Natasha Bedingfield

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Natasha Bedingfield
Natasha Bedingfield Tribecan elokuvajuhlilla 2012.
Natasha Bedingfield Tribecan elokuvajuhlilla 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt26. marraskuuta 1981 (ikä 43)
Sussex, Englanti
Ammatti laulaja, sanoittaja
Muusikko
Aktiivisena 2004–
Tyylilajit pop, R&B, poprock
Levy-yhtiöt Phonogenic Records
Epic Records
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.natashabedingfield.com

Natasha Anne Bedingfield (s. 26. marraskuuta 1981 Sussex, Englanti, Britannia) on englantilainen poplaulaja.

Bedingfieldin esikoisalbumi Unwritten julkaistiin vuonna 2004. Se menestyi kansainvälisesti hyvin ja myi triplaplatinaa Isossa-Britanniassa, yhtenä kolmen joukossa ensimmäisen kerran Euroopan platinaa, sekä kultaa Yhdysvalloissa.[1][2] Vuonna 2007 Bedingfield oli Grammy-ehdokkaana kappaleellaan ”Unwritten”.[3] Hänen vuonna 2007 julkaistun toisen albuminsa N.B. kappaleita olivat muun muassa ”I Wanna Have Your Babies”, ”Soulmate” ja ”Say It Again”. Bedingfieldin kappaleista viisi on päässyt Britanniassa kymmenen parhaan joukkoon ja huhtikuuhun 2008 mennessä hänen levyjään ja singlejään oli myyty maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedingfield syntyi Surreyssa uusiseelantilaissyntyisille Molly ja John Bedingfieldille. Bedingfieldin vanhemmat tukivat Natashaa tämän kiinnostuksessa musiikkiin ja hän kävi nuorena piano- ja laulutunneilla. Teini-iässä Bedingfield perusti sisarustensa Nikolan ja Danielin kanssa kristillistä musiikkia esittäneen DNA Algorithm -yhtyeen.[4] Yhtye antoi Bedingfieldille mahdollisuuden tunnustella erilaisia musiikkityylejä ja kehittää sanoitustaitojaan.[5]

Bedingfield opiskeli vuoden psykologiaa Greenwichin yliopistossa[6] ennen kuin keskittyi laulamiseen ja sanoittamiseen.

Bedingfield meni naimisiin liikemies Matt Robinsonin kanssa maaliskuussa 2009.[7]

Musiikkiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedingfieldin on kuvaillut itseään surumieliseksi. Bedingfield mainitsee ihmisten pitävän iloisista kappaleista enemmän, mikä on syynä niiden korkeampaan määrään albumeilla.[8] Bedingfield on maininnut hakevansa vaikutuksia myös alternativen ja Jamaikalaisen musiikin suunnalta, ja kokevan näiden tyylien sisällyttämisen pop-musiikkiinsa olevan kuin "sota itsensä kanssa".[8] Bedingfield kertoi kappaleiden luomisprosessin olevan vapaamuotoinen. Hän yrittää olla suodattamatta etukäteen mitään, ja palaavansa vasta jälkeenpäin muokkaamaan kappaletta.[8]

BBC:n arviossa Unwritten-albumia kuvailtiin tyyliltään monipuoliseksi.[9] Bedingfieldin kappaleiden kerrottiin menevän pop-musiikista hip-hopiin, sekä hänen käyttäneen hyväkseen gospel- ja funk-tyylejä. Lopuksi arviossa kerrottiin albumin olevan "malliesimerkki pop-albumista", jota kantaa Bedingfieldin vahva ääni.[9]

BBC:n arviossa N.B.-albumia kuvailtiin uudenlaiseksi, funk-tyyliseksi ja urbaaniksi.[10] Kappaleita kuvailtiin meneviksi, sekä niiden sisältävän osittain reggaen ja elektronisen musiikin vivahteita. Stylus Magazine kuvaili N.B.-albumin arviossa Bedingfieldin ääntä hieman karheaksi, pehmeäksi ja voimakkaaksi.[11]

Stephen Erlewinen kuvaili Bedingfieldin albumia Strip Me tyyliltään turvallisemmaksi kuin edellisiä. Erlewine kuvaili albumin sisältävän soul-tyylisiä balladeja "aikuiseen makuun" (engl. adult contemporary).[12]

2003–2006: Unwritten

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Natasha Bedingfield esiintymässä Austellissa, Georgiassa vuonna 2008.

