Pintaintegraalilla tarkoitetaan funktion integroimista yli pinnan. Se on määritelty vain
:n pinnoille.[1]
Olkoon
yhtenäinen ja
eräs
:n derivoituva pinta. Olkoon
joukko siten, että pinnan
kuvaaja
. Olkoon nyt funktio
sellainen, että funktio
,
,
on integroituva yli joukon D. (huomaa, että koska
on
:n pinta, niin sen osittaisderivaattojen kaavat ovat
:n vektoreita ja siis ristitulo voidaan määritellä niille). Nyt funktion
pintaintegraali yli pinnan
on luku
.
Jos valitsemme nyt funktioksi
, niin pintaintegraali antaa pinnan
kuvaajan pinta-alan. Saamme siis pinnan
kuvaajan pinta-alaksi kaavan
.
Esimerkiksi voimme laskea kolmiulotteisen r-säteisen pallon kuoren pinta-alan tällä kaavalla. Määritellään pinta
,
.
Huomataan, että pinnan
kuvaaja on r-säteisen origokeskisen pallon ylempi kupu. Näin ollen koko pallon kuoren pinta-ala saadaan pinnan
kaksinkertaisesta pinta-alasta. Lasketaan nyt pinnan osittaisderivaatat:
Näiden vektoreiden ristituloksi saadaan vektori:
ja edelleen sen normiksi
.
Näin ollen
.
(lopun integroinneissa käytetään apuna tasa-arvokäyrien teoriaa).
Määrittelemme lisäksi toisenlaisen integraalin, jota kutsutaan kirjallisuudessa vuopintaintegraaliksi tai usein vain lyhyesti vuoksi. Olkoon pinta
ja joukko
kuten edellä määriteltiin. Olkoon nyt funktio
sellainen, että funktio
,
,
on integroituva yli joukon D. Nyt funktion
vuopintaintegraali eli vuo läpi pinnan
on luku
.
Vuopintaintegraaliin liittyy tärkeä ns. divergenssilause, jonka mukaan jos
on avoin niin, että sen sulkeuma on kompakti,
, missä
on avoin ja
on
:n derivoituva pinta siten, että sen kuvaaja on joukon
reuna
, niin derivoituvan funktion
vuo
.