Myrina (Aiolis)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myrina
Μύρινα
Näkymä Myrinan paikalta kohti nykyistä Aliağan kaupunkia.
Näkymä Myrinan paikalta kohti nykyistä Aliağan kaupunkia.
Sijainti

Myrina
Koordinaatit 38°50′39″N, 26°59′18″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Aliağa, İzmir
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Aiolis
Aiheesta muualla

Myrina Commonsissa

Myrina (m.kreik. Μύρινα tai Μυρίνα) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Aioliissa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi lähellä nykyistä Aliağaa.[4][5][6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrina sijaitsi Aioliin rannikolla eli Aigeianmeren rannalla noin 37 kilometriä lounaaseen Pergamonista.[2] Sen paikka on noin viisi kilometriä pohjoiseen nykyisestä Aliağan kaupungista.[4] Kaupunki oli rakennettu kahdelle kukkulalle, jotka sijaitsivat Pythikos- tai Titnaios-joen (nyk. Güzelhisar Çayı eli Koca Çay) suussa sen pohjoispuolella. Kaupungin pääosa ja akropolis oli suuremmalla itäisellä kukkulalla, jonka nykyinen nimi on Birkitepe. Toisen, läntisen ja pienemmän kukkulan nykyinen nimi on Öteki Tepe. Se sijaitsi niemenkärjessä lähellä kaupungin satamaa.[2][7]

Güzelhisar-joen kosteikkoja, taustalla Myrinan akropolis eli nykyinen Birkitepe.

Myrinan kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu alle 100 neliökilometriä.[1] Samalla rannikolla Myrinasta etelään sijaitsi Kyme ja koilliseen Gryneion. Sisämaassa kaupungista itään sijaitsi Aigai.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrinan perustajana pidettiin kreikkalaisessa mytologiassa amatsoni Myrinaa. Toisen perinteen mukaan sen perustivat aiolialaiset vuonna 1046 eaa. Perustajaksi mainitaan eräs Myrinos.[1][3][9] Myrina kuului Aioliin dodekapoliihin eli kahdentoista kaupungin liittoon.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Myrinaios (Μυριναῖος).[3]

Myrinan lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 165–150 eaa. Kuvituksessa laakeriseppelöity Apollonin pää sekä seisova Gryneionin Apollon kädessään fiale ja laakerinoksa.

Myrinan vaiheista historian aikana tiedetään melko vähän.[2] Artakserkses antoi sen ja Gryneionin eretrialaiselle Gongylokselle, joka oli karkotettu kotikaupungistaan persialaismielisyyden vuoksi. Gongyloksen jälkeläiset hallitsivat kaupunkia vielä 300-luvun eaa. alussa.[1][3][10] Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Myrina kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja se esiintyy liiton verotusluetteloissa useita kertoja vuosina 453/452–415/414 eaa.[1] Kaupunki löi omaa hopearahaa 300-luvulta eaa. lähtien ja pronssirahaa 300–200-luvuilla eaa.[1] Antiikin aikana Myrina tunnettiin paljolti siitä, että se sijaitsi lähellä Gryneionissa ollutta Apollonin temppeliä ja oraakkelinpaikkaa.[2]

Hellenistisellä kaudella Myrina oli jonkun aikaa Filippos V:n vallassa, mutta roomalaiset pakottivat hänet luopumaan siitä ja julistivat kaupungin vapaaksi.[11] Myrinan kerrotaan olleen vahvasti linnoitettu, vaikkakaan ei kovin suuri kaupunki, ja sillä oli hyvä satama.[12] Plinius vanhemman mukaan kaupungilla oli toinen nimi Sebastopolis (Σεβαστόπολις), kun taas Georgios Synkelloksen mukaan sillä oli myös nimi Smyrna (Σμύρνα);[3] tässä sitä ei tule sekoittaa tunnetumpaan Smyrnaan etelämpänä samalla rannikolla.

Myrina kärsi tuhoja kahdessa suuressa maanjäristyksessä, joista ensimmäinen tapahtui keisari Tiberiuksen aikana vuonna 17 jaa., jolloin se sai vapautuksia velvollisuuksistaan tuhojen vuoksi,[2][3][13] ja toisen kerran Trajanuksen aikana vuonna 106.[2][3][14] Kummallakin kerralla kaupunki rakennettiin uudestaan. Myrina säilyi olemassa antiikin ajan lopulle ja varhaiselle bysanttilaiselle kaudelle.[3][15] Ravennan kosmografiassa siitä käytetään nimimuotoa Myrenna, kun taas Tabula Peutingerianassa nimi on muodossa Marinna.[3][16]

Afrodite kruunaa Dionysosta esittävän hermin. Myrinalainen terrakotasta tehty pienoispatsas, n. 150–100 eaa.

Myrinan arkeologiset tutkimukset alkoivat sen nekropoliilta eli hauta-alueelta 1880–1882. Niitä suorittivat ranskalaiset arkeologit Edmond Pottierin ja Salomon Reinachin johdolla.[7]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrinan kaupungissa on ollut suunniteltu asemakaava ja se on ollut ympäröity muurein.[1] Kaupungin itäkukkulalta on löydetty jäänteitä monikulmaisista kivistä tehdystä muurista ja myöhemmästä bysanttilaisaikaisesta muurista.[1][2] Itäkukkulan länsirinteessä on oletettavasti ollut teatteri. Myös kaupungin toisella, pienemmällä kukkulalla on ollut asutusta.[2]

Myrinan satamasta on jäljellä vähäisiä jäänteitä. Kaupungin nekropolis sijaitsi itäkukkulan pohjoisrinteessä ja sen pohjoispuolisen kukkulan etelärinteessä. Se ajoittuu myöhäiselle hellenistiselle kaudella, ja sieltä on löydetty yli 4 000 hautaa. Hautalöytöihin lukeutuu muun muassa pronssirahoja, astioita, peilejä, lamppuja ja muuta arkipäiväistä esineistöä, sekä yli tuhat terrakotasta tehtyä pienoispatsasta, jotka muistuttavat tanagralaisia pienoispatsaita.[2][7] Niihin lukeutuu erityisesti naishahmoja, erilaisia groteskeja hahmoja, Demeter-, Kore- ja Dionysos-naamioita, sekä kukkoja ja muita lintuja.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”822. Myrina”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”MYRINA Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Myrina”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b Myrina Pleiades. Viitattu 2.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Myrina (Aiolis) 40 Güzelhisar - Μύρινα ToposText. Viitattu 2.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ ”56 D4 Myrina/Sebastopolis”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Myrina The Archaeological Settlements of Turkey - TAY Project. Viitattu 2.10.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Digital Atlas of the Roman Empire (DARE) Gothenburg Research Infrastructure in Digital Humanities. Viitattu 2.10.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Pomponius Mela: De situ orbis 1.18; Strabon: Geografika XI s. 505, XII s. 573, 13.3.6 (XIII s. 623); Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 3.54.
  10. ↑ Ksenofon: Hellenika 3.1.4.
  11. ↑ Livius: Rooman synty 33.30; Polybios: Historiai 18.27.
  12. ↑ Livius: Rooman synty 33.30; Pseudo-Skylaks: Periplus s. 36.
  13. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 2.47.
  14. ↑ Orosius: Historiae adversus paganos 7.12.
  15. ↑ Stefanios Byzantionlainen: Ethnika, Μύρινα; Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.2.6; Hierokles: Synekdemos s. 661.
  16. ↑ Ravennan kosmografia 5.9.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Myrina_(Aiolis)&oldid=22798075”