Bedingfield solmi levytyssopimuksen BMG:n kanssa vuonna 2003.[13] Hänen esikoisalbuminsa Unwritten julkaistiin syyskuussa 2004 ja sillä on tehty yhteistyötä monien henkilöiden, kuten Steve Kipnerin, Danielle Briseboisin, Wayne Wilkinsin ja Patrick Leonardon kanssa. Albumi sisältää pop-rock-kappaleita ja se on saanut vaikutteita R&B-musiikista. Bedingfieldin sanoitukset keskittyivät pääasiassa itsenäisyyteen, opportunismiin ja naisten voimaan. Yleisesti ottaen albumin saamat arvostelut olivat positiivisia ja Allmusic kutsui sitä "hyvin tehdyksi uuden vuosituhannen pop-albumiksi". Unwritten nousi Ison-Britannian albumilistan sijalle yksi ja pääsi kolmenkymmenen parhaan joukkoon Yhdysvalloissa.[14] Albumi myi hyvin, saavuttaen Britanniassa multiplatinaan ja Yhdysvalloissa kultaan oikeuttavan määrän. Ensimmäinen albumilta julkaistu single oli ”Single”, joka pääsi Britannian singlelistan kolmen parhaan joukkoon.[15] Kappaleen sanoitukset ja niitä myötäilevä musiikkivideo kuvaavat Bedingfieldin sinkkuelämän tyyliä. Unwritten-albumin toinen single oli ”These Words”. Se oli Bedingfieldin ensimmäinen listaykkönen Britanniassa ja Yhdysvalloissa single sijoittui kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Kolmas julkaistu single oli ”Unwritten” ja siitä tuli Yhdysvalloissa vuoden 2006 toiseksi soitetuin kappale radiossa.[16] Unwritten soi Obaman vaalikampanjassa, mistä Bedingfield ei ollut tiennyt etukäteen. Hän kuitenkin ilmoitti olleensa innoissaan asiasta ja kertoi sen olleen "äärimmäinen kehu".[17] Kappale kuultiin myös Pantene Pro-V -hiustenhoitotuotteen mainoskampanjassa.[18] Jo ennen tätä kampanjaa Bedingfield oli levy-yhtiön parhaiten lisenssituloja tuottava artisti.[19] Unwritten-albumilta julkaistiin vielä neljäs single, ”I Bruise Easily”, mutta se ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, sijoittuen kuitenkin 12. Britanniassa.[20]

Vuoden 2005 Brit Awards -palkintogaalassa Bedingfieldillä oli neljä ehdokkuutta, mutta hän ei voittanut palkintoja. Bedingfield oli ehdolla parhaana naisartistina, parhaasta pop-esityksestä, brittiläisenä läpimurtoartistina, sekä singlellään These Words parhaasta singlestä.[21]

Hän oli ehdokkaana parhaana naisartistina myös vuoden 2006 Brit Awardsissa, ja vuoden 2007 Grammy Awardsissa parhaasta pop-laulusuorituksesta (engl. Best Female Pop Vocal Performance), mutta niilläkään kerroilla hän ei voittanut palkintoa.[22] Grammy-palkinnon Bedingfield hävisi Christina Aguileran Ain't No Other Man -kappaleelle. Haastattelussaan Bedingfield kertoi ottaneensa ehdokkuuden tunnustuksena, ja pitävänsä Grammy-palkintojen musiikille antamasta tuesta.[17]

Vuonna 2006 Bedingfield julkaisi Live in New York City -dvd:n, mikä sisälsi sekä live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja dokumentteja. Samassa kuussa hän äänitti elokuvaan Rocky Balboa Still Here -kappaleen,[23] joka ei kuitenkaan ollut elokuvan soundtrackillä.

