Olavi Linnus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hugo Olavi Linnus (vuoteen 1935 Lilius; 7. marraskuuta 1914 Turku – 27. kesäkuuta 2000 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, sanoittaja, suomentaja ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän käytti myös nimimerkkejä Rex Davis, Gil Dennic, Brent Morea ja Olaus.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnus valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1936, työskenteli Suomen Työn liiton toimitussihteerinä 1938–1943, vapaana kirjailijana ja Suomen Filmiteollisuuden mainos- ja ulkomaanosaston päällikkönä 1954–1963. Vuodesta 1935 hän teki radiolle kuunnelmia ja pakinoita sekä jännityskuunnelmia, joiden sankarina on osastopäällikkö Tauno Vahtonen. Hänen 1960-luvun TV-ohjelmistaan tunnetuimpia ovat sarjat Suomalaisen elokuvan varhaisvuosilta ja Suosikkeja kotimaisella valkokankaalla. [2]

Tuotannosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanikirjailijana Linnus tunnetaan muun muassa salapoliisiromaaneista Synkän talon vieras (1943) ja Eilen katosi Lontoossa (1950). Hän on myös suomentanut Olavi Virran levyttämät kappaleet "Mambo Italiano" ja "Naisten toivemaa". Hänen tunnetuin sanoituksensa on Olavi Karun säveltämään tangoon "Monika, Monika, Monika".

Kirjailijan ja sanoittajantyönsä ohella Linnus toimi myös elokuvakäsikirjoittajana kahdessa Suomen Suomen Filmiteollisuuden tuottamassa elokuvassa. Yhdessä T. J. Särkän kanssa hän kirjoitti käsikirjoituksen Sam Sihvon näytelmään pohjautuvan elokuvan Hevoshuijari (1943). Elokuvan ohjasi Ossi Elstelä. Samana vuonna Linnus käsikirjoitti myös poliittisen lyhytelokuvan Raudan kansaa (1943), jonka hän ohjasi yhdessä Erkki Uotilan kanssa. Seuraavan käsikirjoituksensa Linnus laati lähes 20 vuotta myöhemmin Aarne Tarkaksen elokuvaan Tyttö ja hattu (1961), joka perustui ruotsalaisen Hildegard Erlundin romaaniin. Elokuva oli näyttelijä Esko Salmisen yksi ensimmäisistä elokuvapääosista.

Linnuksen tunnetuin kirjallinen suomennostyö lienee vuonna 1990 ilmestynyt, englannin kielestä tehty käännös Šota Rustavelin kirjoittamasta Georgian kansalliseepoksesta Pantterintaljainen.[3]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omalla nimellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Suomenruotsalaisen" sivistyneistön ruotsalaisuus. Suomalaisuuden liitto, Porvoo 1935.
  • Aikakranaatti: Jouluna 1937. Toimittaneet Olavi Linnus ja Kai Alijoki IT. PTRI./RT 1, Helsinki 1937.
  • Vahtonen ajaa takaa kuolemaa: Salapoliisiromaani. WSOY 1940.
  • Viimeinen kirje: Salapoliisiromaani. WSOY 1940.
  • Ilmojen miekka: TK-mies lentäjien ja it:n parissa. Otava 1942.
  • Synkän talon vieras: Salapoliisiromaani. Lehtiyhtymä, Helsinki 1943.
  • Murha Pepitan huoneessa: Salapoliisiromaani. Tekijä, Helsinki 1944.
  • ...sinun vuorosi tulee...: Salapoliisiromaani. Lehtiyhtymä, Helsinki 1944.
  • Yötuuli puhaltaa: Avioliittoromaani. Lehtipaino, Helsinki 1945.
  • Opintokerhotyötä elokuvan merkeissä: Opintosuunnitelma. Työväen sivistysliitto, Helsinki 1946.
  • Halosen perhe: Romaani. Tammi 1948.
  • Seikkailu atomimaailmassa. Tammen nuorten sarja, 3. Tammi 1948.
  • Eilen katosi Lontoossa: Salapoliisiromaani. Mantere, Helsinki 1950.
  • Tervetuloa meille: Olauksen mukana filmitähtien vieraana. Manter, Helsinki 1951.
  • Nordiska film- och tv-unionen 10 år. Helsingfors 1973.
  • Vana Toomas on paikallaan ja muita tarinoita Eestistä. Kuvittanut A. Kütt. Eesti raamat, Tallinn 1973.
  • Land of miracle. O. Linnus, Helsinki 1982.
  • Kaksi sarkaa historiamme pelloilla: Heikura- ja Lilius-suvut. O. Linnus, Helsinki 1984.
  • Me, sirpale kaikkeudessa: Ajatuksia olevaisesta, elämästä ja tietoisuudesta. Toimittanut Jouko Seppänen. O. Linnus, Helsinki 1992.

Nimimerkillä Rex Davis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kid Rover ja intiaanit. Kansankirja, Helsinki 1948.
  • Kid Rover lännen tiellä. Kansankirja, Helsinki 1948.

Nimimerkillä Gil Dennic

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Buxom Billin nyrkki: Intiaaniromaani. Mantere, Lahti 1946. Fennia, Helsinki 1960.
  • Buxom Bill suurella joella: Intiaaniromaani. Mantere, Lahti 1946.
  • Buxom Bill tappaa villihärän: Intiaaniromaani. Mantere, Lahti 1946.
  • Buxom Billin poika: Intiaaniromaani. Mantere, Lahti 1946.
  • Buxom Billin suurin voitto: Intiaaniromaani. Mantere, Lahti 1946.
  • Buxom Billin viimeinen urotyö: Intiaaniromaani. Mantere, Lahti 1946.
  • Don Philipin salaisuus: Nuorisoromaani löytöretkien ajoilta. Mantere, Helsinki 1947.
  • Kuvernöörin kolmas kohtalo: Nuorisoromaani löytöretkien ajoilta. Mantere, Helsinki 1947.
  • Mustan miehen ystävä: Nuorisoromaani löytöretkien ajoilta. Mantere, Helsinki 1947.
  • Tuhannen kauhun yö: Nuorisoromaani löytöretkien ajoilta. Mantere, Helsinki 1947.

Nimimerkillä Brent Morea

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viidakkoväylän jäljillä: Kertomus viidestä jenkistä, jotka lähetettiin Casiquiarelle ja jotka tapasivat Naisen sekä epälukuisan määrän roistoja ja muita tavallisia ihmisiä. Paletti, Helsinki 1948.

Nimimerkillä Olaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Naurupillereitä. Kustantamo Olavi Suominen, Helsinki 1943.

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • II palkinto pohjoismaisessa nuorisoromaanikilpailussa 1948
  • Pohjois-Korean Tasavallan lipun ritarikunnan toisen luokan kunniamerkki 1978[4]
  • I palkinto kansainvälisessä runokilpailuissa 1980

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lähde päivämäärien, ei paikkakuntien osalta: Halvorsen, Tero – Hirvi, Harri – Marjanen, J. J.: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 8.7.2013.
  2. ↑ Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava.
  3. ↑ Rustaveli, Šota: Pantterintaljainen. (Suomentanut Olavi Linnus) Suomen Itämainen seura, 1990. ISBN 951-9380-13-2
  4. ↑ Kunniamerkit. Helsingin Sanomat, 23.10.1978, s. 12. Artikkelin verkkoversio.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olavi_Linnus&oldid=22014978”