Paluulaki
Paluulaki (hepr. חוק השבות, ḥok ha-š’vut) on Israelin vuonna 1950 säätämä laki, jonka nojalla kaikilla juutalaisilla ympäri maailmaa on oikeus muuttaa Israeliin ja saada automaattisesti maan kansalaisuus.
Israelin korkeimman oikeuden mukaan laki on yksi valtion keskeisimmistä, ja jokaisen juutalaisen oikeus tehdä alija (muutto Israeliin) on yksi juutalaisvaltion keskeisimmistä piirteistä. Juutalaisuus periytyy äidin kautta, eli henkilö on juutalainen, jos hänen äitinsä on juutalainen. Laki ei määrää tarkasti, miten juutalaisuus todistetaan, vaan se on viranomaisten harkinnassa. Todisteeksi voivat kelvata esimerkiksi syntymätodistukset, passit, sotilaskortit tai opiskelutodistukset, jos niissä on tarpeelliset tiedot hakijan juutalaisuudesta.[1] Vuonna 1970 lakia laajennettiin koskemaan myös juutalaisten lasten ja lastenlasten puolisoita.[1] Laissa juutalaisuus määritellään seuraavasti: ”Juutalainen tarkoittaa henkilöä, joka on syntynyt juutalaiselle äidille tai joka on kääntynyt juutalaisuuteen, eikä ole jonkin muun uskonnon jäsen”. Laki mahdollistaa messiaanisten juutalaisten maahanmuuton rajoittamisen silloin, kun heidän tulkitaan kääntyneen kristityiksi.[2]
Poikkeuksia lakiin on kuitenkin niille, jotka ovat vapaaehtoisesti vaihtaneet uskontoa tai jotka saattavat uhata yleistä turvallisuutta. Juutalainen voi saada Israelin kansalaisuuden heti maahan saapuessaan, eikä vaadita asumisaikaa, ja lain nojalla kansalaisuuden saaneet voivat säilyttää kaksoiskansalaisuuden.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Israel: Acquisition of Citizenship, Two Types of Passport, and Tax Implications Quality of Nationality Index. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Kuka on tarpeeksi juutalainen juutalaisvaltiossa, ja miksi sillä on väliä? Messiaanisten juutalaisten asema Israelin valtionpolitiikassa Lähi-Itä Nyt. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)