Parainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Parainen
Pargas

vaakuna

sijainti

Paraisten kävelykatu
Paraisten kävelykatu
Sijainti 60°18′N, 022°18′E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turunmaan seutukunta
Kuntanumero 573 (1948–2008), 445 (2009–)
Hallinnollinen keskus Paraisten keskustaajama
Perustettu  
– kauppala 1948
– kaupunki 1977
– kaupunki[1] 2009 (nimi vuosina 2009–2011 Länsi-Turunmaa)
Kuntaliitokset Paraisten mlk (1967)
Parainen (2009)
Nauvo (2009)
Korppoo (2009)
Houtskari (2009)
Iniö (2009)
Pinta-ala ilman merialueita 893,90 km²
103:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 5 547,79 km²
11:nneksi suurin 2022 [2]
– maa 884,04 km²
– sisävesi 9,86 km²
– meri 4 653,89 km²
Väkiluku 14 961
75:nneksi suurin 31.8.2024 [3]
– väestötiheys 16,92 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [4]
– 0–14-v. 15,1 %
– 15–64-v. 56,7 %
– yli 64-v. 28,1 %
Äidinkieli 2023 [5]
– suomenkielisiä 41,3 %
– ruotsinkielisiä 54,1 %
– muut 4,6 %
Kunnallisvero 7,90 %
257:nneksi suurin 2024 [6]
Kaupunginjohtaja Tom Simola
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[7]
 • RKP
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • PS
 • Vas.
19
5
3
3
3
2
www.pargas.fi

Parainen (ruots. Pargas; vuosina 2009–2011 Länsi-Turunmaa, ruots. Väståboland) on nykymuodossaan vuonna 2009 perustettu Suomen kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa.

Paraisten asukasluku on 14 961 asukasta,[3] joista noin 54,1 prosenttia on ruotsinkielisiä.[5] Paraisten naapurikunnat ovat Brändö, Sottunga, Kökar, Kemiönsaari, Sauvo, Kaarina, Turku, Naantali ja Kustavi.

Ennen nykyisen Paraisten kaupungin perustamista oli toiminnassa alueeltaan suppeampi Paraisten kaupunki, joka vuonna 2009 lakkautettiin, kun sen sekä siihenastisten Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueista muodostettiin uusi Länsi-Turunmaan kaupunki, joka vuoden 2012 alusta lukien otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.[8][9]

Nimi Parainen on alueen vanha suomenkielinen nimi, joka on johdettavissa sanasta Parka. Paraisten paikannimistä monet ovat myös alun perin suomenkielisiä, mutta ne ovat saaneet alueelle myöhemmin muuttaneilta ruotsalaisilta ruotsinkielisen kieliasun. Näitä nimiä ovat Ålön (Ahlainen), Birsala (Pirttisalo), Lapplax (Lapinlaksi), Sydmo (Sydänmaa), Muddais (Mutainen) ja Kassor (Kaskisaari).[10]

Parainen on Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Sitä kutsutaankin usein saariston pääkaupungiksi. Suomen kunnista Paraisilla on eniten kesämökkejä. Vuoden 2009 alussa niiden luvuksi ilmoitettiin 8 300 kappaletta.[11]

Paraisten meripinta-ala on Suomen kunnista suurin, 4 653,89 neliökilometriä.

Kaupungin perustaminen ja nimikiista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Utön majakka ja luotsiasema.

Länsi-Turunmaan kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 2009, kun Houtskarin kunta, Iniön kunta, Korppoon kunta, Nauvon kunta ja siihenastinen Paraisten kaupunki lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden siihenastiset alueet käsittänyt uusi kunta, joka otti käyttöönsä nimen Länsi-Turunmaa ja kaupunkinimityksen.[12][13] Vuoden 2012 alusta Länsi-Turunmaan kaupunki otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.[8]

Kaupunki aloitti toimintansa Länsi-Turunmaan nimellä vuoden 2009 alussa. Sen viiden edeltäjän, Paraisten kaupungin sekä Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 26. kesäkuuta 2007.[14]

Kaupungin nimivalinnasta tuli alusta alkaen paljon kielteistä palautetta, koska suomenkielistä nimeä Länsi-Turunmaa pidettiin kömpelönä ja keinotekoisena.[15] Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus asettui sitä vastaan. Asiantuntijaryhmä ehdotti sen jälkeen, että uuden kunnan nimeksi valitaan joko Parainen (ruots. Pargas), Gullkrona tai Berghamn.[16] Länsi-Turunmaan kaupungin järjestelytoimikunta taas ehdotti nimeä Merikruunu.[17]

