Pyöriäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyöriäinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti
Heimo: Pyöriäiset Phocoenidae
Suku: Phocoena
Laji: phocoena
Kaksiosainen nimi

Phocoena phocoena
(Linnaeus, 1758)

Pyöriäisen levinneisyysalue
Pyöriäisen levinneisyysalue
Katso myös

  Pyöriäinen Wikispeciesissä
  Pyöriäinen Commonsissa

Pyöriäinen (Phocoena phocoena) on yksi kuudesta pyöriäislajista ja yksi pienimmistä hammasvalaista. Sen elinpiiriä ovat pohjoiset merialueet, joissa se suosii matalia merialueita joiden keskilämpötila on noin 15 astetta. Pyöriäinen on ainoa valaslaji, joka elää pysyvästi Suomen vesillä. Laji oli vielä 1900-luvun alussa tavallinen, mutta nykyisin se on etenkin metsästyksen, kalastusverkkojen ja ympäristömyrkkyjen jäljiltä hyvin harvinainen. Suomen ja Ruotsin EU:n jäsenyyden myötä suojelutoimet ovat Itämerellä kiristyneet.[2]

Pyöriäisestä on myös käytetty nimitystä merisika.[3]

Tuntomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyöriäinen.
Pyöriäinen.

Pyöriäinen on helppo tunnistaa: pieni, tylppäkuonoinen, paksunoloinen valas, jonka kolmiomaisen selkäevän takareuna on kovera. Pyöriäisen paras tuntomerkki onkin juuri sen matala kolmionmuotoinen selkäevä. Selkäevä sijaitsee selän keskellä pään ja pyrstön puolivälissä. Muodoltaan se on matala ja kolmiomainen. Eläimen pyörähtäessä pinnassa sen selkäevä voi vaikuttaa suurelta verrattuna pinnalla näkyvään evään.

Tavallisesti pyöriäisiä on liikkeellä muutama yhdessä, vaikka Suomen vesille harhautuneet ovat usein olleet myös yksinäisiä. Aikuisen pyöriäisen pituus on alle kaksi metriä. Urokset (1,5–1,9 metriä ja 45–50 kiloa) ovat yleensä pienempiä kuin naaraat (1,6–1,9 metriä ja 60 kiloa). Vastasyntynyt pyöriäinen on noin 75 senttimetrin pituinen.[2]

Pyöriäisen väritys vaihtelee, selkäosa voi olla tummanharmaasta mustansiniseen, kyljet ovat väritykseltään vaaleamman harmaat, ja mahapuoli on valkea. Toisin kuin delfiinillä pyöriäisellä pää on pieni ja pyöreähkö, ilman otsakulmaa ja terävää nokkaa. Hylkeistä pyöriäisen erottaa paitsi selkäevä myös niiden pyörähtävä liike veden pinnalla.

Muihin valaslajeihin verrattuna pyöriäinen on hidas uimari: sen keskivauhti on vain noin seitsemän kilometriä tunnissa. Ruokaillessa sen liikkeet ovat nopeammat ja se saattaa ajoittain hypätä ilmaan.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöriäisen levinneisyys kattaa lauhkean ja subarktisen Pohjois-Atlantin rannikkoalueet ja pohjoisen Tyynenmeren alueet, joissa meriveden keskilämpötila on alle 15 celsiusastetta ja syvyys yleensä alle 200 metriä.[1][2] Pyöriäinen voi elää sekä merivedessä että murtovedessä. Tämän lisäksi on havaintoja siitä, että laji voi oleskella väliaikaisesti myös makeassa vedessä. Pyöriäisten on havaittu uivan jokia pitkin hyvinkin pitkälle sisämaahan. Pyöriäistä tavataan myös Suomen rannikoilla, tosin viime vuosina niitä on havaittu vain pari yksilöä vuosittain.[5]

