Linnunruohokasvit
| Linnunruohokasvit | |
|---|---|
 Isolinnunruoho (Polygala vulgaris) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: |
Linnunruohokasvit Polygalaceae Hoffmanns. & Link, nom. cons. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Linnunruohokasvit (Polygalaceae) on vajaat tuhat lajia käsittävä kasviheimo koppisiemenisten Fabales-lahkossa, johon muun muassa hernekasvit (Fabaceae) kuuluvat.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnunruohokasveissa on sekä puu- että ruohovartisia lajeja, ja ne sisältävät saponiineja. Kasvit ovat kaljuja tai niissä on solukarvoja. Hankasilmuja on vähintään kaksi. Lehdet ovat yksinkertaisia ja ehytlaitaisia. Varren nivelissä on melko usein parilliset rauhaset tai rauhasia on lehtilavassa. Kukat ovat vastakohtaisia, enemmän tai vähemmän perhomaisia, viisiverhoisia ja -teriöisiä; terälehdet ovat tavallisesti kynnellisiä. Heteitä on kahdeksan, ja ne ovat enemmän tai vähemmän yhteen kasvaneita sekä terälehtiin kiinnittyviä; usein yksi heteistä puuttuu. Emilehdet ovat kasvaneet yhteen, ja vartalo on pitkä. Siemenessä on toisinaan enemmän tai vähemmän tärkkelyspitoinen endospermi.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnunruohokasveja esiintyy lähes koko maapallolla arktisia alueita ja Uutta-Seelantia lukuun ottamatta[1]. Suomessa tavataan muutamaa heimoon kuuluvaa lajia, jotka kaikki ovat linnunruohoja (Polygala).
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnuhruohokasvien heimossa on noin 21 sukua ja 965 lajia, ja ne jaetaan neljään tribukseen[1]:
1. Xanthophylleae Chodat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tribuksen muodostaa vain Xanthophyllum-suku, johon kuuluu 95 eteläaasialaista ja pohjoisaustralialaista puu- ja pensaslajia. Kasveihin kerääntyy alumiinia. Kasvutapa on sympodiaalinen: päähaaran kärkisilmu kuolee ja jokin sivuhaaroista ottaa päähaaran aseman. Varren nivelissä on rauhasia. Kukinto on terttumainen (muissa tribuksissa viuhkomainen). Kukkien verholehdet ovat keskenään erikokoisia ja teriö on kierteinen eli kontortti. Sikiäimessä on laitaistukat, joihin kiinnittyy vähintään neljä, toisinaan runsaastikin siemenaiheita. Luotti on pieni ja kaksiliuskainen, harvoin pallomainen. Hedelmä on tavallisesti marja, harvoin avautuva.[1]
2. Polygaleae Chodat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tribuksen kasvit ovat ruohovartisia, puuvartisia köynnöksiä eli liaaneja tai pensaita; jotkin ruohoista ovat lehtivihreättömiä ja sienijuuren varassa eläviä marraskasveja. Varren nivelten rauhaset ovat harvinaisia. Kukka on perhomainen siten, että kaksi verholehteä muodostaa siivet, kaksi yhteen kasvanutta terälehteä purjeen ja yksi venhon (vrt. hernekasvien kukka). Heteenponnet avautuvat kärkirei'illä. Sikiäin on kahden yhteen kasvaneen emilehden muodostama, ja luotti on kaksiliuskainen ja enemmän tai vähemmän epäsymmetrinen. Hedelmä on usein litteä kota, marja, luumarja tai siivellinen pähkylä eli samara.[1]
Tribus on levinneisyydeltään kosmopoliitti Arktista ja Uutta-Seelantia lukuun ottamatta. Runsaslajisimmat suvut ovat linnunruohot (Polygala, ehkä noin 350 lajia, joista Suomessa kolme[2]), Monnina (180 lajia), Muraltia (120 lajia) ja Securidaca (80 lajia).[1]
3. Carpolobieae Eriksen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tribus käsittää kaksi sukua ja kuusi trooppisen Afrikan lajia. Ne ovat pensaita, pieniä puita tai liaaneja. Heteitä on tavallisesti viisi, ja ponnet avautuvat lyhyillä kärkiraoilla. Yhteen kasvanut sikiäin on kolmilehtinen ja luotti pallomainen.[1]
4. Moutabeae Chodat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tribuksessa on puita ja joitakin liaaneja trooppisesta Amerikasta ja Uudesta-Guineasta Uuteen-Kaledoniaan ulottuvalta alueelta. Sukuja on neljä ja lajeja 15. Lehdissä ja toisinaan myös varren nivelissä on rauhasia. Kukinto on usein terttumainen. Verho- ja terälehdet ovat kasvaneet yhteen, heteenponnet avautuvat lyhyin ja toisiinsa yhtyvin kärkiraoin ja sikiäin muodostuu 3–8 yhteen kasvaneesta emilehdestä. Siemenet ovat vaipallisia.[1]
Linnuruohokasvisuvut:[3]
- Atroxima Stapf
- Badiera DC.
- Balgoya Morat & Meijden
- Barnhartia Gleason
- Bredemeyera Willd.
- Carpolobia G.Don
- Comesperma Labill.
- Diclidanthera Mart.
- Epirhizanthes Blume
- Eriandra P.Royen & Steenis
- Monnina Ruiz & Pav.
- Moutabea Aubl.
- Muraltia DC.
- Nylandtia Dumort.
- Phlebotaenia Griseb.
- Polygala L. – linnunruohot
- Salomonia Lour.
- Securidaca L.
- Xanthophyllum Roxb.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eräistä lajeista on valmistettu rohtoja, kuten pohjoisamerikkalaisesta rohtolinnunruohosta (Polygala senega) myrkkykäärmeen puremiin ja yskänlääkkeisiin. Eräät linnunruoholajit ovat värikasveja. Kuitukasvina viljellään trooppisen Afrikan lajia Polygala butyracea.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. ISBN 951-45-8166-0
- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 3. - Otava, Helsinki, 1980. ISBN 951-1-05779-5
- Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, heinäkuu 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.