2007–2008: N.B. ja parhaan pop-artistin palkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedingfieldin toinen albumi N.B. julkaistiin Euroopassa huhtikuussa 2007.[24] Pohjois-Amerikassa levy julkaistiin tammikuussa 2008 nimellä "Pocketful of Sunshine".[25] Tällä kertaa Bedingfield teki yhteistyötä Even, Wayne Wilkins ja Maroon 5 -yhtyeen laulajan Adam Levinen kanssa.[26] Albumi sai vaikutteita muun muassa R&B:stä, reggae:sta ja elektronisesta musiikista. Bedingfield kertoi sen eroavan Unwritten-albumista kuvaamalla sinkkuna olemisen sijaan häntä etsimässä kumppania ja sitä Herra Oikeaa. Albumi sai kriitikoilta vaihtelevia arvosteluja ja se oli sijalla yhdeksän Isossa-Britanniassa.[27]

Albumin johtosingle I Wanna Have Your Babies kertoi etsimisestä oikeaa miestä hänen lapsilleen, ja niin kriitikot kuin fanitkin kritisoivat sitä. Kappale menestyi kohtalaisesti, sijoittuen Isossa-Britanniassa seitsemänneksi ja Irlannissa kahdeksanneksi.[28] Albumilta toinen julkaistu single oli Soulmate ja se, kuten edeltäjänsäkin, oli Isossa-Britanniassa sijalla seitsemän.[29] Say It Again, albumin kolmas single, julkaistiin 8. lokakuuta 2007, mutta se ei päässyt listoille.

Syyskuussa 2007 ilmoitettiin, ettei I Wanna Have Your Babies -singleä julkaistaisi Yhdysvalloissa N.B.-albumin ensimmäisenä singlenä, vaan sen tilalle tulisi uusi kappale Love Like This. Kyseinen kappale, jolla esiintyy myös jamaikalainen Sean Kingston, ei ole N.B:n alkuperäisellä versiolla. Bedingfield avasi haastattelussaan Digital Spy -sivustolle kappaleen merkitystä, ja kertoo Sean Kingstonin mukaan ottamisesta kappaleelle.[30]

Pohjois-Amerikan versio Bedingfieldin toisesta albumista sisälsi kuusi kappaletta N.B:ltä, sekä seitsemän uutta kappaletta. Albumi julkaistiin 22. tammikuuta 2008 johtosinglen Love Like This jälkeen. Bedingfield kertoo kappaleiden vaihdon syyksi sen, että oli kirjoittanut useita uusia kappaleita ennen Yhdysvaltojen levyn ilmestymistä. Hänen mielestään ne olivat parempia, ja halusi sen vuoksi käyttää niitä. [30]

Lokakuussa 2007 Bedingfield voitti parhaan pop-artistin palkinnon BT Digital Music Awardsissa. Hän esitti siellä myös Say It Again -kappaleensa.[31]

Bedingfield esiintyi vuonna 2007 Justin Timberlaken FutureSex/LoveShow -kiertueella aloitusesiintyjänä. Ensimmäinen keikka oli 22. toukokuuta Pariisissa, ja viimeinen 27. heinäkuuta, hänen olleen yhteensä 21 konsertissa mukana.[32] Bedingfield kertoi kokemuksen olleen mahtava ja Timberlaken olevan omistaunut faneillensa.[33]

2008–2012: Strip Me

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedingfield kertoi blogissaan aloittavansa uuden albuminsa työstämisen vuoden 2009 alussa. Hänen vahvistettiin kirjoittavan uutta albumiaan Uudessa-Seelannissa.[34] Bedingfieldin kerrottiin työskentelevän yhdessä Brian Kennedyn kanssa, joka tuotti Rihannan kappaleen ”Disturbia”. Albumin vahvistettiin olevan valmis vuoteen 2010 mennessä.[35]

