Mendelevium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
FermiumMendeleviumNobelium
Tm

Md

-  
 
 


Yleistä
Nimi Mendelevium
Tunnus Md
Järjestysluku 101
Luokka aktinoidi
Lohko f
Ryhmä
Jakso 7
Värituntematon, mahdollisesti hopean valkoinen tai metallisen harmaa
Löytövuosi, löytäjä 1955, Albert Ghiorson ryhmä
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(258)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f137s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 31, 8, 2
Hapetusluvut+3, +2
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1100 K (827 °C)
Muuta
Elektronegatiivisuus1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero7440-11-1
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Mendelevium (lat. mendelevium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Md, järjestysluku 101 ja CAS-numero 7440-11-1. Se on metallinen, aktinoideihin kuuluva aine. Radioaktiivisuutensa ja lyhyen puoliintumisaikansa vuoksi sitä ei esiinny luonnossa. Keinotekoisesti sitä voidaan valmistaa pommittamalla einsteiniumia alfahiukkasilla. Nimensä se sai venäläisen kemistin Dmitri Mendelejevin mukaan. Mendeleviumilla ei ole tunnettuja käyttötarkoituksia tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella.

Syklotroni, jossa mendeleviumia valmistettiin ensimmäisen kerran 1955

Ensimmäisenä mendeleviumia valmisti vuonna 1955 Albert Ghiorso ryhmänsä kanssa, johon kuuluivat lisäksi Glenn T. Seaborg, Bernard Harvey ja Greg Choppin. He valmistivat isotooppia 256Md atomi kerrallaan pommittamalla 253Es-kohdetta alfahiukkasilla. Pommitus tehtiin Lawrence Berkeley National Laboratoryn 60 tuuman syklotronilla.[1](s. 1630)

Mendelevium oli yhdeksäs syntetisoitu transuraaninen alkuaine.

Mendeleviumille tunnetaan 16 isotooppia, joiden massaluvut ovat 245–260 välillä. Kaikki ovat radioaktiivisia. Vaikka 258Md, jonka puoliintumisaika on 51 päivää, on pitkäikäisin isotooppi, 256Md isotooppia (puoliintumisaika 76 minuuttia) käytetään useimmiten kemiallisissa kokeissa, koska sitä on helpoin tuottaa tarvittavia määriä. [1](s. 1631)

Isotooppi Puoliintumisaika Hajoamistyyppi
245Md 0,4 s α
245mMd 0,9 ms SF
246Md 1,0 s α
247Md 1,12 s SF, α
248Md 7 s EC (~80%), α (~20%)
249Md 24 s EC, α
250Md 52 s EC (94%), α (6%)
251Md 4 min EC, α
252Md 2,3 min EC, α
253Md 6 min
254Md 10 min EC
254mMd 28 min EC
255Md 27 min EC (92%), α (8%)
256Md 1,27 h EC (90,7%), α (9,9%)
257Md 5,52 h EC (90%), α (10%)
258Md 51,5 d α
258mMd 57 min EC?
259Md 1,6 h SF
260Md 31,8 d SF (> 73%), EC (< 15%)

Lähde:[1](s. 1631)

  1. a b c Silva, Robert J.: ”luku 13”, Fermium, Mendelevium, Nobelium, and Lawrencium, s. 1621–1651. (Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]