Maximilian Haider
| Maximilian Haider | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1950 |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | TU Darmstadt |
| Instituutti | KIT |
| Tutkimusalue |
elektronioptiikka elektronimikroskoopit |
| Palkinnot | Wolfin palkinto |
Maximilian Haider (s. 1950) on itävaltalainen fyysikko. Hänen kehitystyönsä on parantanut elektronimikroskooppien erotuskykyä merkittävästi.[1]
Haider jätti koulunsa kesken ja työskenteli teini-iässä optikkojen oppipoikana Linzissä ja Kölnissä. Hän palasi kouluun, suoritti lukion 26-vuotiaana, ja aloitti fysiikan opinnot Kielin yliopistossaa. Myöhemmin hän väitteli tohtoriksi Darmstadtin teknillisessä yliopistossa. Nykyään hän työskentelee elektronioptiikan professorina Karlsruhen teknillisessä instituutissa Saksassa ja eletronimikroskooppeja valmistavassa yrityksessä.[1]
Haider on työskennellyt yhdessä Harald Rosen ja Knut Urbanin kanssa vuodesta 1990. Rose kehitti teorian elektronimikroskoopin objektiivin palloaberraation korjaamiseksi. Haider rakensi prototyypin jossa teoriaa sovellettiin ja Urban kehitti siitätoimivan laitteen. Työn seurauksena läpäisyelektronimikroskoopin erotuskyky parani atomien kokoluokkaan. Haider, Rose ja Urban saivat saavutuksestaan Wolfin fysiikan palkinnon vuonna 2011.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Maximilian Haider European Patent office. Viitattu 24.10.2024.
- ↑ Maximilian Haider Wolf Fund. 2011. Viitattu 24.10.2024.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