Bedingfieldin kolmannen albumin nimeksi vahvistui Strip Me. Bedingfield painotti kuitenkin, ettei kyse ole vaatteiden riisumisesta, vaan ihmisen näkeminen sinä, minä pohjimmiltaan on.[36] Albumi julkaistiin 7. joulukuuta 2010.[36] Bedingfieldin mukaan albumin nimi viittaa myös yksinkertaiseen kappaleiden rakenteisiin. Monesti live-estiintymisissä hän käyttää laulun taustana vain pianoa tai kitaraa.[36] Bedingfield kiersi Yhdysvaltain radioasemia mainostaakseen uutta albumiaan.[37] Strip Me ei siitä huolimatta saanut kovin hyvää vastaanottoa verrattuna Bedingfieldin edellisiin albumeihin. Parhaimmillaan albumi oli Saksan albumilistan sijalla 45, sekä Sveitsin albumilistan sijalla 42.[38] Yhdysvalloissa albumi sai myytyä 10 000 kappaletta, ja jäi Pocketful of Sunshine -levyn myyntimäärästä 40 000 kappaleella.[39] Levystä julkaistiin toukokuussa 2011 kansainvälinen versio nimeltään Strip Me Away, jossa oli hieman erilainen kappalerakenne.[40]

Huhtikuussa 2011 Bedingfield ilmoitti aloittavansa kesällä kiertueen Less is More. Kiertueen sponsorina oli Freschetta, jonka markkinointipäällikkö kuvaili Bedingfieldin tyyliä, "raikas, viisas ja aito", yhteneväksi heidän brändinsä kanssa.[41] Kiertuella olivat mukana Kate Voegele ja Andy Grammer, joista edellinen oli tunnettu sarjasta Tunteet pelissä ja jälkimmäistä Billboard Magazine oli kuvaillut yhdeksi vuoden 2011 nousevista artisteista.[41] Kiertue koostui 29 konsertista eri kaupungeissa Yhdysvalloissa. Kiertue alkoi 5. kesäkuuta Northamptonissa ja loppui 16. heinäkuuta Fort Lauderdalessa.[41] Kiertue sai Billboard Touring Award -ehdokkuuden promootio- ja markkinointikategoriassa (engl. Concert Marketing & Promotion Award).[42]

Bedingfield oli kolmannen albuminsa ohella vierailujen kautta mukana hiphop- ja country-kentällä. Hän vieraili Rascal Flattsin ja Nicki Minajin kappaleissa, kertoen pitävänsä kaikentyylisestä musiikista.[36]

2014: The Next Chapter ja Disney-elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedingfieldin kotisivujen päivityttyä alkoivat spekulaatiot uuden levyn työstämisnimestä. The Next Chapter -niminen levy on tarkoitus julkaista maailmalla yhtäaikaisesti, toisin kuin Bedingfieldin edelliset albumit. [43] Bedingfield kertoi Facebook-sivullaan 8. joulukuuta 2013, että on aloittanut uuden albumin tuottamisen.[44] Samassa kirjoituksessa hän kertoo kappaleiden olevan valmiina, mutta kokonaisuuden kokoamisen olevan vielä kesken. Neljä päivää myöhemmin, 12. joulukuuta, Bedingfield ilmoitti Twitterissä uuden albumin olevan viimeistelyn alla.[45] Bedingfield on kertonut haastattelussa, että levyllä on yhtenäinen teema, mutta ei paljastanut vielä sitä tarkemmin.[46]

Bedingfieldin kappale Who I Am on Disneyn vuoden 2014 Helinä-keiju ja merirosvokeiju -elokuvan tunnuskappaleena.[47] Bedingfieldin kappale Weightless on myös kyseisen elokuvan ääniraidalla.[48] Bedingfield kertoi haastattelussaan elokuvassa mukana olemisen olleen helppo valinta. Hän kertoi samaistuvansa keijuihin niiden sisukkaan luonteen vuoksi, ja pitävän Disneyn musiikin tasoa korkeana.[48]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Natasha Bedingfieldin diskografia

Bedingfield on julkaissut 3 studioalbumia, ja alkoi työstämään neljättä vuonna 2012. Singlejä Bedingfield on julkaissut 12, joista parhaiten on menestynyt These Words. Bedingfield on esiintynyt 20 musiikkivideossa, joista yksi oli hyväntekeväisyyteen.

