteena hillitä kustannuksia.

N-ryhmä

Pääartikkeli: N-ryhmä

N-ryhmäluokituksessa täytyy olla vuoden aikana valmistettu vähintään 2 500 samanlaista sarjatuotantohenkilöautoa. Muutoksia sallitaan vähemmän kuin A-ryhmässä. Ahtoilman rajoitin on N-ryhmässä 32 mm. FIA esitteli N-ryhmän vuonna 1982 korvaamaan silloisen numeroluokituksen ryhmä 1:n.

F-ryhmä

Pääartikkeli: F-ryhmä

F-ryhmä on Suomessa toimiva suosittu luokka kaksivetoisille ja ilman turboa toimiville 1-, 2-, N- ja A-ryhmiin luokitelluille ralliautoille, joiden FIA:n kansainvälinen luokitus on päättynyt. Näin F-ryhmään tulee koko ajan uutta kalustoa, kun autojen kansainvälinen luokitus on voimassa ainoastaan seitsemän vuotta sen valmistuksen päättymisestä. Erityisessä suosiossa F-ryhmässä ovat perinteisesti olleet Ford Escort MkI&II, Toyota Starlet, Toyota Corolla Coupe GT, Opel Manta, Opel Ascona, Opel Kadett, Opel Astra, Volvo 240, VW Golf I-III sekä BMW E36

B-ryhmä

Ford RS200 (B-ryhmän ralliauton sarjatuotantoversio)

Pääartikkeli: B-ryhmä

B-ryhmä on nykyään ralliautoilussa kielletty luokka, joka oli voimassa 1980-luvulla. Luokitukseen tuli valmistaa vuoden aikana vähintään 200 sarjatuotantoautoa, evoluutioversioon 20. Melko väljien autonrakentelusääntöjen johdosta autoista kehittyi liian nopeita, mikä johti vakaviin onnettomuuksiin ja johti luokan kieltämiseen rallissa kauden 1986 jälkeen. Tähän vaikutti erityisesti suomalaisen rallikuljettajan Henri Toivosen ja hänen kartanlukijansa Sergio Creston kuolemiin johtanut traaginen onnettomuus Korsikan MM-osakilpailussa 1986. Huomattavaa on, että vaikka tehokkaiden ja kevyiden B-ryhmän "superautojen" nopeudet olivat näennäisesti huimia, nykyiset WRC-autot ovat huolimatta pienemmästä moottoritehosta erikoiskokeilla nykyisin nopeampia. Suurin syy tähän on alusta- ja rengastekniikan kehittyminen.

Ryhmä 4

1970-luvulla rallin maailmanmestaruussarjaa ajettiin ryhmä 4:n autoilla.

Kakkoskuljettaja ja nuotit

Ralliauton miehistö eli autokunta koostuu kahdesta henkilöstä: autoa ajavasta kuljettajasta ja kakkoskuljettajasta eli kartanlukijasta. Tarvittaessa myös kartanlukija voi ajaa auton maaliin, joskin tämä on nykypäivänä hyvin harvinaista. Aikaisemmin, kun rallikilpailut käytiin pääasiassa paikasta toiseen kulkevilla yleisillä teillä, kartanlukija luki kirjaimellisesti karttaa. Nykyään kartanlukijan asema on muuttunut merkittävästi. Hänen tehtävänsä on lukea "nuottivihkoon" kirjoitetut nuotit oikeassa rytmissä erikoiskokeen edetessä. Hän myös huolehtii autokunnan oikea-aikaisesta saapumisesta aikatarkastusasemille sekä tähän liittyvistä asiakirjoista.

