Mirha (kumihartsi)
Mirha, myös mirhami tai myrha,[1] on kumihartsia, jota valutetaan joidenkin mirhapuiden, kuten afrikanmirhapuun kuoren halkeamista. Sen väri vaihtelee keltaisesta tummanruskeaan.[2][3]
Mirhapuu tuottaa vuodessa noin neljä kilogrammaa kumihartsia. Nimitys tulee arabian kielen sanasta murr, joka tarkoittaa kitkerää ja viittaa aineen makuun.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mirhasta lähtee miellyttävä tuoksu, kun sitä lämmitetään. Sen vuoksi sitä on jo vuosituhansien ajan käytetty hajusteena ja suitsukkeena.[2] Mirhaan on poltettaessa usein lisätty muitakin hajusteita.[4]
Mirhaa on käytetty myös ruumiiden palsamointiin, kaunistumiseen, haavojen hoitoon sekä viiniin liuotettuna kipulääkkeenä. Mirhalla on antibakteerisia ominaisuuksia, ja se tappaa muun muassa borrelia-bakteereita. Mirhan on myös tutkimuksissa havaittu lievittävän turvotusta ja kipua sekä trikomoniaasi-sukupuolitautia.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mirha oli Arabiassa ja muualla Lähi-idässä yhtä arvostettua ja kallista kuin olibaanihartsi eli frankinsensi. Siinä kun läpinäkyvä ja kevyt frankinsensi edusti maskuliinisuutta ja taivaan henkiä, tiheämpi ja läpinäkymätön mirha edusti feminiinisyyttä sekä maan henkeä ja maan aistikkuutta. Mirhaa pidettiin muinaisen jumalattaren pihkana sekä initiaationa naispuoliseen jumaluuteen ja tämän energiaan.[4]
Muinaiset egyptiläiset uskoivat mirhan polttamisen antavan naisille aistillisen mielialan. Israelissa morsiamet voitelivat ihonsa mirhasta tehdyllä öljyllä vuoden ajan ennen häitä. Heprealaisille mirha ei ollut aivan yhtä tärkeää kuin frankinsensi, vaikka se mainitaankin heprealaisessa Raamatussa yhtä usein. Mirhapuun kaarnasta saatu stakte oli arvokkaampaa kuin kumihartsi. Sitä käytettiin kuningas Salomon aikoina temppelin pyhissä rituaaleissa.[4]
Uuden testamentin Matteuksen evankeliumissa mirha mainitaan yhtenä itämaan tietäjien vastasyntyneelle Jeesukselle tuomista lahjoista.[2] He toivat Jeesus-lapselle tiettävästi staktea eivätkä kumihartsia. Jeesus sai myös mirhalla maustettua viiniä kipulääkkeeksi ennen kuolemaansa, kuten oli tapana.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ mirhami. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d Niels Halfdan Hansen: Mitä mirha on? Tieteen Kuvalehti. 26.12.2022. Viitattu 2.8.2023.
- ↑ Arno Forsius: Kultaa, suitsuketta ja mirhaa Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2003. Viitattu 2.8.2023.
- ↑ a b c d e Fischer-Rizzi, Suzanne: The Complete Incense Book, s. 121–122, 139–140. Sterling, 1998. ISBN 0-8069-9987-X