Siirry sisältöön

Pōmare IV

Wikipediasta
Pōmare IV
Charles Giraudin vuonna 1851 tekema muotokuva Pōmare V:sta
Tahitin kuningatar
Valtakausi 11. tammikuuta 1827–17. syyskuuta 1877
Edeltäjä Pōmare III
Seuraaja Pōmare V
Syntynyt 28. helmikuuta 1813
Pare, Tahiti
Kuollut 17. syyskuuta 1877 (64 vuotta)
Papeete, Tahiti
Puoliso Tapoa II
Ari‘ifa‘aite
Lapset 8
Suku Pōmare
Isä Pōmare II
Äiti Teriʻitoʻoterai Tere-moe-moe
Uskonto kalvinismi
Nimikirjoitus

Pōmare IV, viralliselta nimeltään ‘Aimata Pōmare IV Vahine-o-Punuatera‘itua[1], (s. 28. helmikuuta 1813 – 17. syyskuuta 1877)[2] oli Tahitin kuningatar vuosina 1827–1877.[3] Hänet tunnettiin myös nimellä ‘Aimata (suom. "silmänsyöjä"), koska Tahitilla oli tapana, että voittoisalle päällikölle tuotiin hävinneiden vihollisten silmät. Silmät voitiin myös syödä.[4][5]

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruudessaan ‘Aimata osoitti merkkejä siitä, ettei ollut halukas harjoittamaan protestanttisuutta, johon tahitilainen eliitti oli hänen isänsä valtakaudella kääntynyt.[6]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen avioliittonsa Pōmare IV solmi joulukuusa 1822 Bora Boran ja Taha‘an tulevan kuninkaan Tapoa II:n kanssa. Pari erosi vuonna 1832, ja Pōmaren mukaan eron syynä oli miehen hedelmättömyys.[3][7]

Pōmare IV meni uusiin naimisiin 5. joulukuuta 1832 serkkunsa Ari‘ifa‘aiten kanssa.[8] Tästä liitosta syntyi kahdeksan lasta:[3]

Tahitin kuningattarena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoremman veljensä kuoltua Pōmare julistettiin kuningattareksi 11. tammikuuta 1827.[3]

Pōmare suosi paikallista kulttuuria, eteenkin tassia ja musiikkia, mikä oli länsimaalaisten lähetyssaarnaajien silmissä siveetöntä. Yhdessä vaiheessa nämä jopa väittivät Pōmaren saaneen kupan tällaiseen seksuaalissävytteiseen kulttuuriin osallistumisesta.[9]

Hänen kaudellaan mm. Bora Bora liitettiin osaksi Tahitin kuningaskuntaa. Charles Darwin vieraili Tahitilla Pōmare IV:n vieraana.[10]

Pōmare IV vastusti ranskalaisia, jotka pyrkivät ottamaan vallan Tahitilla. Vihamielisyydet ranskalaisten kanssa saivat alkunsa vuonna 1863, kun Pōmare karkoitti kolme ranskalaista, joista kaksi oli katolilaisia pappeja. Tahitin hallitus pyrki myös lähestymään Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka saattaisi tarjota turvaa ranskalaisilta.[11] Tahitin-Ranskan sodan jälkeen hän joutui hallitsemaan ranskalaisten siirtomaaisäntien alaisuudessa.[12] Tahiti, ja ympäröivät polynesialaiset kuningaskunnat, säilyttivät kuitenkin nimellisesti itsenäisyytensä, koska Ranska ei voinut Britannian painostuksen alla liittää niitä itseensä.[13][14]

Yksi keino, minkä kautta Pōmare IV yritti taistella ranskalaisia vastaan, oli lapsiensa laittaminen johtaviin asemiin Tahitilla ja muilla Suojanpuoleisilla saarilla: tytär Teri‘imaevarua nousi Bora Boran kuningattareksi ja poika Tamatoa Ra‘iātean ja Taha‘an kuninkaaksi.[15]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pōmare IV kuoli 17. syyskuuta 1877. Hänet on haudattu Aruen kaupungissa sijaitsevaan mausoleumiin.[16] Uudeksi hallitsijaksi nousi hänen poikansa Pōmare V, joka luopui kruunusta 1880. Tämän seurauksena kuningaskunta lakkasi virallisesti olemasta ja se liitettiin osaksi Ranskaa.[17][18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Schulz, Joy: When Women Ruled the Pacific: Power and Politics in Nineteenth-Century Tahiti and Hawai‘i. U of Nebraska Press, 2023. ISBN 978-1-4962-3180-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Stevenson, Karen: 'Aimata, Queen Pomare IV : thwarting adversity in early 19th century Tahiti. Journal of the Polynesian Society, 2014, 123. vsk, nro 2, s. 129–144. Christchurch. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pōmare IV, Queen of Tahiti, 1813-1877 National Library Wellington. 2025. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Aimata IV, Pomare IV histfam.familysearch.org. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.12.2011.
  3. ↑ a b c d Tahiti4 royalark.net. Viitattu 7.12.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Elin Sand: Woman Ruler: Woman Rule, s. 289. iUniverse, 22.8.2001. ISBN 978-1-4759-0256-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Teuira, Henry: Tahiti aux Temps anciens. Société des océanistes, 1952. (ranskaksi)
  6. ↑ L'Histoire de Punaauia Punaauia. 1982. Arkistoitu 2008. Viitattu 13.4.2025. (ranskaksi)
  7. ↑ Mortimer, Favell Lee: The Night of Toil; or, A Familiar Account of the Labors of the First Missionaries in the South Sea Islands, s. 379–382. (1. painos) Lontoo: J. Hatchard & Son., 1838. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Henry, Teuira & Orsmond, John Muggridge: Ancient Tahiti, s. 249–251. Museum, 1928. Teoksen verkkoversio Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Schulz (2023): s. 50
  10. ↑ Kingdom of Tahiti 2022. Official Website of the Almanach de Saxe Gotha. Viitattu 30.9.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Stevenson (2014): s. 136–137
  12. ↑ New letters of Queen Pomaré found in Tahiti The Pacific Journal. 7.11.2020. Viitattu 30.9.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Matsuda, Matt K.: ”Society Islands: Tahitian Archives”, Empire of Love: Histories of France and the Pacific, s. 91–112. Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0-19-534747-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Ward, Adolphus William & Gooch, George Peabody: The Cambridge History of British Foreign Policy. Vol. 2, s. 182–185. Cambridge University Press, 1922. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ Stevenson (2014): s. 141
  16. ↑ THE New Zealand Herald AND DAILY SOUTHERN CROSS.TUESDAY, AUGUST 4, 1891. (s. 4) New Zealand Herald. 4.8.1891. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Il y 145 ans était couronné Pomaré V, le dernier roi de Tahiti parismatch.com. 24.9.2022. Viitattu 13.4.2025. (ranskaksi)
  18. ↑ Naissance du mythe de Tahiti Et Ses Îles Tahiti Tourisme. Viitattu 13.4.2025. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pōmare_IV&oldid=23173717”