Paleomagnetismi

Paleomagnetismi tutkii Maan muinaista magneettikenttää, jonka suunta ja voimakkuus voidaan mitata magneettisia mineraaleja sisältävistä kivistä. Muinaisia kivikerrostumia tutkimalla huomataan Maan magneettikentän suunnan vaihdelleen pitkien aikojen kuluessa siten, että välillä magneettikenttä vaihtuu päinvastaiseksi. Koska kuitenkin Maan magneettikenttä on ollut yleensä suunnilleen pyörimisakselin suuntainen, sen avulla on voitu yrittää kartoittaa mannerliikuntoja. Joillekin kerrostumilla voi paleomagnetismin avulla yrittää antaa karkeita ikärajoja.

Napaisuuskäännökset

Maan magneettikentän muutoksia viimeisimmän 5 miljoonan vuoden aikana.

Napaisuuskäännöksen aikana Maan magneettikentän suunta vaihtuu vastakkaiseksi. Se kestää jonkin aikaa, ja sen aikana Maan magneettikenttä heikkenee ja vahvistuu taas vastakkaiseksi. Viimeinen Maan magneettikentän napaisuuskäännös oli Brunhes-Matuyama 780 000 vuotta sitten. Tietokonesimulaatioiden mukaan napaisuuskäännöksien aikana magneettikenttä ei häviä kokonaan vaan muuttuu monimutkaisemmaksi.

Yksi napaisuuskäännös kestää heikkenemisineen ja uuden kentän vahvistumisineen vain noin 50 000 vuotta. Maan magneettikentän napaisuus on vaihdellut pitkään 1–5 kertaa miljoonassa vuodessa. Keskimääräinen napaisuuskausi kestää 250 000 vuotta, mutta vaihtelee kymmenistätuhansista miljooniin vuosiin. Harvinaisesti Maan magneettikentän napaisuus oli kymmeniä miljoonia vuosia sama liitukaudella, kaudella "C34" ajalla 120 – 83 miljoonaa vuotta sitten, Aptian- Santonian-kausilla. Pitkäkestoisia, miljoonia vuosia kestäviä, saman napaisuuden kausia kutsutaan epookeiksi ja lyhytkestoisia, korkeintaan satoja tuhansia vuosia kestäviä sanotaan tapahtumiksi.

Tämänhetkistä magneettikentän suuntaa sanotaan normaaliksi (kompassit osoittavat pohjoisnapaa kohti). Seuraavan napaisuuskäännöksen jälkeen kompassit osoittavat etelänapaa kohden.

Nykyinen heikkeneminen

Planeettamme magneettikenttä suojelee osaltaan meitä kosmisilta säteiltä. Maan magneettikentän heikkeneminen päästää maan pinnalle enemmän kosmista säteilyä, mutta paleontologian mukaan maan magneettikentän ajoittaiset heikkenemiset eivät ole aiheuttaneet suuria eläinten joukkosukupuuttoja. Maan magneettikenttä on heikentynyt 150 viime vuoden aikana 10–15 %, ja se heikkenee 1 400 vuoden puoliintumisajalla. Viime maksimi oli 2 000 vuotta sitten, mistä kenttä on heikentynyt 35 %. Jos Maan magneettikenttä pienenee nykyistä vauhtia, se heikkenee kokonaan vuonna 3000–4000 jaa. Mutta toisaalta Maan magneettikenttä on vaihdellut huomattavasti Brunhes-kaudella.

Paleomagnetismin kaudet

Ohessa on lista viimeisimmistä paleomagneettista kausista. Lista ei sisällä monia lyhyitä käänteisen napaisuuden kausia.

Merkinnät: N (engl. n) on normaalikausi (napaisuus sama kuin nyt) ja K (engl. r) on käänteisen napaisuuden kausi. Käänteisen napaisuuden kausien sisällä on lyhyitä normaalikausia.

• Brunhes N (kausi n1) 0,78–0 miljoonaa vuotta sitten
  • Brunhes-Matuyama-raja 0,78 miljoonaa eli 780 000 vuotta sitten
• Matuyama K (kausi r1) 2,58–0,78 miljoonaa vuotta sitten,
  • Jaramillo N 1,07–0,9 miljoonaa vuotta sitten
  • Olduvai N 1,93–1,76 (1,8–1,6?) miljoonaa vuotta sitten
  • Cobb Mountain 1,2 miljoonaa vuotta sitten
  • Reunion 1 ja 2 2,14 (tai 2,23–2,20) 2,08
• Gauss N 3,60–2,58 miljoonaa vuotta sitten
  • Kaena 3,0-3,1 miljoonaa vuotta sitten
  • Mammoth (mammuth) ja 3,2–3,3 miljoonaa vuotta sitten
• Gilbert K 3,60–5,6 miljoonaa vuotta sitten
  • Cochiti (n. 4,3 miljoonaa vuotta sitten)
  • Nunivak 4,5 miljoonaa vuotta sitten
  • Sidufjall (n. 4,9–4,8 miljoonaa vuotta sitten)
  • Thvera (n. 5,2–5,0 miljoonaa vuotta sitten)-

Tarkemmista paleomagneettisista kausista käytetään kirjainlyhenteistä, esimerkiksi Brunhes on C1n, ja Matuyama C1r, C2n, C2r eli Matuyama RI, Olduvai+Rheunion ja matuyama II.

Katso myös

• Maan magneettikenttä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paleomagnetismi Wikimedia Commonsissa