Pääsääntöisesti rallin erikoiskokeet saa nuotittaa. Tämä on käytäntö esimerkiksi SM- ja MM-sarjoissa. Nuotit ovat kuljettajakohtaisesti tyyliltään vaihtelevia ajo-ohjeita, jotka sisältävät sanoja ja numeroita. Yksittäisen nuotin tarkoitus on ilmaista esimerkiksi tietyn mutkan muoto, sen etäisyys jo ajetusta mutkasta sekä mahdollisia mutkan erityispiirteitä. Esimerkiksi 200 metrin päässä oleva lähes täyskaasulla ajettava, urainen, ja sisämutkaan piiloutuneita kiviä sisältävä mutka voisi nuotissa kuulua: 200 oikea täys miinus urat kiviä sisällä. Suurin osa rallikuljettajista käyttää mutkien jyrkkyydestä sanallista asteikkoa, joka perinteisesti etenee loivimmasta jyrkimpään seuraavasti: täys (kaasu pohjassa ajettava), eri, nopee, koo (90 asteen mutka) ja serpo (neulansilmämutka). Jyrkkyyksiä voidaan tarkentaa lisäämällä perään plussia tai miinuksia (eri plus = hieman eriä nopeampi). Tunnetuimpia numeropohjaisten jyrkkyyksien käyttäjiä ovat suomalaisista Jari-Matti Latvala ja Kimi Räikkönen. Ulkomaalaisista edesmennyt skotti Colin McRae käytti jyrkkyyksistä numeroasteikkoa, hänen tapauksessaan 1–6, joista 6 oli loivin. Mutkien erityispiireistä mainitaan yleensä läheisyydessä olevat kivet, puut, paalit tai muut esteet sekä urat, lika ja mutkan kaltevuus. Hyppyihin liittyy tavanomaisesti nuotti "sido", joka tarkoittaa lyhyttä jarrutusta ennen ilmalentoa. Hypyille ja nypyille ajamiseen on nuotissa usein myös ohjeita ajolinjasta (keskeltä, oikea laita yms.). Persoonallisia lisäyksiä nuotteihin ovat kuljettajan itselleen suunnittelemat ilmaisut halutusta toimintamallista, kuten Toni Gardemeisterin "usko" ja Mikko Hirvosen "mene ja käännä".

Nuotituksessa autokunta ajaa erikoiskokeet kilpailun ulkopuolella läpi käyttäen alhaisia, rajoitusten mukaisia nopeuksia. Kuljettaja sanelee ajamisen ohessa mieleisensä nuotit, joilla hän pyrkii mahdollisimman tarkalla, mutta yksinkertaisella tavalla kuvaamaan reitin kulkua. Kartanlukija kirjaa nuotit ylös. Nuotituksen toisella ajokerralla kartanlukija lukee nuotit kuljettajalle, joka sanelee niihin haluamansa korjaukset. Nuotteja korjataan myös kisan aikana, mikäli siihen on tarvetta. Jos käytössä on ns. etuauto, tekee sen miehistö täsmäkorjaukset ja -lisäykset kilpakuljettajan nuotteihin juuri ennen erikoiskokeen alkua. Kuljettajat käyttävät tavallisesti vanhoja nuottejaan pohjana vuodesta toiseen, mikäli mahdollista. Esimerkiksi auton vaihtuminen erilaiseen tai muu vastaava poikkeavuus aikaisemmasta ajosta saattaa johtaa täysin uusien nuottien tekemiseen.

Kilpailuja, joissa nuottien käyttö on kielletty, kutsutaan yleisesti pimeiksi. Tällaisen kilpailun reittiin ei tavallisesti saa käydä muutenkaan tutustumassa. Esimerkiksi RAC-rallia on ajettu ilman nuotteja vain kartan ja tiekirjan avulla.

Huolto

Ralliin kuuluu myös erikoiskokeiden välissä suoritettavat huollot, jotka suoritetaan niille määrätyillä paikoilla esimerkiksi isoilla piha-alueilla. Huollon aikana on mahdollista säätää autoa ja korjata erikoiskokeiden aikana tulleita mahdollisia vaurioita. Yleensä tämän hoitaa varikkohenkilökunta, johon kuuluu mekaanikkoja ja muita huoltoon osallistuvia henkilöitä, esimerkiksi insinöörejä (yleisimmin korkeammilla tasoilla, kuten MM-sarjassa).

Rallin MM-sarjassa huolto on tarkasti säädeltyä, ja varatun ajan ylittämisestä seuraa aikarangaistus. Huoltoalueen ulkopuolella vain kuljettaja ja kartanlukija saavat työskennellä auton parissa käyttäen vain autossa mukana olevia työkaluja ja varaosia.

Kilpailuja

Rallissa on kilpailtu maailmanmestaruussarjassa virallisesti vuodesta 1973 lähtien ensin vain autonvalmistajien mestaruudesta ja vuodesta 1979 lähtien myös kuljettajien maailmanmestaruudesta. Rallin MM-sarja koostuu lukuisista eri puolilla maailmaa ajettavista etappikilpailuista. Rallin SM-sarjaa on ajettu vuodesta 1959 lähtien, ja rallin EM-sarja on perustettu vuonna 1953. FIA:n alueellisia mestaruussarjoja ovat Aasian-Tyynenmeren mestaruussarja, Afrikan-mestaruussarja, Etelä-Amerikan mestaruussarja, Pohjois-Amerikan mestaruussarja sekä Lähi-idän mestaruussarja. Lisäksi on lukuisia maakohtaisia kansallisia sarjoja sekä yhden merkin sarjoja.

