Mercedes-Benz E-sarja (W124)
| Mercedes-Benz W124 | |
|---|---|
_sedan_01.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Etelä-Afrikka Indonesia Intia Malesia Meksiko Puola Saksa |
| Valmistaja | Daimler-Benz |
| Valmistusvuodet | 1984–1997 |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 2-ovinen cabriolet 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari 6-ovinen limusiini |
| Luokka | E-segmentti |
| Edeltäjä | Mercedes-Benz W123 |
| Seuraaja |
Mercedes-Benz W210 Mercedes-Benz C208 |
| Teknisesti samankaltaisia | Mercedes-Benz R129 |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
R4 R5 R6 V8 |
| Iskutilavuus | 2,0–6,0 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa |
takaveto neliveto |
| Vaihteisto |
4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Mercedes-Benz W124 on ensimmäinen Mercedes-Benz E-sarjan nimeä (vuodesta 1993 lähtien) virallisesti kantanut malli, jota valmistettiin vuosina 1984–1997. Se korvasi edeltäneen W123-mallin ja seuraajaksi tuli W210. Kesällä 1995 korvaavan W210-mallin tultua markkinoille, jäi farmari mallistoon vielä vuodeksi, coupé vuoden 1996 loppuun ja cabriolet aina kesään 1997 saakka. W124-korisen coupén ja cabrioletin korvasi CLK-sarja (C208), sillä W210-mallisarjaan ei kyseisiä korimalleja tullut. Avomallinen SL-sarja (R129) perustuu W124-sarjan lyhennetylle alustalle.
Mercedes-Benz W124 (1984–1997)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuren suosion saavuttanut Mercedes-Benz W123 sai seuraajakseen uuden W124-mallin vuodenvaihteessa 1984–1985. Korin muotoilu muistutti suuresti muutamaa vuotta aikaisemmin esiteltyä pienempää 190 (W201) -mallia. Edeltäjään verrattuna auto oli kaventunut neljällä senttimetrillä. Ilmanvastuskerroin 0,29 oli kokoluokan toiseksi alhaisin, sillä paremmaksi ylsi ainoastaan Renault 25. Ajo-ominaisuuksia haluttiin parantaa yhdistämällä jämäkät kaasuiskunvaimentimet ja pehmeähköt jouset. Ajo-ominaisuuksiltaan uusi E-sarjalainen olikin hyvä, mutta sisätilat olivat pienehköt luokassaan. Hinnat nousivat edeltäjään verrattuna noin neljänneksellä. Poikkeuksellinen ja erikoinen ratkaisu oli tuulilasinpyyhin, joita oli vain yksi kappale.[1] Pyyhkijänvarsi oli teleskooppinen: varsi pidentyi sen kääntyessä kohti tuulilasin ylänurkkia ja vetäytyi kasaan pyyhkijän ollessa kohti tuulilasin yläreunaa ja A-pilareita. Tämän mekanismin ansiosta saavutettiin peräti 86 prosentin pyyhintäala yhden pyyhkijänsulan järjestelmällä, joka oli aikansa paras tulos.[2]
Moottorivalikoiman uutuutena olivat kuusisylinteriset 260 E (166 hv) ja 300 E (188 hv) sekä dieselit 200 D (72 hv), 250 D (90 hv) ja 300 D (109 hv). Dieselmoottorit olivat kehittyneet merkittävästi aikaisimpiin verrattuina. Ne olivat hiljaisia ja nopeakäyntisiä. W124-mallin myötä Mercedes-Benz toi Saksassa ensimmäisten valmistajien joukossa markkinoille katalysaattorilla varustettuja bensiinimoottoreita.[1]
Syksyllä 1985 esiteltiin farmarimalli 200 T-300 TD Turbo. Tavaratilan koko oli kasvanut edellismalliin verrattuna 10 prosentilla.[1]
_coupe_(2010-12-28)_01.jpg)
Alkuvuodesta 1987 mallisarjaan tulivat coupé-mallit 230 CE ja 300 CE. Vaikka coupé ulkoisesti muistuttikin suuresti sedania, niille yhteisiä korinosia olivat itse asiassa vain keula ja takavalot. Akseliväli oli sedania 8,5 senttiä lyhyempi.[1]
Syksyllä 1987 moottorivalikoimaa täydennettiin turbodieseleillä 250 D Turbo (126 hv) ja 300 D Turbo (145 hv). Turbodieselit tunnisti oikean etukulman ritilästä, josta turboahdin otti jäähdytysilmansa. Samaan aikaan esiteltiin nelivetoiset 4Matic-mallit. Normaalisti voima välitetään takapyörille, mutta vaikeissa olosuhteissa nelivetojärjestelmä voi jakaa vetovoimaa suhteessa 50/50.[1]
Syksyllä 1989 W124 sai ensimmäisessä kasvojenkohotuksessaan muiden Mercedes-Benz-mallien tavoin kylkiinsä ja sivupeileihin korin väriin sävytetyt muovipaneelit. CE-malleissa ne kuitenkin olivat olleet alusta alkaen. Sisätiloissa tehtiin parannuksia istuimiin ja uusittiin verhoilu. Uusia mallivaihtoehtoja olivat 300 E 24 sekä vastaavat TE ja CE. Niissä oli sama 24-venttiilinen moottori kuin 300 SL 24:ssä, mutta hieman kevyemmin viritettynä. Tehoa oli 220 hevosvoimaa. Suunnilleen samoihin aikoihin vakiovarusteisiin lisättiin ABS-jarrut.[1]
Vuoden 1990 uutuuksia olivat huippumallit 400 E ja 500 E. Näistä jälkimmäinen erottui ulkonäöltään jonkin verran perusmalleista, ja sen suunnittelussa oli avustanut Porsche. Moottori oli 500 SL:n 326-hevosvoimainen 32-venttiilinen. 400 E:n moottori oli 4,2-litrainen 279-hevosvoimainen. Vuonna 1991 tulivat markkinoille avomallit.[1]
Syksyllä 1992 aikaisemmat bensiinimoottorit korvautuivat uusilla neliventtiilisillä. Uudet malliversiot olivat 200 E (136 hv), 220 E (150 hv), 280 E (180 hv) ja 320 E (220 hv). Vakiovarustusta täydennettiin muun muassa kuljettajan turvatyynyllä ja sähköpeileillä.[1]
,_front_right.jpg)
Kesällä 1993 C-sarjan esittelyn yhteydessä mallista alettiin toisen kasvojenkohotuksen myötä ensimmäisen kerran käyttää nimeä E-sarja. E-kirjaimen siirto mallinumeron perästä sen eteen tuli mahdolliseksi Daimler-Benzin siirtyessä vuonna 1993 bensiinimoottorien valmistuksessa täysin kaasuttimien käytöstä polttoaineenruiskutukseen. Myös ulkonäköön tehtiin uudistuksia, muun muassa tähti oli nyt kiinnitetty konepeltiin maskin reunuksen sijasta, ajovalojen sivuvilkuista tuli kirkaslasiset ja takapuskuria oli pidennetty[3]. 2,5- ja 3,0-litraisiin dieselmoottoreihin tuli neliventtilikannet, jolloin tehot nousivat 113 ja 136 hevosvoimaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Mercedes-Benz W124 (1985–1996) Ajovalo.net. Viitattu 1.12.2015.
- ↑ 124 series saloons, 1984–1989 Mercedes-Benz AG. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
- ↑ 124 series E-Class Saloons, 1993 - 1995 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 23.1.2023. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz E-sarja (W124) Wikimedia Commonsissa
