Lemmenjuoma

Lemmenjuoma
Alkuperäinen nimi	L’elisir d’amore
Määritelmä	Melodramma giocoso in due atti
Säveltäjä	Gaetano Donizetti
Libretto	Felice Romani
Pohjautuu	Eugène Scriben teokseen Le Philtre
Tyylilaji	opera buffa
Kieli	italia
Kantaesitys	12. toukokuuta 1832 Teatro della Canobbiana, Milano
Aikajana Donizetin oopperoista
Ugo conte di Parigi Lemmenjuoma Sancia di Castiglia 1832 1832 1832
Infobox OK

Lemmenjuoma (ital. L’elisir d’amore) on koominen kaksinäytöksinen ooppera, jonka on säveltänyt Gaetano Donizetti. Felice Romanin italiankielinen libretto perustuu Eugène Scriben teokseen Le Philtre. Kantaesitys oli Teatro della Canobbianassa Milanossa vuonna 1832.

Lemmenjuoma kuuluu oopperoiden vakio-ohjelmistoihin. Oopperaa esitetään paljon, ja siitä on olemassa lukuisia äänitteitä.

Hahmot

• Adina – sopraano
• Nemorino – tenori
• Belcore – baritoni
• tohtori Dulcamara – basso
• Giannetta – sopraano
• kylän asukkaita, sotilaita – kuoro

Tunnettuja aarioita

• ”Una furtiva lagrima” (Nemorino)
• ”Come paride” (Belcore)
• ”Quanto è bella” (Nemorino)
• ”Udite, udite o rustici” (Dulcamara)
• ”Prendi, per me sei libero” (Adina)

Nemorinon rooli kuuluu bel canto -tenorien kuuluisimpiin. Menestyksekkäitä Nemorinoja ovat olleet muun muassa Beniamino Gigli, Ferruccio Tagliavini, Luciano Pavarotti ja Juan Diego Flórez. Adinan roolin kuuluisia esittäjiä ovat olleet muun muassa Joan Sutherland, Kathleen Battle, Ruth Ann Swenson ja Anna Netrebko.

Juoni

Aika: 1800-luku.

Paikka: Pieni italialainen kylä.

I näytös

Ujo talonpoika Nemorino on rakastunut Adinaan, joka kuitenkin rakastaa Belcorea. Puoskari Dulcamara taivuttelee Nemorinon ostamaan pullon taikajuomaa ongelman ratkaisemiseksi, mutta pullo sisältää vain viiniä. Viinillä on suorastaan päinvastainen vaikutus, sillä humalapäissään Nemorino kohteleekin Adinaa nyt kuin ilmaa. Tästä närkästyneenä Adina lupaa kätensä Belcorelle ärsyttääkseen Nemorinoa.

II näytös

Musiikkinäytteet

Una furtiva lagrima.

Enrico Caruso, 1911

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Adinan ja Belcoren kihlajaisjuhlan aikana Nemorino hakeutuu jälleen tohtori Dulcamaran puheille. Tämä kuitenkin vaatii toisesta lemmenjuoma-annoksestaan käteistä, jota Nemorinolla ei ole. Hän liittyy pikaisesti Belcoren armeijaan tienatakseen rahaa voidakseen ostaa lisää lemmenjuomaa. Nemorino ei tiedä perineensä suuren summan rahaa, mutta kyläläiset tietävät. Kylän tytöt parveilevat Nemorinon ympärillä, mikä saa hänen vakuuttuneeksi lemmenjuoman tehosta. Kun Adina näkee tämän, hän päättää silkasta kateudesta ostaa Nemorinon vapaaksi armeijasta ja ottaa varmuuden vuoksi myös siemauksen ”lemmenjuomaa”. Nuori pari saa lopulta onnen. Tohtori Dulcamara poistuu kylästä myytyään vielä muutaman pullon taikajuomaa, joka selvästikin tuottaa paitsi rakkautta myös vaurautta.

Muunnelmia

Tampere-talossa vuonna 2006 esitetty Tuomas Parkkisen ohjaama versio oli sijoitettu Kuubaan. Uudisversiossa oli myös runsaasti viitteitä amerikkalaiseen kulttuuriin, viini oli esimerkiksi korvattu Coca-Colalla.

Levytyksiä

• 1969 – Sutherland, Pavarotti, Cossa, Malas; Ambrosian Opera Chorus; English Chamber Orchestra; Bonynge. (Decca 414 461-2)
• 1984 – Ricciarelli, Carreras, Nucci, Trimarchi; Torinon RAI-kuoro ja orkesteri; Scimone. (Philips 412 714-2)

Aiheesta muualla

• Libretto