Pyöriäinen on melko yleinen pohjoisilla valtamerillä, ja sen levinneisyysalue on laaja. Maailmanlaajuisesti arvioituna se on elinvoimainen laji.[1] Osa lajin alalajeista ja paikallisista populaatioista on kuitenkin uhanalaisia.[1] Mustallamerellä elävä alalaji Phocoena phocoena relicta on erittäin uhanalainen.[6] Pyöriäinen on käytännössä kuollut sukupuuttoon Välimerestä, ja Itämerenkin populaatio on äärimmäisen uhanalainen.[1][7] Syinä pyöriäisten katoon Itämerestä pidetään hukkumista verkkoihin sivusaaliina, metsästystä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa sekä 1940-luvun ankaria jäätalvia. Itämeren pyöriäiskanta on vähentynyt sadassa vuodessa noin 10 000–20 000 yksilöstä arviolta 600 yksilöön. Pyöriäisiä jää jatkuvasti kalanpyydyksiin, joihin ne hukkuvat. Rannikkovesien kalakannat ovat ehtyneet tai ehtymässä liikakalastuksen vuoksi. Pyöriäisen hidas lisääntyminen ja suhteellisen lyhyt elinikä tekee lajista alttiin kalastukselle ja ympäristön saastumiselle.[8][7]

Pyöriäinen on ainoa valaslaji, joka on elänyt pysyvästi Suomen vesillä. Nykyisin ihminen kohtaa Suomessa pyöriäisen kuitenkin hyvin harvoin, ja suurin osa Suomen pyöriäishavainnoista keskittyy Saaristomerelle. Tilanne on muuttunut kovasti, sillä esimerkiksi 1930-luvulla pyöriäisparvia nähtiin jatkuvasti Suomenkin vesillä. Pyöriäishavainnot tulisi aina ilmoittaa Suomen ympäristöministeriölle.

Elintavat ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöriäisen pääravinto Pohjanmeressä on silli ja samoin luultavasti Suomenkin vesillä: Itämeren pyöriäisten pääasiallinen ravinto on todennäköisesti Itämeren pienikokoinen silli eli silakka. Muita ravintokaloja ovat muun muassa turska, ankerias ja makrilli. Itämerta suolaisemmissa merissä pyöriäiset syövät myös äyriäisiä ja mustekaloja.

Päivittäin pyöriäinen syö kalaa noin viisi kiloa. Pyöriäinen käyttää myös kaikuluotausta kommunikoinnissaan ja saalistaessaan. Se lähettää ääniä ja saa kaiun takaisin, jonka avulla se muodostaa kuvan ympäristöstään.

Lauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokovertailu ihmisen ja pyöriäisen kesken.

Pyöriäinen on vilkas ja sosiaalinen eläin. Ne elävät 2–15 yksilön parvissa, joissa vallitsee tiukka sosiaalinen arvojärjestys. Myös suurempia 50–200 yksilön parvia on tavattu, mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ryhmien koossa on vuodenajoista riippuvaa vaihtelua. Yksinäisiä pyöriäisiä nähdään eniten kesällä, kolmen tai useamman yksilön ryhmistä on eniten havaintoja talvisin. Suuremmat parvet muodostuvat muuttoreiteillä tai matkalla hyville ruokailupaikoille. Suomen rannikolla tavatut yksilöt ovat useimmiten uineet yksin tai kahden-kolmen yksilön ryhmissä.[4] Pyöriäisellä ei ole äänihuulia, mutta se ääntelee ilma-aukkonsa kautta ja kuulee alaleuallaan. Pyöriäisen kuulo on yksi eläinkunnan parhaista, se pystyy kuulemaan korkeita taajuuksia, jotka yltävät lähes 150 000 Hz saakka.lähde? Keskimääräinen pyöriäisen kuuloalue on 75 Hz ja 150 000 Hz välillä.lähde?

Parvissa pyöriäiset pitävät huolta etenkin vahingoittuneista yksilöistä. Parvena liikkuessaan pyöriäiset eivät ui järjestäytyneessä muodostelmassa, vaan ne uivat ristiin rastiin toistensa kanssa.[9]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskimäärin pyöriäinen elää noin 10–12 vuoden ikäiseksi, mutta 14-vuotiaitakin yksilöitä on tavattu. Naaraat tulevat sukukypsiksi 3–4 vuoden ikäisinä, urokset hieman vanhempina. Parittelu tapahtuu kesä-elokuussa, ja poikaset syntyvät seuraavan vuoden touko-elokuun aikana. Emo imettää poikastaan jopa kahdeksan kuukauden ajan, ja vielä sen jälkeenkin poikanen usein seuraa emoaan, kunnes emo synnyttää uuden poikasen.[4]

Suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyöriäinen ja penis.
Pyöriäisten pyyntiä Tanskan salmissa 1400-luvulla.

