Rahapuu

Rahapuu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Saxifragales
Heimo:	Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku:	Paunikot Crassula
Laji:	ovata
Kaksiosainen nimi
	Crassula ovata ; (Mill.) Druce
Synonyymit
	Crassula portulacea;
Katso myös
	Rahapuu Wikispeciesissä; Rahapuu Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Rahapuu eli rahapaunikko (Crassula ovata, syn. Crassula portulacea) on maksaruohokasvien heimoon kuuluva kasvi. Rahapuu on mehikasvi, sillä se varastoi runsaasti vettä lehtiinsä. Rahapuu on helppohoitoinen ja suosittu huonekasvina. Se vaatii paljon valoa ja vähän vettä.^[1] Sillä on myös suomenkielinen lempinimi ”paratiisipuu”.^[2]

Ulkonäkö ja koko

Rahapuun tumman- tai harmaanvihreät lehdet ovat 30–90 mm pitkiä ja 18–40 mm leveitä, usein punertavia reunoistaan,^[3] soikeita, paksuja ja pinnaltaan vahamaisia. Ne kasvavat paksusta vihreästä tai vihreän ruskehtavasta varresta, jossa on vanhemmiten ruskeita poikkiraitoja.^[1] Lehdet varastoivat muiden mehikasvien tavoin vettä, minkä ansiosta rahapuu kestää hyvin kuivuutta. Rahapuut kasvavat hitaasti, mutta voivat suotuisissa olosuhteissa kasvaa 1–3 metrin korkuisiksi, huonekasveina ne harvoin yltävät metriä korkeammaksi.^[4] Alimmat lehdet kuivuvat ja putoavat pois puun kasvaessa. Rahapuu kukkii vain harvoin ja vanhempana, ja rahapuun ollessa huonekasvina kukkiminen edellyttää, että kasvi on ollut talven viileässä (12–15 °C) ja kuivassa lepoajan. Kukkiessaan rahapuu kasvattaa pienet valkoiset tai punertavanvalkoiset kukat.^[5]

Levinneisyys

Laji on kotoisin Etelä-Afrikasta.^[1] Kotiseuduillaan rahapuu kasvaa kuivilla savanneilla, hiekkaperäisessä maassa. Talviaikaan se kukkii.^[5]

Muuta

Rahapuut, niin kuin monet muutkin mehikasvit ovat CAM-kasveja,^[1] jotka liiallisen haihtumisen estämiseksi pitävät ilmarakonsa kiinni päivällä. Yöllä ilmaraot avautuvat, jolloin kasvi ottaa sisään hiilidioksidia ja varastoi sen solunesterakkulaan omenahapoksi, josta jälleen päivällä vapautuu hiilidioksidi yhteyttämistä varten. Hiilidioksidimäärä, jonka kasvi pystyy varastoimaan solunesterakkulaan, on kuitenkin suhteellisen pieni. Tästä syystä CAM-kasvien yhteyttämisen määrä jää melko vähäiseksi.