Mikheil Tšiaureli

Mikheil Tšiaureli

Mikheil Tšiaureli (georg. მიხეილ ჭიაურელი, ven. Михаи́л Эдишерович Чиауре́ли, Mihail Edišerovitš Tšiaureli; 6. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) 1894 Tbilisi – 31. lokakuuta 1974 Tbilisi) oli georgialaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.

Mikheil Tšiaureli valmistui Tbilisin taidekoulusta ja työskenteli teatterissa lavastajana, näyttelijänä ja ohjaajana. Vuodesta 1921 lähtien hän näytteli myös georgialaisissa elokuvissa. Tšiaurelin ensimmäisiä merkittäviä ohjaustöitä olivat melodraama Saba (1929) ja eksentrinen komedia Khabarda (1931). Hän ohjasi myös ensimmäisen georgialaisen äänielokuvan ”Viimeiset naamiohuvit” (Ukanaskneli maskaradi, 1934). Georgian historiasta kertovat Arsena (1937) ja kansallissankari Giorgi Saakadzelle omistettu samanniminen elokuva (1942–1943).

1930-luvun lopussa Tšiaurelista tuli koko Neuvostoliiton tuntema ”Stalinin hovikuvaaja”. Elokuvassa Diadi gantiadi (”Suuri kajastus”, 1938) Stalinista tehtiin lokakuun vallankumouksen päähenkilö ja Leninistä hänen apulaisensa. Stalinin alter egoksi valkokankaalla vakiintui näyttelijä Mikheil Gelovani. Henkilönpalvonta ja historian vääristely saavuttivat huippunsa jättibudjeteilla kuvatuissa elokuvissa ”Vala” (1936) ja ”Berliini kukistuu” (1949–1950). Jälkimmäisessä ”suuri johtaja” esiintyy puhtaasti mytologisena hahmona, mutta elokuvasta voi löytää myös merkkejä ohjaajan poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Stalin-aiheen joutsenlauluksi muodostui vuonna 1951 valmistunut ”Ristitulessa” (oik. ”Unohtumaton vuosi 1919”, Nezabyvajemyi 1919-i), joka perustuu Vsevolod Višnevskin samannimiseen näytelmään. Ohjaajan myöhempien elokuvien teemoja ovat Georgian historia ja kansanperinne.

Tšiaureli oli NKP:n jäsen vuodesta 1950. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansanedustajana. Vuonna 1948 hän sai Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen. Ohjaaja on palkittu kolmesti Leninin kunniamerkillä. Hän on saanut elokuvistaan Stalin-palkinnon vuosina 1941, 1943, 1946, 1947 ja 1950.

Tšiaureli oli naimisissa näyttelijä Veriko Andžaparidzen kanssa. Hänen lapsiaan ovat näyttelijä Sopiko Tšiaureli ja elokuvaohjaaja Otar Tšiaureli.

Ohjaustyöt

• Pirveli korneti Strešniovi (”Ensimmäinen kornetti Strešnev”, Jefim Dziganin kanssa 1928)
• Ukanasknel saats (”Viime hetkellä” 1928)
• Saba (1929)
• Khabarda (1931)
• ”Viimeiset naamiohuvit” (Ukanaskneli maskaradi 1934)
• Arsena (1937, Stalin-palkinto 1941)
• Diadi gantiadi (”Suuri kajastus” 1938, Stalin-palkinto 1941)
• ”Georgi Saakadze” (Giorgi Saakadze 1942–1943, Stalin-palkinto 1943 ja 1946)
• ”Vala” (Pitsi 1946, Stalin-palkinto 1947, Venetsian elokuvajuhlien palkinto)
• ”Berliini kukistuu” (Padenije Berlina 1950, Stalin-palkinto, Karlovy Varyn elokuvajuhlien elokuvajuhlien palkinto)
• ”Ristitulessa” (Nezabyvajemyi 1919-i 1951)
• Podvyg naroda (”Kansan urotyö”, dokumenttielokuva 1956)
• Otaraant kvrivi (”Otarin leski” 1958)
• Ambavi erti kališvilisa (”Kertomus eräästä tytöstä” 1960)
• Generali da zizilebi (”Kenraali ja kaunokaiset”, 1964)
• Rats ginakhavs, veghar nakhav (”Et voi nähdä, mitä olin nähnyt” 1965)
• Gantiadis mgosani (”Aamunkoiton laulaja”, piirroselokuva 1968)
• ”Hiiret kissan peijaisissa” (Rogor damarkhes tagvebma kata, piirroselokuva 1969)
• Mamali-kirurgi (”Kukko kirurgina”, piirroselokuva 1971)
• Rtskili da tšiantšvela (”Kirppu ja muurahainen”, piirroselokuva G. Svanidzen kanssa 1972)
• ”Kannullinen öljyä” (Kila erbo, piirroselokuva G. Svanidzen kanssa 1973)

Aiheesta muualla

• Mikheil Tšiaureli Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Mikheil Tšiaureli sivulla geocinema.ge (Arkistoitu – Internet Archive) (georgiaksi)