Kaupungin nimen päätti lopullisesti valtiovarainministeriö 19. kesäkuuta 2008 kuntajakolain perusteella. Nimeä Länsi-Turunmaa olivat esittäneet muut kunnat paitsi Parainen, joka olisi halunnut muuttaa[18] tulevan kaupungin nimeksi omansa.[19] Valtuusto päätti 16. joulukuuta 2008 pitää kaupungin nimenä toistaiseksi Länsi-Turunmaan. Asiasta järjestettiin neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys 22. toukokuuta 2011. Äänestyksessä lähes 59 prosenttia äänestäneistä kannatti kaupungin nimeksi Paraista ja noin 41 prosenttia Länsi-Turunmaata. Varsinaisesti nimestä päättää kaupunginvaltuusto.[20] Lähes kaikki Parainen-vaihtoehdon puolesta äänestäneet olivat Paraisilta.[21]

28. huhtikuuta 2009 Länsi-Turunmaan valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä kaupungin nimestä aikaisteta 4 000 henkilön allekirjoittamasta aloitteesta huolimatta. Samalla päätettiin ottaa kaupungin vaakunaksi Nauvon kunnanvaakuna.lähde?

Valtuusto käsitteli nimiasian kesäkuussa 2011, ja nimeksi valittiin Parainen, mutta muotovirheen vuoksi asia oli otettava uuteen käsittelyyn seuraavassa kokouksessa.[22]

Kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa 2011, että kaupungin nimeksi tulee Parainen. Uusi nimi otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2012. Ruotsinkielinen ja suomenkielinen seurakunta säilyttivät Länsi-Turunmaan nimissään, mutta seurakuntayhtymän nimenä on Paraisten seurakuntayhtymä.lähde?

Edeltäjäkunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parainen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartta Paraisten ja Kemiönsaaren kuntaliitoksista. Paraisten kauppala ja maalaiskunta yhdistyivät 1967, Parainen, Nauvo, Korppoo, Hotskari ja Iniö muodostivat Länsi-Turunmaan kaupungin 2009, joka vaihtoi nimensä Paraisiksi 2011.
Paraisten kirkko ja etuoikealla Agricola-kappeli.

Vuonna 2012 nimen Parainen käyttöön ottaneen Paraisten kaupungin samannimisenä edeltäjänä oli vuonna 1948 perustettu Parainen-niminen kauppala ja myöhempi kaupunki. Se erotettiin vuonna 1948 siihenastisesta Paraisten kunnasta, jonka uudeksi nimeksi samalla tuli Paraisten maalaiskunta. Paraisten maalaiskunta liitettiin Paraisten kauppalaan vuonna 1967, ja Paraisten kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1977. Vuonna 2009 Paraisten kaupunki lakkautettiin, kun viisi kunta yhdistyi Länsi-Turunmaan kaupungiksi.lähde?

Paraisten vaakuna vuosina 1961–2008.

Historiallisena edeltäjänä vuosina 1948–2008 toimineella Paraisten kaupungilla oli kauppalan perustamisen jälkeen Paraisten maalaiskunnan nimellä toimintaansa jatkanut Paraisten kunta, joka ennen kauppalan perustamista vastasi alueeltaan vuoden 1967 kuntaliitoksen jälkeistä Paraisten kauppalaa ja myöhempää kaupunkia. Se sai kunnallishallintonsa vuonna 1870, ja sen edeltäjänä ollut ja sille nimensä antanut, keskiajalla syntynyt Paraisten kirkkopitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1329[23].

Vuosina 1948–2008 toiminnassa ollut Paraisten kaupunki oli kaksikielinen. Ennen kuntaliitosta vuonna 2009 asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea. Paraisten naapurikunnat ennen vuoden 2009 kuntaliitosta olivat Dragsfjärd, Kaarina, Kemiö, Nauvo, Piikkiö, Rymättylä, Sauvo ja Turku.lähde?

Vuotta 2009 edeltäneen Paraisten alueen suurimmat saaret ovat Iso-Tervo (Stortervolandet), Pikku-Tervo (Lilltervo), Stormälö, Lillmälö, Ålönsaari (Ålön), Kirkkosaari (Kyrklandet), Kirjalansaari (Kirjalaön), Lielahdensaari (Lielaxön), Lemlahdensaari (Lemlaxön), Mielisholma (Mielisholm), Attu, Sorpo, Heisala ja Tammo.lähde?

Paraisten Kirjalansaarella sijaitsee Suomen ainoa kalakoulu eli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti.lähde?