Maailmanmestaruustasolla on pääsarjan ohella myös eri kategoreita, joihin kuuluvat WRC2, WRC3 ja JWRC.

Termistöä

Eräitä ralliin liittyviä termejä:

• Aikakortti on kartanlukijan mukana pitämä tallenne erikoiskokeiden ajoista ja aikataulusta, kuten aikavalvontaan saapumisesta rallin aikana. Järjestäjät leimaavat kortin rallin kuluessa todisteeksi kiistatapauksien varalta.
• Etähuolto on huoltojakso varsinaisen huoltoalueen ulkopuolella, jossa autoa saa huoltaa vain sen mukana kuljetetuilla osilla.
• Nolla-auto (zero car tai course car) on etuauto, joka ajaa reitin läpi ennen kilpailijoita ja kertoo katsojille reitin olevan kilpailussa sekä tarkistaa reitin. Nolla-autoa edeltävät tuplanolla- ja kolmoisnolla-autot.
• "Recce" (lyhenne sanasta reconnaissance) on kilpailijoille tarkoitettu tutustumisjakso, jolloin erikoiskokeisiin voi tutustua ja tehdä nuotit kilpailua varten. Nykyaikana reittihin voi tutusta kaksi kertaa, kun taas aiemmin se on ollut mahdollista jopa 20 kertaa. Tutustumisen aikana liikutaan normaalien tieliikenteen sääntöjen mukaan vain tuotantoautoa käyttäen ja kilpailijoiden toimintaa valvotaan nuotituksen aikana.
• Shakedown tai testierikoiskoe on tilaisuus testata autoa ennen varsinaisen kilpailun alkua.
• Super-erikoiskoe on erikoiskoe, joka järjestetään tyypillisesti urheilustadionilla tai kaupungin keskustassa: super-erikoiskokeella on usein kaksi rinnakkaista reittiä, jolloin kaksi kilpailijaa ajavat toisiaan vastaan.
• "Super-ralli" -sääntö (aiemmin myös nimellä "ralli 2" -sääntö) tarkoittaa sääntöä, jolla keskeyttänyt kuljettaja voi palata kilpailuun, mutta erikoiskokeilta, joita ei ole ajettu loppuun saa aikasakon, eikä kuljettaja saa pisteitä.
• Tieosuus (liaison section) on osa julkista tietä siirtymille erikoiskokeiden ja huoltoalueen välillä.
• Tiekirja pitää tietoa käytettävästä reitistä, aikatarkastusasemista, erikoiskokeista sekä mahdollisista tauoista.

Muunnelmia

Rallista on syntynyt myös muunnelmia, joihin voidaan laskea vuorinousu, rallicross ja rallisprint.

Eräät kilpailut kuten Press-on-Regardless Rally ajetaan tasanopeusajona. Tasanopeusajossa ajetaan muun liikenteen seassa mahdollisimman tarkkaan vaadittua nopeutta noudattaen. Tämä ei ole sama asia kuin rallin mestaruussarjassa kelloa vastaan ajaminen.

Erämaarallit (maastorallit) kuten Pariisi–Dakar ja Minskistä Vladivostokiin kulkeva Expedition Trophy ovat hieman poikkeavia.^selvennä FIA:lla on erikseen erämaarallien maailmanmestaruussarja.

Historiallisia ralleja ajetaan useissa eri muodoissa kuten maantieralleina tasanopeusajona, kestävyysjona vanhojen kilpailujen tapaan tai erikoiskoepohjaisina kilpailuina. FIA:lla on Euroopassa ajettava mestaruussarja, jossa ajetaan useiden eri luokkien autoilla erikoiskokeita.

Etymologia

Sana ralli juontuu ranskankielisestä sanasta ralier. Sanan vanha merkitys on "koota tai järjestää nopeassa tahdissa", ja sillä on 1600-luvulla tarkoitettu taistelussa kokoontumista. Autoiluun liittyvä merkitys on peräisin vuodelta 1932 ranskankielisestä sanasta rallye.

Aiheesta muualla

• Käyttäjilleen räätälöity sanasto : suomi-saksa-rallisanasto museo-oppaiden tarpeisiin
• RALLI.net - kaikki kotimaan rallista
• WRC.com - rallin MM-sarjan viralliset sivut (englanniksi)
• eWRC - tulos- ja kuva-arkisto (englanniksi)
• Juwra.com - World Rally Archive - rallitilastoja, tuloksia yms. (englanniksi)
• RallyBase.nl - runsaasti tilastoja (englanniksi)

Kuvia ja videoita suomen ralleista ja rallisprinteistä

• www.rallikuvat.net
• www.motorsportgalleria.com (Arkistoitu – Internet Archive)