Partenogeneesi
Partenogeneesillä eli neitseellisellä syntymisellä tarkoitetaan alkion syntymistä naaraspuolisesta sukusolusta ilman koiraspuolisen sukupuolisolun vaikutusta. Jos munasolu on syntynyt normaalilla tavalla meioosissa (tumanjakautuminen), on uudella yksilöllä haploidinen kromosomisto.
Partenogeneesi voidaan jaotella useisiin eri tyyppeihin, jotka voidaan edelleen luokitella useisiin järjestelmiin. Luokittelu voi perustua
- lisääntymistapaan
- sukupuolen määräytymismekanismiin ja
- sukusoluissa havaittaviin eroihin.
Partenogeneettinen luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntymistavan perusteella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partenogeneesi jaetaan lisääntymistavan mukaan kahteen tyyppiin, tilapäiseen partenogeneesiin (engl. occasional parthenogenesis), jossa hedelmöittymätön munasolu kehittyy sattumalta aikuiseksi ja normaaliin partenogeneesiin.
Normaali partenogeneesi puolestaan jaetaan ehdottomaan (engl. obligate) ja ehdolliseen (engl. faculative) partenogeneesiin. Ehdollisessa partenogeneesissä kehittyminen hedelmöittymättömästä munasolusta on mahdollinen vain tietyissä olosuhteissa. Ehdottomassa partenogeneesissä puolestaan joko kaikki sukupolvet voivat olla partenogeneettisiä (täydellinen partenogeneesi) tai suvulliset ja partenogeneettiset sukupolvet voivat vuorotella (syklinen partenogeneesi).
Sukupuolen määräytymismekanismin perusteella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokiteltaessa partenogeneesin tyyppejä sukupuolen määräytymisen perustella erotetaan
- arrenotokia, jossa hedelmöittymättömät munasolut kehittyvät koiraiksi, mutta hedelmöittyneet naaraiksi
- telytokia, jossa hedelmöittymättömät munasolut kehittyvät naaraiksi ja hedelmöittyneet uroksiksi.
- deuterotokia, joissa hedelmöittymättömistä munasoluista voi kehittyä kummankin sukupuolen yksilöitä.
Sukusoluissa havaittavien erojen perusteella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukusoluissa havaittavien erojen perusteella luokiteltaessa erotetaan generatiivinen (haploidi) ja somaattinen partenogeneesi (diploidi) ja sen alatyypit automiktinen ja apomiktinen partenogeneesi. Generatiivisessa partenogeneesissä yksilöt kehittyvät munasoluista, jotka ovat käyneet läpi meioosin ja ovat siis haploideja. Somaattisessa partenogeneesissä kehittyvillä yksilöillä on diploidi kromosomiluku.
Automiktisessä partenogeneesissä diploidi kromosomiluku syntyy siten, että ensin tapahtuu kromosomiluvun reduktio, mutta diploidi luku palautuu kun kaksi haploidia tumaa yhtyy.
Apomiktisessä[1] partenogeneesissä ei tapahdu kromosomiluvun reduktiota eikä tumien yhtymistä. Apomiksissä erotetaan kaksi päätyyppiä, agamospermia [2] ja vegetatiivinen: [3] . Apomiksin tuloksena syntyvä jälkeläinen on geneettisesti identtinen emonsa kanssa, ellei tapahdu autosegeraatiota[4].
Esimerkkejä partenogeneesistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partenogeneettistä lisääntymistä esiintyy monilla hyönteisillä, kuten kummitussirkoilla, sekä joillakin hämähäkeillä. Hyönteisistä kirvat lisääntyvät kesällä partenogeneettisesti, mutta vaihtavat lisääntymistapaansa syksyllä suvulliseksi eli edustavat syklistä partenogeneesiä. Kaloista partenogeneettiesti lisääntyvät esimerkiksi amatsonimollit. Myös kalkkuna voi lisääntyä partenogeneettisesti.[5] Partenogeneesi voidaan aikaansaada myös kokeellisesti; esimerkiksi sammakkoeläinten hedelmöittymätön munasolu voidaan indusoida jakautumaan tietyillä kemikaaleilla tai mekaanisesti ärsyttämällä. Nisäkkäillä nämä kokeet ovat yleensä tuottaneet korkeintaan varhaisia alkioasteita, koska leimautumisen takia onnistuneeseen sikiönkehitykseen tarvitaan kummaltakin vanhemmalta peräisin olevat kromosomit.
Tutkijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Mikrobiologian isäksi" nimitetty, alankomaalainen Anton van Leeuwenhoek (1632–1723) havaitsi ensimmäisenä kirvojen partenogeneesin. Jacques Loeb (1859–1924) tutki toimiessaan New Yorkin Rockefeller instituutissa säteilyenergian vaikutuksia elävään aineeseen sekä keinotekoista partenogeneesia, regeneraatiota ja tropismeja. Suomalainen perinnöllisyystieteen tutkija, akateemikko Esko Suomalainen (1910-95) tutki erityisesti partenogeneesia ja kromosomisuhteita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ apomixis, kreik. miksis = sekoittaminen, hedelmöitys) partenogeneesissä on kyse korkeampien kasvien lisääntymisestä ilman hedelmöitystä.
- ↑ jossa syntyy alkioita ja siemeniä, mutta ilman hedelmöitystä (tällöin puuttuu tavallisesti meioosi)
- ↑ vegetatiivisessa eli kasvullisessa lisääntymisessä uusi yksilö syntyy ryhmästä erilaistumattomia tai erilaistuneita soluja siten, että alkiota tai siemeniä ei synny (esimerkiksi kasvinosista, rönsyistä, juurakoista jne.)
- ↑ autosegeraatiolla tarkoitetaan kromosomiston muutosta munasolujen muodostuessa gametofyyttisesti apomiktisilla kasveilla.
- ↑ http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1214443/