Mayday
Mayday on kansainvälinen puheradioliikenteessä käytettävä hätämerkki, jota esimerkiksi laivat ja lentokoneet käyttävät joutuessaan hätätilaan, jossa ne tarvitsevat pikaista apua. Mayday-sana juontaa juurensa ranskan kielen sanonnasta ”(venez) m'aider”, joka tarkoittaa ”(tulkaa) auttamaan minua”. Myöhemmin ilmaisu lyhentyi englannin kieleen sopivaan muotoon. Toisaalta tämä yksittäinen sana vakiintui hätämerkiksi, koska se on yksinkertainen ja radioliikenteestä helposti erottuva sana. (vrt. Morsen aakkosten SOS-merkki.) Kansainvälisen meri- ja ilmaliikennesopimuksen mukaan kaikkien maiden alukset ja organisaatiot, niin kaupalliset kuin sotilaalliset, ovat velvollisia vastaamaan hätäkutsuun ja avustamaan kutsun lähettäjää.
Sana ”mayday” voidaan nykyisin lausua kansainvälisten sopimusten mukaan joko ranskalaisittain ”medee” (aiemmin ainoa tapa) tai englantilaisittain ”meidei”.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Mayday”-kutsu aloitetaan valitsemalla meri-VHF-radiosta kanava 16 (156,800 MHz), joka on kansainvälinen hätä-, turvallisuus- ja kutsuliikenteessä käytetty meri-VHF-kanava.[1] Tämän jälkeen voidaan aloittaa hätäliikenne hätäkutsun antamisella. Tämä tapahtuu toistamalla ”mayday” kolmesti, minkä jälkeen alus / lentokone / muu asema ilmoittaa nimensä ja/tai kutsutunnuksensa. Hätäkutsun tarkoitus on kiinnittää muiden asemien huomio ja valmistautua vastaanottamaan pian seuraava hätäsanoma.
Tämän jälkeen annetaan varsinainen hätäsanoma. Hätäsanoma aloitetaan lausumalla alkuun ”mayday” kerran ja antamalla jälleen aluksen nimi ja/tai tunnus. Tämän jälkeen ilmoitetaan sijainti esimerkiksi koordinaatteina tai suuntimana ja etäisyytenä jostakin tunnetusta pisteestä. Tämän jälkeen ilmoitetaan hädän ja tarvittavan avun laatu sekä muut pelastustoiminnan käynnistymiseen vaikuttavat asiat, esimerkiksi aluksen tai lentokoneen henkilömäärä.
Lentoliikenteessä käytetään kansainvälistä hätätaajuutta 121,500 MHz. Hätäkutsu voidaan myös antaa kulloinkin käytössä olevalla taajuudella ilma-aluksen ollessa radioyhteydessä lennonjohtoon. Useimmat ilmassa olevat lentokoneet sekä kaikki lennonjohtoyksiköt monitoroivat jatkuvasti hätätaajuutta 121,500 MHz, jolloin myös valvomattomassa ilmatilassa lentävä lentokone saa välitettyä hätäviestin.
Hätäliikenteen jatkuessa kaikki siihen osallistuvat asemat aloittavat liikenteen lausumalla ”mayday”.
Esimerkki hätäliikenteestä meri-VHF-radiolla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hätäkutsu:
MAYDAY MAYDAY MAYDAY THIS IS MATTI MATTI MATTI OHAB OHAB OHAB
Hätäsanoma:
MAYDAY
THIS IS
MATTI
MY POSITION
59 DEGREES 24 MINUTES NORTH 23 DEGREES 14 MINUTES EAST
FIRE IN THE ENGINE ROOM
142 PERSONS ON BOARD
NEED IMMEDIATE ASSISTANCE
OVER
Muita hätäkutsumenetelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Radioliikenteessä puhuttu hätäkutsu on korvautumassa radioon liitetyllä digitaalisella DSC-hätäkutsulla (digital selective calling). Lisäksi käytössä on pelkkiä radiosignaaleihin perustuvia hätälähettimiä, kuten EPIRB (emergency position-indicating radio beacon), joka on GPS-paikkatiedon radiolla lähettävä hätäpoiju. Poiju käyttää 406 MHz:n taajuutta. Breitling Emergency -rannekello lähettää 121,500 MHz:n hätätaajuudella, jonka lentokoneet havaitsevat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yhdysvaltain rannikkovartiosto.[1] (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 5.6.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- M/S Estonian hätäkutsu vuodelta 1994 (Arkistoitu – Internet Archive)