Vielä 1900-luvun alussa Itämerellä eli arviolta 10 000–20 000 pyöriäistä. Osa niistä on todennäköisesti ollut ainoastaan vaellusmatkalla Tanskan salmista tai Pohjanmereltä, mutta osan on arveltu olleen Itämeren omaa pyöriäiskantaa, joka eroaa sekä Pohjanmeren että Tanskan salmien pyöriäispopulaatioista. Itämerellä elää tällä hetkellä arvioiden mukaan noin 600 pyöriäistä, pääasiassa meren eteläosissa.[10]

Pyöriäiskannan vähenemiseen Itämerellä ovat vaikuttaneet useat tekijät. Vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pyöriäisiä metsästettiin Tanskan salmissa niiden vaellusmatkojen aikana. Vähentymisen yhtenä syynä on pidetty myös 1940-luvun kovia talvia, jolloin Itämeri jäätyi lähes kokonaan. Tämän jälkeen pyöriäisten pahimpia uhkia ovat olleet erilaiset ympäristömyrkyt ja kalastusverkot, joihin ne ovat tarttuneet sivusaaliiksi. Myös lisääntynyt vedenalainen melu ja liikennemäärien kasvu merellä uhkaavat pyöriäisiä.[2] Melu voi aiheuttaa pyöriäisille hetkellisen kuulon heikkenemisen tai pahimmillaan johtaa jopa kuuroutumiseen. Tämä vaikeuttaa niiden suunnistusta ja keskinäistä kommunikointia. Melulähteitä merialueilla ovat esimerkiksi öljynporauksen yhteydessä tehdyt räjäytykset, kalastuksessa käytetyt kaikuluotaimet sekä vilkas laivaliikenne.[11]

Vuonna 2001 Suomen ympäristöministeriö aloitti pyöriäisen havainnointikampanjan. Sen tuloksena saatiin uusia pyöriäishavaintoja, jotka osoittivat ettei pyöriäinen ole kokonaan kadonnut Suomen aluevesiltä. Suomen ja Ruotsin liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995 luontodirektiivi toi Itämeren alueelle velvoitteen pyöriäisen suotuisan suojelutason säilyttämiseen ja palauttamiseen. Vuonna 2005 EU asetti määräyksen Itämerelle myös ajoverkkokiellon sekä kalanpyydysten suojaamiseksi pyöriäisiltä ja asetti myös tarkkailijaohjelman suomalaisille kalastusaluksille.[12] Suomi on allekirjoittanut Ascobans-sopimuksen (Agreement on Conservation of Small Cetaceans in Baltic Sea and in North Sea), jolla on tarkoitus suojella Itämeren ja Pohjanmeren pikkuvalaita. Sopimuksen tavoitteena on turvata muun muassa pikkuvalaiden elinympäristöjen suojelu, lisätä eläinten tutkimusta ja seurantaa sekä jakaa tietoa. Sopimusvaltioiden ensisijaisia tehtäviä ovat pikkuvalaiden, ennen kaikkea pyöriäisten sivusaalismäärien vähentäminen Pohjanmerellä, Itämerellä sekä Tanskan salmissa. Lisäksi pyöriäisten lukumäärä tullaan selvittämään eri merialueilla.[4]

Vuonna 2010 aloitettiin Sambah-hanke, jonka tavoitteena on selvittää tiedot pyöriäisten yksilömääristä ja tärkeimmistä elinalueista Itämerellä. Mukana hankkeessa ovat Iso-Britannia, Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Viro. Tutkimushankkeen ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 2013, jolloin vedenalaisääniä seuraamalla osoitettiin ja varmistettiin, että Itämereltä löytyi yhä uhanalaisia pyöriäisiä, mutta ne ovat harvinaisia. Odotetusti pyöriäisiä havaittiin tutkimuksessa eniten Itämeren eteläosissa ja myös Gotlannin eteläpuolisilla matalikoilla. Pohjoisimmat varmistetut havainnot olivat Suomesta, Itämeren pääaltaan pohjoisosista. Tutkimusta varten sijoitettiin yhteensä 300 laitetta eri puolille Itämerta kahden vuoden ajaksi. Vuoteen 2015 mennessä hanke tuottaa akustisen aineiston ja sitä täydentävien tietojen perusteella Itämeren pyöriäiskannan levinneisyys- ja tiheyskartat sekä analysoi esiintymistä suhteessa ihmistoimintaan ja elinympäristömuuttujiin. Suomessa suojeluhankkeen pääyhteistyökumppani on Turun ammattikorkeakoulu. Yhteistyössä on mukana myös Suomen ympäristöministeriö, WWF Suomi ja Särkänniemen delfinaario.[13][14]päivitettävä

