Pulkkosieni
| Pulkkosieni | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Paxillaceae |
| Suku: | Pulkkosienet Paxillus |
| Laji: | involutus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pulkkosieni (Paxillus involutus) on kellertävänruskea ja myrkyllinen pulkkosienten sukuun ja Boletales-lahkoon kuuluva sienilaji. Se on Suomessa erittäin yleinen.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pulkkosienen ruskeansävyinen lakki on 5–15 senttimetriä leveä. Nuorilla yksilöillä lakin reunat ovat kiertyneet alas. Sienen heltat ovat tiheät, johteiset ja väriltään kellertävät. Ne lähtevät irti samaan tapaan kuin samaan lahkoon kuuluvien tattien pillistö. Helttojen väri tummenee nopeasti koskettaessa. Pulkkosienen jalka on kellanruskea ja tyveen päin suippeneva. Sen pituus on 3–6 senttimetriä. Malto on kellanvaaleaa ja sitkeää. Vahingoittuneista kohdista malto muuttuu ruskeaksi. Sienen itiöpöly on ruskeaa.[2]
Samannäköisiä lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pulkkosienen voi sekoittaa mustarouskuun (Lactarius necator). Pulkkosienen heltat eivät vuoda maitiaista lainkaan ja tummuvat nopeasti kun niitä koskee. Mustarouskun heltat vuotavat runsaasti pysyvästi valkoista nestettä.[3][4]
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pulkkosieni kasvaa yleisenä erilaisissa metsissä, puistoissa, hakkuualueilla, joutomailla, pihoilla ja puutarhoissa. Sieni viihtyy erityisesti taajamien metsissä ja ihmistoiminnan vaikuttamilla paikoilla. Sientä tavataan alkukesästä loppusyksyyn ja kanta on usein melko runsas.[2]
Pulkkosieni on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]
Myrkyllisyys ja käyttö ravintona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pulkkosientä on ennen vanhaan käytetty melko runsaasti ruokasienenä, mutta nykyisin sitä pidetään myrkkysienenä. Pulkkosienen myrkyllisyyden aiheuttavaa yhdistettä ei tunneta,[5] joskin epäiltynä on ainakin involutiini, joka on pulkkosienestä eristetty fenolijohdos.[6] Pulkkosienen myrkyn arvellaan kuitenkin aiheuttavan herkistymistä tai keräytyvän elimistöön.[7] Myrkyn vaikutus voimistuu syöntikertojen toistuessa. Se aiheuttaa elimistössä vakavan ruoka-aineallergiaa muistuttavan vasta-ainereaktion, jolloin kehittynyt vasta-aine tuhoaa veren punasoluja.[4] Tämä voi johtaa veren rasvojen nopeaan sakkautumiseen sisäelinten hiussuoniin.[6] Jatkuva pulkkosienen syönti saattaa johtaa jopa kuolemaan.
Neuvostoliitossa sitä pidettiin kauppasienenä vuoteen 1981 saakka, jonka jälkeen sen myyminen kiellettiin poistamalla se kauppasienten luettelosta. Venäjällä pulkkosienet on perinteisesti keitetty ja suolattu. Siitä saatetaan tehdä myös salaattia. Joidenkin lähteiden mukaan sitä edelleen käytetään runsassatoisena ruokasienenä 2000-luvulla Venäjällä huolimatta siitä, että sitä pidetään myrkyllisenä ja että myös sienioppaat pitävät sitä myrkyllisenä. Sienen nimi on svinuška tonkaja ("ohut porsas"), mutta sitä kutsutaan myös nimillä svinuška tonkonogaja ("ohutjalkainen porsas"), svinoje uho ("siankorva") tai dunka.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
- ↑ a b c Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 242. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Ruokavirasto: Pulkkosieni
- ↑ a b Irma Järvinen, Lasse Kosonen, Marita Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut, s. 179 (70). Hämeenlinna: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27519-0
- ↑ Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Mauri Korhonen: ”Pulkkosienimyrkytys”, Tunnista sieni, s. 49–50. Otava, 2005. ISBN 951-1-19892-0
- ↑ Mauri Korhonen: Sienestäjän kirja, s. 254. Otava, 1979, kolmas painos. ISBN 951-1-04770-1
- ↑ http://mycoweb.narod.ru/fungi/Paxillus_involutus.html