Ei-musiikilliset projektit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Natasha Bedingfield vuonna 2006.

Bedingfield on myös hyväntekijä, joka on lahjoittanut aikaa ja rahaa erinäisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Yksi näistä on Global Angels, Bedingfieldin äidin, Molly Bedingfieldin, perustama kansainvälinen lasten hyväksi toimiva hyväntekeväisyysjärjestö.[46] Bedingfieldistä tuli järjestön yhteistyökumppani vuonna 2006 julkisuudenhenkilön asemansa vuoksi, mitä hän voisi käyttää hyödyksi "auttaessaan ihmisiä ympäri maailmaa, erityisesti lapsia, jotka asuivat sellaisissa olosuhteissa, jotka kauhistuttaisivat meitä".

Bedingfield on Global Angelsin lähettiläs ja marraskuussa 2006 hän vieraili Intiassa kolmen viikon ajan tehdäkseen hyväntekeväisyystyötä.[49] Hän kävi Kalkutan orpokodissa ja Mumbain pakolaisleirillä, ja kertoi myöhemmin kohtaamastaan järkytyksestä.[46] Vuoden 2007 alussa Bedingfieldin viralliselle nettisivulle laitettiin matkan aikana kuvattu videopäiväkirja. Bedingfield on myös edustaja Stop the Traffik -yhdistykselle, joka tekee töitä lopettaakseen ihmiskaupan, ja (RED) campaignin jäsen.[50]

Vuonna 2004 Bedingfield osoitti kiinnostusta näyttelemiseen ja hänen äänensä kuultiin seuraavana vuonna ilmestyneessä James Bond -videopelissä From Russia with Love, jossa hän antoi äänensä Elizabeth Starkille, Britannian pääministerin tyttärelle.[51] Bedingfieldin mukaan hän näyttelisi mielellään enemmän, jos vain elokuva ja rooli sopisivat hänelle.

