Me sotasankarit (elokuva)
| Me sotasankarit | |
|---|---|
| Catch-22 | |
 |
|
| Ohjaaja | Mike Nichols |
| Käsikirjoittaja | Buck Henry |
| Perustuu | Joseph Hellerin romaaniin Me sotasankarit |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Richard Strauss |
| Kuvaaja | David Watkin |
| Leikkaaja | Sam O'Steen |
| Pääosat | Alan Arkin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | Elokuvavuosi 1970 |
| Kesto | 122 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Me sotasankarit (Catch-22) on yhdysvaltalainen musta komedia vuodelta 1970. Mike Nicholsin ohjaama elokuva perustuu Joseph Hellerin samannimiseen romaaniin, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Buck Henry. Häneltä kesti pari vuotta tiivistää Hellerin monitasoinen ja polveileva romaani elokuvakäsikirjoitukseksi. Toisen maailmansodan pommikonemiehistöistä kertovan elokuvan pääosaa näyttelee Alan Arkin, ja muissa rooleissa nähdään muun muassa Bob Balaban, Martin Balsam, Richard Benjamin, Olimpia Carlisi, Marcel Dalio, Art Garfunkel (esikoisroolissaan), Jack Gilford, Charles Grodin, Bob Newhart, Anthony Perkins, Paula Prentiss, Martin Sheen, Jon Voight ja Orson Welles.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Alan Arkin | … | kapteeni Yossarian |
| Martin Balsam | … | eversti Cathcart |
| Art Garfunkel | … | luutnantti Nately |
| Bob Balaban | … | kapteeni Orr |
| Richard Benjamin | … | majuri Danby |
| Charles Grodin | … | kapteeni ”Aarfy” Aardvark |
| Buck Henry | … | everstiluutnantti Korn |
| Jack Gilford | … | tohtori Daneeka |
| Anthony Perkins | … | sotilaspastori, kapteeni Tappman |
| Jon Voight | … | yliluutnantti Milo Minderbinder |
| Orson Welles | … | kenraali Dreedle |
| Martin Sheen | … | luutnantti Dobbs |
| Bob Newhart | … | kapteeni Major |
| Norman Fell | … | kersantti Towser |
| Peter Bonerz | … | McWatt |
| Austin Pendleton | … | everstiluutnantti Moodus |
| Paula Prentiss | … | sairaanhoitaja Duckett |
| Olimpia Carlisi | … | Luciana |
| Gina Rovere | … | Natelyn tyttöystävä |
| Jon Korkes | … | Snowden |
| Susanne Benton | … | naisupseeri |
| Marcel Dalio | … | vanha italialaismies |
| John Brent | … | Cathcartin sihteeri |
Vastaanotto ja jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Me sotasankarit ei menestynyt teattereissa eikä kriitikkojen arvioissa yhtä hyvin kuin samana vuonna ensi-iltaan tullut toinen musta sotilaskomedia, Robert Altmanin M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala. Sittemmin elokuvan arvostus on noussut. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Catch-22. American Film Institute – AFI. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 31.8.2016. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Me sotasankarit Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Me sotasankarit Elonet.