Huomattavimmat rakennukset vuotta 2009 edeltäneellä Paraisten alueella ovat keskiaikainen harmaakivikirkko, 1400-luvulta peräisin oleva Kuitian linna, Partekin pääkonttori (1916 ja lisärakennus 1955), siunauskappeli (Erik Bryggman 1930), Atun kartano, Airiston lomakeskus ja jäähalli.lähde?

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paraisten kotiseutumuseo, jonne on siirretty vanhoja puisia rakennuksia.[24]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Paraisten asuttaminen alkoi 1100-luvulla. Ruotsinkieliset olivat enemmistönä 1300-luvulta lähtien. Kirkkomäelle kehittyi kauppa- ja asutuspaikka 1500-luvulla. Kalkkitehdas aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Paraisten harmaakivikirkon eteläpuolella sijaitseva Vanha Malmi muodostaa Paraisten historiallisen keskustan. Se toimi entisaikaan kauppapaikkana ja on nykyisin hyvin säilynyt puutaloalue.

Vanhan Malmin puurakentamisperinne syntyi luultavasti jo 1200- ja 1300-luvuilla kirkonrakentajien vaatimattomien asumusten myötä. Sen jälkeen kirkkoa ympäröivät rakennelmat ovat muuttuneet useasti.

Harmaakivikirkko ja sen kuori ja holvi koristeluineen olivat valmiita viimeistään 1486, sillä tämä vuosiluku on luettavissa kirkon seinämaalauksista. Paraisten kirkko mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisiä kertoja vuosina 1329 ja 1338.

Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on luultavasti perua 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta. Monen rakennuksen ulkoasua on kuitenkin myöhemmin muutettu. Kujien varsilla voi edelleen nähdä sekä yksinkertaisia, 1700-luvun rakennusperinnettä edustavia taloja että 1800-luvulla rakennettuja kaupunkitaloja.

Kirkkosalmi kulkuväylänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Paraisten keskustaa kuvattuna Kirkkosalmen rannalla olevalta kauppatorilta.
Paraisten kirkon seutua esittävä G. W. Finnbergin akvarelli noin vuodelta 1820.

Ålönsaaren ja Kirkkosaaren välillä on oletettavasti ollut tärkeä kulkuväylä niin kauan kuin Turunmaan saaristossa on ollut asutusta. Paraisten kirkon sijaintia voidaan pitää merkkinä Kirkkosalmen aikaisemmasta merkityksestä. Alun perin pitkää salmea halkoneelle niemelle rakennettu kirkko oli näkymä, joka kohtasi kaikkia pitäjän läpi kulkeneita.

Maanmittari Hans Hanssonin Ålönsaaresta ja Kirkkosaaresta vuonna 1661 piirtämästä kartasta käy ilmi, että Kirkkosalmi oli melko leveä mutta oletettavasti jo tuolloin matalahko. Paraisten historiassa mainitaan lautta, joka ylitti Kirkkosalmen jo vuonna 1620. Samalla paikalla sijaitseva silta mainitaan ensimmäisen kerran 1685.

Vuoden 1711 tienoilla silta oli erikoinen, sillä sen keskiosan muodosti ponttoni. Veneet saattoivat kulkea salmessa, kun ponttoni siirrettiin syrjään. Tuolloin kuitenkin todettiin, että Kirkkosalmi oli niin matala, etteivät isommat laivat voineet kulkea siitä. Vuonna 1746 Kirkkosalmen läpi pääsi Bläsnäsiin ainoastaan tulvavesien aikaan.

Kirkkosalmi muuttui ajan mittaan aina vain matalammaksi, ja Paraisten kunnallisvaltuusto käsitteli asiaa useaan otteeseen. Toiset halusivat ruopata väylän, kun taas toiset halusivat täyttää sen. Asiasta tuli vaikea pala kunnallisvaltuustolle, ja kumpikin leiri muodosti painostusryhmiä asiansa ajamiseksi. Ryhmien toiminta oli aatteellista, ja ne keräsivät varoja järjestämällä juhlia.