Pyöriäisen uhanalaisuusarviointia ei ole tehty, koska sen esiintymistä pidetään satunnaisena. Pyöriäistutkijoiden mukaan sen pitäisi kuuitenkin olla luokiteltu äärimmäisen uhanalaisena lajina.[15]

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pyöriäinen kuvattu Fjord&Bæltin tutkimus- keskuksessa Tanskassa.
    Pyöriäinen kuvattu Fjord&Bæltin tutkimus- keskuksessa Tanskassa.
  • Pyöriäinen vuonna 2004.
    Pyöriäinen vuonna 2004.
  • Pyöriäisen luuranko valasristeilyaluksella, Québec vuonna 2011.
    Pyöriäisen luuranko valasristeilyaluksella, Québec vuonna 2011.
  • Sikiövaihe, luonnos paperilla.
    Sikiövaihe, luonnos paperilla.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Braulik, G., Minton , G., Amano, M. & Bjørge, A.: Phocoena phocoena IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Toim. Loisa, Olli: Pyöriäinen Suomessa - Päivitetty ehdotus toimenpiteistä pyöriäisen suojelemiseksi Suomessa. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2016. ISBN 978-952-11-4619-0 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Arvo T. Inkilä ym.: Nykysuomen sanakirja III L-N, s. 443. ("meri|... ...-sika s. sekä pyöriäisestä että marsusta käytetty nimitys.") Porvoo: WSOY, 1961.
  4. ↑ a b c d Mäkinen, Anita & Äikäs, Tuuli: Uhanalainen pyöriäinen - Pyöriäinen - valasvieras vesillämme Pandan polku. 11.3.2004. WWF Finland. Arkistoitu 5.5.2011. Viitattu 21.12.2018.
  5. ↑ Suomen Luonto 10/2009, s. 8
  6. ↑ Phocoena phocoena relicta IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b Phocoena phocoena Baltic Sea subpopulation IUCN Red List. 2008. IUCN. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Juha Valste: ”Pyöriäinen”, Nisäkkäät Suomen luonnossa, s. 148. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21518-9
  9. ↑ Haukkovaara, Olli: Suomen ja pohjoisen itämeren valaat. 1997. Arkistoitu 22.8.2013. Viitattu 13.4.2008.
  10. ↑ Pyöriäishavainnot. Ymparisto.fi. 4.7.2005. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 15.9.2005. Viitattu 13.4.2008.
  11. ↑ Pyöriäisten suojelu – Pyöriäisiä menehtyy kalaverkkoihin. Ymparisto.fi. 4.6.2010. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 6.5.2011. Viitattu 13.4.2008.
  12. ↑ Tapani Veistola: Palaako pyöriäinen takaisin? Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 13.4.2008.[vanhentunut linkki] Luonnonsuojelija 30 (2004) : 4, s. 7
  13. ↑ Itämerestä löytyi uhanalaisia pyöriäisiä. 15.4.2013. Turun Sanomat. Arkistoitu 22.12.2018. Viitattu 21.12.2018.
  14. ↑ Vedenalaisäänet osoittivat, että Itämeressä on pyöriäisiä – SAMBAH-seurantahanke tuo pohjatietoa Itämeren uhanalaisen pyöriäiskannan suojeluun (Tiedote) 15.4.2013. Turun ammattikorkeakoulu / ePressi.com. Viitattu 15.4.2013.
  15. ↑ Jonna Rönkä: Maailman pienin valas hs.fi 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyöriäinen&oldid=22613402”