Bedingfield on esiintynyt myös kanadalaisen Degrassi: The Next Generation -televisiosarjan seitsemännen kauden päätösjaksossa ja vierailevana tähtenä NBC:n Lipstick Jungle -sarjassa.[52][53] Marraskuussa 2009 Bedingfield esiintyi Nickelodeonin True Jackson, VP -sarjassa, jossa hän lauloi kappaleensa ”These Words”.[54]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ‘Unwritten’ songstress sneaks up the charts, Today.com, viitattu 26.4.2014 (englanniksi)
  2. ↑ Queen Rules January IFPI Awards, Billboard, viitattu 26.4.2014, (englanniksi)
  3. ↑ Grammy awards, viitattu 26.4.2014, (englanniksi).
  4. ↑ Natasha Bedingfield. BMI. 22 February 2006, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Bill Lamb. Natasha Bedingfield Biography (Arkistoitu – Internet Archive). About.com, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  6. ↑ John Harlow. Bill Gates Puts Bedingfield in His Xbox (Arkistoitu – Internet Archive). The Sunday Times, 26. maaliskuuta 2006, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Natasha Bedingfield Is Married People.com. 21.3.2009. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Natasha Bedingfield talks writing rituals and style Scene, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  9. ↑ a b Natasha Bedingfield Unwritten Review BBC, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Natasha Bedingfield N.B. Review BBC, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Natasha Bedingfield (Arkistoitu – Internet Archive) Stylus Magazine, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Natasha Bedingfield - Strip Me Allmusic, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Biography (Arkistoitu – Internet Archive), MTV, viitattu 26.4.2014. (englanniksi).
  14. ↑ Unwritten World Charts, acharts.us, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Natasha Bedingfield, Officialcharts.com, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Greenblatt, Leah. "The top 10 radio songs of 2006", Entertainment Weekly, 22. joulukuuta 2006, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  17. ↑ a b British pop singer Natasha Bedingfield is enjoying her day in the sun Popmatters, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  18. ↑ PANTENE PRO-V Commercial (2007) Youtube, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Good Hair Day Billboard magazine, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Natasha Bedingfield - I Bruise Easily Acharts.com, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Brit Awards 2005: The winners BBC, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  22. ↑ Brit Awards 2006: The winners BBC, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Keith Caulfield. Charting As Easily As 'Bruising?', Billboard, 10 marraskuuta 2006, viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  24. ↑ Natasha Bedingfield discography (Arkistoitu – Internet Archive) MTV, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  25. ↑ Pocketful of Sunshine Allmusic.com, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  26. ↑ N.B. Allmusic.com, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  27. ↑ Natasha Bedingfield - Nb Acharts.com, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Natasha Bedingfield - I Wanna Have Your Babies Acharts.com, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  29. ↑ Natasha Bedingfield - Music Charts Acharts.com, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  30. ↑ a b Music Interview - Natasha Bedingfield Digital Spy, viitattu 27.4.2014
  31. ↑ Bedingfield win at digital awards BBC, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  32. ↑ Timberlake Snags Fergie, Bedingfield, and Kenna For European Tour Dates Singersroom, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  33. ↑ Natasha Bedingfield On Justin Timberlake, Diva Demands Okmagazine, viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  34. ↑ Traveling with the Stars: Natasha Bedingfield, viitattu 26.4.2014, (englanniksi)
  35. ↑ Lights.. camera... wind machine! Get a sneak peek at Natasha Bedingfield's edgy new music video, viitattu 26.4.2014, (englanniksi)
  36. ↑ a b c d Natasha Bedingfield Talks 'Strip Me' Meaning, Nicki Minaj Collab, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  37. ↑ Natasha Bedingfield’s third album – STRIP ME AWAY Muse Online, viitattu 27.4.2014, (englanniksi)
  38. ↑ Natasha Bedingfield - Strip Me Away acharts.us, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  39. ↑ Mixed US fortunes for UK females Musicweek, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  40. ↑ Natasha Bedingfield - Strip Me Away cdUniverse, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  41. ↑ a b c Natasha Bedingfield Announces "Less is More" Summer Tour Facebook, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  42. ↑ Billboard Touring Awards: U2, Bon Jovi, Take That Are Top Finalists Billboard, viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  43. ↑ Natasha Bedingfield - Who I am single Josephvinaixa, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  44. ↑ Natasha Bedingfield, uuden albumin teko Facebook, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  45. ↑ Natasha Bedingfield, levyn viimeistely Twitter, 27.4.2014. (englanniksi)
  46. ↑ a b c Charity angel Natasha Bedingfield on 'changing the world' and her upcoming album Hello Magazine, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  47. ↑ VIDEO: Natasha Bedingfield Contributes to Tinker Bell’s ‘The Pirate Fairy’ Plus New Still (Arkistoitu – Internet Archive) Stitchkingdom.com, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  48. ↑ a b Natasha Bedingfield Shares Life Lessons from The Pirate Fairy Babble.com, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  49. ↑ Natasha Bedingfield's Sweet Gig Marie Claire, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  50. ↑ Natasha Bedingfield Look to the Stars, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  51. ↑ Natasha Bedingfield to play Bond girl (Arkistoitu – Internet Archive) Gameplanet, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  52. ↑ 8 music guests you forgot were on degrassi (Arkistoitu – Internet Archive) Buzzfeed, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  53. ↑ Chapter nineteen - Lovers leaps (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Natasha Bedingfield and Tyler James Williams Guest Star in New True Jackson, VP Movie! J-14, viitattu 27.4.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natasha Bedingfield.
Natasha Bedingfield
Studioalbumit
Konserttitallenteet
Singlet
Singlet vierailijana
Konserttikiertueet
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Natasha_Bedingfield&oldid=22605455”