Ajan mittaan ruoppausvaihtoehto voitti, kun lopulta ruoppauksen todettiin olevan edullisin vaihtoehto. Ruoppaustyöt saatiin loppuun alkukesästä 1934. Kirkkosalmesta tuli 16 metriä leveä eteläosistaan ja vähän kapeampi pohjoisesta. Kirkkosalmen uusi väylä vihittiin suuressa kansanjuhlassa 1. heinäkuuta 1934.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attu, Ali-Kirjala (Nederkirjala), Bjursäng, Björkö, Bläsnäs, Boda, Bodnäs, Bollböle, Bollstad, Brattnäs, Degerby, Domarby, Ersby, Fagerkulla, Fallböle, Finby, Gammelgård, Garsböle, Granvik, Grisböle, Gräggböle, Gunnarsnäs, Haraldsholm, Heisala, Håggais, Hyvilemp, Jermo, Kappeliranta (Kapellstrand), Kassor, Kojkulla, Kopparö, Koupo, Kuitia (Qvidja), Kurkas (Kurckas), Kyrkäng, Koorlahti tai Kårlahti (Kårlax), Källvik, Lampis, Laplahti (Lapplax), Lemlahti (Lemlax), Levo, Lielahti (Lielax), Lillby, Lillmälö, Lofsdal, Loskarnäs, Mattholm, Mielisholma (Mielisholm), Munkbacka, Mustfinn, Mutainen (Muddais), Myrby, Mågby, Mörkby, Mörkvik, Nilsby, Norrby, Nulto, Ontala (Åntala), Parsby, Petteby, Pikku-Tervo (Lilltervo), Pitå, Piukkala (Pjukala), Pyhänsuu, Pölsböle, Rövarnäs, Sandvik, Seivis, Siggnäs, Siltala (Sildala), Simonkylä (Simonby), Skogböle, Skråbbo, Skräbböle, Skyttala, Skyttböle, Skärmola, Sorpo, Storgård, Stormälö, Strandby, Sunnanberg, Sydmo, Sydänperä, Sysilahti (Sysilax), Såris, Söderby, Tara, Tennby, Tennäs, Tervsund, Toijois, Träskby, Vallis, Vannais, Vepo, Vidkulla, Våno, Västermälö, Ybbersnäs, Yli-Kirjala (Överkirjala).

Nauvo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lautoilla ja losseilla on tärkeä rooli saariston liikenteessä. Kuvassa Nauvon lautta, joka on osa seututietä 180 ja Saariston Rengastietä.
Pääartikkeli: Nauvo

Nauvo mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1395.[25]

Korppoo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Korppoo

Korppoo mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1384.[25]

Houtskari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venevajoja Houtskarissa.
Pääartikkeli: Houtskari

Houtskari mainitaan ensimmäisen kerran Korppoon kappelina vuonna 1554.[25]

Iniö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Iniö

Iniö mainitaan ensimmäisen kerran Taivassalon kappelina vuonna 1554.[25]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Paraisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 14 563
1985
  
 15 236
1990
  
 15 712
1995
  
 15 583
2000
  
 15 295
2005
  
 15 298
2010
  
 15 501
2016
  
 15 385
2020
  
 15 105
Lähde: Tilastokeskus.[26]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Paraisilla oli 15 285 asukasta, joista 10 251 asui taajamissa, 4 926 haja-asutusalueilla ja 108:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Paraisten taajama-aste on 67,5 %.[27] Paraisten taajamaväestö jakautuu kolmeen taajamaan[28]:

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Paraisten keskustaajama 9 494
2 Nauvon kirkonkylä 494
3 Korppoon kirkonkylä 263

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuolto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paraisten terveyskeskus vastaa alueensa asukkaiden perusterveydenhuollon palveluista. Paraisten pääterveysaseman lisäksi laajan saaristoalueen kattaa kaksikielinen terveysasemaverkosto. Paikallista perusterveydenhuoltoa tarjoavat Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön terveysasemat.[29] Erikoissairaanhoidon palvelut sijaitsevat Turussa. Tyks Turunmaan sairaala tuottaa aluesairaalatason ja Turun yliopistollinen keskussairaala yliopistosairaalatason palveluita. Sairaalat kuuluvat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin.

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Paraisilla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[30]:

Nämä seurakunnat muodostavat Paraisten seurakuntayhtymän (ruots. Pargas kyrkliga samfällighet).

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Nurmijärvellä toimii Pargas Filadelfiaförsamling. Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Paraisilla toimii Korpo Betaniaförsamling.[31]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Paraisten alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[32]

Entiset seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Paraisten kaupungin nykyisellä alueella[30]:

  • Houtskarin seurakunta (ruots. Houtskärs församling, jaettu Väståbolands svenska församlingin ja Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kesken 2009)
  • Iniön seurakunta (ruots. Iniö församling, jaettu Väståbolands svenska församlingin ja Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kesken 2009)
  • Korppoon seurakunta (ruots. Korpo församling, jaettu Väståbolands svenska församlingin ja Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kesken 2009)
  • Nauvon seurakunta (ruots. Nagu församling, jaettu Väståbolands svenska församlingin ja Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kesken 2009)
  • Pargas svenska församling (liitetty Väståbolands svenska församlingiin 2009)

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pargas IF on yleisseura, jonka miesten käsipallojoukkue nousi takaisin pääsarjatasolle vuonna 2016.

Ystävyyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paraisten alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Paraisten alueella puhuttuja ruotsin kielen murteita ovat turunmaanruotsin länsi-turunmaalaisiin murteisiin kuuluvat Iniön, Houtskarin, Korppoon, Nauvon sekä Paraisten murteet.[33]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paraisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla haukimureke, karpalomehu ja omenakakut.[34]

Tunnettuja asukkaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
  • Tarmio, Hannu – Papunen, Pentti – Korpela, Kalevi (toim.): ”Parainen”, Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos 6: Oravainen–Ruokolahti, s. 74–82. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3
  • Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja – Egentliga Finlands handbok. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4 Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vuoden 2009 kuntaliitoksessa siihenastinen Paraisten kaupunki lakkautettiin ja perustettiin uusi Länsi-Turunmaa-niminen kaupunki, joka vuoden 2012 alusta otti uudestaan käyttöön nimen Parainen.
  2. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  3. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  6. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  7. ↑ Kuntavaalit 2021, Parainen Oikeusministeriö. Viitattu 16.11.2021.
  8. ↑ a b Länsi-Turunmaan uusi nimi on Parainen Helsingin Sanomat. 6.9.2011. Viitattu 6.9.2011.
  9. ↑ Länsi-Turunmaan kaupunki muuttuu vuoden alussa Paraisiksi 30.12.2011. Yle. Viitattu 1.5.2018.
  10. ↑ Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 112. Svenska litteratursällskap i Finland. Helsinki, 2010.
  11. ↑ Nieminen, Markku: Kesämökkibarometri 2009 (pdf) (sivu 25) 19.3.2009. Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.5.2009.
  12. ↑ Valtioneuvoston päätös Houtskarin kunnan, Iniön kunnan, Korppoon kunnan, Nauvon kunnan ja Paraisten kaupungin lakkauttamisesta ja uuden Länsi-Turunmaan kaupungin perustamisesta (467/2008) finlex.fi. 19.6.2008. Helsinki: Edita. Viitattu 5.1.2012.
  13. ↑ Valtioneuvosto päätti viidestä kuntien yhdistymisestä 19.6.2008. Valtioneuvosto. Viitattu 2.1.2012.
  14. ↑ Viisi kuntaa yhdistyy Länsi-Turunmaan kaupungiksi Turun Sanomat. 26.6.2007. Viitattu 26.6.2007. [vanhentunut linkki]
  15. ↑ Rytkönen, Heimo: Länsi-Turunmaan nimi ei ole paras mahdollinen (Mielipidekirjoitus) Turun Sanomat. 3.7.2007. Viitattu 14.5.2009.
  16. ↑ Länsi-Turunmaasta Parainen, Gullkrona tai Berghamn (Yle Turun Radio 11. helmikuuta 2008)
  17. ↑ Malkamäki, Elina: Julkinen suosio painoi valinnassa. Viiden saaristokunnan liitoksen nimeksi ehdotetaan Merikruunua Turun Sanomat. 6.3.2008. Turku: TS-Yhtymä. Viitattu 22.5.2011.
  18. ↑ Liitossopimus (pdf)
  19. ↑ Valtioneuvosto päätti viidestä kuntien yhdistymisestä 19.6.2008, klo 13:40. Valtioneuvosto. Viitattu 20.6.2008.
  20. ↑ Kaupunkilaiset vaihtaisivat Länsi-Turunmaan nimen Paraisiksi Yle Uutiset. 22.5.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 22.5.2011.
  21. ↑ Folkomröstning 22.5.2011 - resultat: Paraisten puolesta äänesti 4 999 Paraisilta ja 62 muualta
  22. ↑ Epätietoisuus Länsi-Turunmaan nimimuutoksesta jatkuu Yle, Turku. Viitattu 16.6.2011.
  23. ↑ Suomenmaa 1976: 78–79.
  24. ↑ Kotiseutumuseo - Pargas hembygdsmuseum pargashembygdsmuseum.fi.
  25. ↑ a b c d Varsinais-Suomen käsikirja 2009: 69.
  26. ↑ Väkiluku kuukausittain ja alueittain 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 18.1.2018.
  27. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  28. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  29. ↑ Terveyspalvelut Paraisten kaupunki.
  30. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  31. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  32. ↑ Turun ortodoksinen seurakunta ort.fi.
  33. ↑ Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.9.2024.
  34. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 27. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  35. ↑ a b c d e Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Parainen&oldid=22710333”