Monitoteutuvuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havainnollistus monitoteutuvuudesta. M tarkoittaa henkistä ja P fysikaalista tilaa. Kuvassa useampi kuin yksi P toteuttaa yhden M:n, mutta ei kääntäen. Kausaaliset suhteet tilojen välillä on havainnollistettu nuolin (M1 M2, jne.).

Monitoteutuvuus[1] (moninainen toteutuvuus, vaihteleva toteutuvuus[2]) tarkoittaa mielenfilosofiassa ajatusta siitä, että samat henkiset tilat, tapahtumat tai ominaisuudet voivat toteutua erilaisten fysikaalisten tilojen, tapahtumien tai ominaisuuksien kautta mahdollisesti hyvinkin erilaisissa organismeissa tai fysikaalisissa rakenteissa. Ihmisten lisäksi mielenfilosofisessa kirjallisuudessa mainitaan usein esimerkkeinä muun muassa muut eläinlajit, biokemialtaan maan asujaimistosta poikkeavat ulkoavaruuden oliot sekä sähkömekaaniset järjestelmät, kuten tietokoneet.[3]

Ajatus monitoteutuvuudesta on alun perin Hilary Putnamin 1960-luvulla kehittämä, ja suuntautui tuolloin vallalla ollutta tyyppi-identiteettiteoriaa vastaan. Jälkimmäisen mukaan henkiset tilat ovat suoraan tyyppi-identtisiä aivotilojen kanssa. Tämän seurauksena millään toisenkaltaisella olennolla, jolla on erilaiset aivot kuin meillä, ei voi olla samanlaisia henkisiä tiloja kuin meillä on.[4] Putnamin lisäksi monitoteutuvuuteen perustuvia argumentteja on kehitellyt myös mm. Jerry Fodor.[5] Monitoteutuvuutta on kutsuttu 1900-luvun loppupuolen analyyttisen filosofian yhdeksi vaikutusvaltaisimmista argumenteista,[6] muun muassa siksi, että tyyppi-identiteettiteorian on katsottu alkuperäisessä muodossaan kumoutuneen sen vuoksi.[7] Tilalle Putnamin ja Fodorin monitoteutuvuusargumentit synnyttivät funktionalismina tunnetun teorian. Funktionalismin mukaan henkinen tila ei määrity sen mukaan, minkälainen fysikaalinen tila sen toteuttaa, vaan sen perusteella, minkälainen funktionaalinen eli toiminnallinen rooli sillä on siinä kognitiivisessa järjestelmässä, jonka osa se on.[4]

Tässä funktionalismi on tukeutunut juuri ajatukseen monitoteutuvuudesta. Funktionalismi on tarpeeksi abstraktilla tasolla, jotta se mahdollistaa monitoteutuvuuden.[8] Näin funktionalismin voi nähdä vapauttaneen fysikalistisen mielenfilosofian tyyppi-identiteettiteoriaan liittyvästä ”lajišovinismista”.[4] Tämän vuoksi se on ollut vetoava argumentti niille, jotka ovat halunneet omaksua fysikalismin ilman, että henkiset tilat tulisi rajoittaa pelkästään ihmisiin tai niihin eläinlajeihin, joilla on kaltaisemme aivot.

Myöhemmin myös funktionalismia itseään on kritisoitu monitoteutuvuuteen perustuen ja se on menettänyt suosiotaan. Joka tapauksessa anglo-amerikkalaisessa mielenfilosofiassa vallalla on antireduktionistinen ajattelu, joka hyödyntää monitoteutuvuutta yhtenä keskeisenä argumenttinaan.[6] Funktionalismin tilalle on siis tullut eräänlainen geneerinen psykofyysinen antireduktionismi.

Jaegwon Kim on käsitellyt monitoteutuvuuden ja reduktionismin välistä suhdetta.[9] Hänen mukaansa monitoteutuvuus on usein esiintynyt reduktionismia koskevassa mielenfilosofisessa keskustelussa ilman vahvaa haastajaa. Se on usein nähty argumenttina, joka kumoaa psykofyysisen reduktionismin kokonaan, koska sen on usein katsottu osoittavan, että reduktionismi on liian vahva väite. Muun muassa psykologian, kielitieteen ja yhteiskuntatieteiden korkeamman tason toiminnalliset kuvaukset on nähty sellaisina, että ne eivät ole kuvattavissa fysikaalisesti. Monitoteutuvuudesta on tullut ikään kuin ”perittyä viisautta” jota ei kyseenalaisteta, ja antireduktionismista on tullut ”oikeaoppinen” kanta, joka on saattanut reduktionismin kannattajat huonoon valoon.[7]

Kimin oma teesi on, ettei monitoteutuvuudesta kuitenkaan seuraa väistämättä reduktionismin kumoutumista. Hän painottaa, että jos jollakin asialla on fysikaalinen toteutus, koko idea on tällöin siinä, että tämä asia (sen ominaisuudet ja siihen liittyvät säännönmukaisuudet) voidaan tällöin selittää fysikaalisesti eli redusoida fysikaaliseen. Tästä seuraa, että jos jokin henkinen tila toteutuu useissa fysikaalisissa rakenteissa, tällöin henkiselle tilalle vain on olemassa useita erilaisia reduktioita. Kim kannattaa siis useita lokaaleja eli paikallisia reduktioita yhden globaalin reduktion sijaan.[10] Hänen mukaansa tällainen paikallinen reduktionismi vastaa monessa suhteessa funktionalismia.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bickle, John: Multiple Realizability The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 30.7.2008.
  • Kim, Jaegwon: Multiple Realization and the Metaphysics of Reduction. Philosophy and Phenomenological Research, 1992, LII. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  • Levin, Janet: Functionalism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 30.7.2008.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lappi, Otto: Kognitiotieteen sanastoa 2003-2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 15.12.2008.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Raatikainen, Panu: Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi? Tieteessä tapahtuu. 1/2003. Viitattu 15.12.2008.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Kim 1992, s. 1.
  4. ↑ a b c Levin 2004, luku 1.
  5. ↑ Kim 1992, s. 1–2.
  6. ↑ a b Bickle 2006, luku 3.
  7. ↑ a b Kim 1992, s. 1–3.
  8. ↑ Bickle 2006, luku 1.3.
  9. ↑ Kim 1992.
  10. ↑ Kim 1992, s. 20.
  11. ↑ Kim 1992, s. 23.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Monitoteutuvuus&oldid=20906172”