Leipä
Leipä on elintarvike, joka leivotaan leipäviljasta valmistetusta taikinasta ja paistetaan. Yleensä leipätaikinaan lisätään hiivaa tai käytetään taikinajuurta, jotta taikina nousisi. Leipäjauhojen tärkein viljalaji on länsimaissa vehnä.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leipä-sana on germaanista alkuperää. Jo ensimmäisen Raamatun käännöksessä tunnetaan sana hlaifs ja vanhempi muoto hlaiba, jotka ovat muinaisesta gootin kielestä 300-luvulta. Suomessa ennestään leivistä käytettiin nimityksiä kyrsä ja rieska.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leipä on yksi vanhimmista ruuista, se on tunnettu jo neoliittisella kaudella. Muinaisessa Egyptissä leivän leipominen oli yksi tärkeimmistä ruuanvalmistuksen aloista, oluen valmistuksen ohella, ja sillä oli myös uskonnollinen merkitys.[1] Euroopassa leipä on ollut pääruokalaji ainakin 1000-luvulta eaa. nykypäiviin.
Valmiiksi viipaloitu leipä tuli ensimmäisen kerran kaupallisesti myyntiin 7. heinäkuuta 1928 Yhdysvaltain Pohjois-Missourissa sijaitsevassa Chillicothen kaupungissa.[2]
Kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leivällä on tärkeä uskonnollinen merkitys juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Kristinuskon piirissä leipää käytetään myös ehtoollisleipänä.
Osittain Raamatun vaikutuksesta leipä merkitsee länsimaisissa kielissä kuvaannollisesti myös ylipäänsä ravintoa tai laajemmassa merkityksessä toimeentuloa[3], esimerkiksi sanonnoissa "pitää perhe leivässä" ja "leipälaji" sekä englannin sanassa breadwinner ('perheen elättäjä'). Myös Isä meidän -rukouksessa esiintyy lause "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme"[4], jonka Luther selitti Vähässä Katekismuksessa tarkoittavan "kaikkea, mitä ruumiimme ravinnoksi tai muuten välttämättä tarvitsee"; ruoan ja muiden aineellisten hyödykkeiden lisäksi siihen kuuluu hänen mukaansa myös muun muassa "kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, hyvät säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.[5]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leivän keskeisin ainesosa ovat jauhot, jotka voidaan valmistaa esimerkiksi vehnästä, rukiista, kaurasta tai useasta eri viljasta.[6][7] Jauho voi olla ydinjauhoa tai täysjyväjauhoa.[8] Liian itänyttä niin sanottua rehuviljaa ei voida käyttää leipomiseen, koska se jättää leivän sisuksen taikinamaiseksi.[9]
Taikinaan sekoitetaan nestettä, joka voi olla vettä, maitoa tai piimää. Leivinhiivalla taikina kohoaa ja tulee huokoiseksi. Joissain leivissä käytetään nostattamiseen lisäksi leivinjauhetta, kuten ruokasoodaa tai hirvensarvisuolaa.[6]
Leivän perusmauste on suola, joka myös parantaa taikinaa sekä leivän rakennetta, väriä ja säilyvyyttä. Leivässä voidaan käyttää lisäksi monia muitakin mausteita sekä siemeniä ja yrttejä. Joihinkin taikinoihin lisätään sokeria, siirappia, rasvaa tai apuaineita, kuten etikka- ja maitohappoa.[6]
Muotoiltu taikina paistetaan tuotekohtaisessa lämpötilassa ja paistoajassa.[7] Esimerkiksi vehnästä tehdyt ruokaleivät voidaan paistaa 220–250 celsiusasteessa 20–30 minuutissa.[8]
Jaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo leivistä
Ruokaleipä on aterialla nautittava tai muuten ruoaksi syötävä leipä.[10] Osa ruokaleivistä on valmistettu ilman kohotusaineita, kuten rieskat ja tortillat.[11] Tälläiset ovat tavallisesti ohutleipiä. Jotkut leivät on kohotettu Leivinjauheella, kuten intialainen naan, scone-teeleipä. Soodaleipä taas on kohotettu ruokasoodalla. Hiivalla kohotetaan monet sekaleivät, vehnäleipä ja happamaton ruisleipä. Sekaleipiä ovat muun muassa grahamleipä, hedelmäleipä, hiivaleipä, hiivarieska joululimppu ja moniviljaleipä. Leipää voidaan maustaa erityisillä aineilla, kuten hunajalla maustettu hunajaleipä. Leipämäisiä leivonnaisia ovat myös sämpylät ja sarvet. Erityisiä vehnäleivän muotoja ovat focaccia, fougasse, paahtoleipä, patonki, polakka ja ranskanleipä. Jotkut leivät on kohotettu hapattamalla, kuten esimerkiksi ciabatta, jälkiuunileipä, ruisleipä ja perunalimppu. Erityisellä tavalla päällystettyjä leipiä ovat coctailleipä ja jyväleipä. Erityisellä tavalla valmistettuja leipiä ovat mausteleipä, pannuleipä, pataleipä ja peltileipä. Leipiin kuuluvat myös korput, kuten laivakorppu Entisaikaan nälänhädän aikana tehtiin hätäleipää, johon käytettiin männyn kuoren lisäksi esimerkiksi olkia. Entisajan tapoihin kuului myös tehdä viljan kylvön aikaan kylväöleipää.[11]
Kahvileipä on kahvin tai teen kanssa syötävä, tavallisesti makea leivonnainen.[12]
Markkinoilla on monenlaisia erikoisleipiä, kuten vähähiilihydraattinen leipä, jossa jauhot korvataan siemenillä, kuidulla, rasvalla tai proteiinilla.[13]
Suomalaisia leipälajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomalainen leipä
Suomessa tehdään monenlaisia leipiä, koska maassa kohtaavat itäinen ja läntinen kulttuuri.[14]
Kulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leivän kulutus on Euroopan maista suurinta Saksassa, jossa sitä kuluu noin 220 grammaa päivässä.[15] Suomalaisista 95 prosenttia syö päivittäin leipää, kun ruotsalaisista ja norjalaisista vain noin 60 prosenttia tekee samoin.[16] Suomalaiset söivät vuonna 2017 keskimäärin 110 grammaa leipää päivässä.[17]
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täysjyväleivän on ajateltu usein aiheuttavan vähemmän verensokerin heilahteluja kuin valkoisen leivän. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ainakaan perinteisen suomalaisen täysjyväruisleivän kohdalla, joka nostaa verensokeria yhtä jyrkästi ja lisäksi hieman korkeammalle tasolle. Täysjyväruisleivän aiheuttama verensokerin kokonaisnousu on lisäksi 20 prosenttia suurempi kuin valkoisella vehnäleivällä.[18]
Juhlistaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosittain vietetään kansainvälistä leipäpäivää (engl. World Bread Day), joka on 16. lokakuuta. Suomessa vietetään lisäksi leipäviikkoa viikolla 37.[19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehmusoksa, Ritva & Muurinen, Pirjo: Ruokasanakirja. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5156-7
- Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leivän historia Leipätiedotus ry.. Arkistoitu 26.10.2007. Viitattu 6.8.2008.
- ↑ Matilainen, Laura: Viipaloitu leipä tuli markkinoille 90 vuotta sitten – virallinen juhlapäivä suunnitteilla MTV Uutiset. 13.2.2018. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ Kieli-ikkunat: Jokapäiväinen leipämme 1996. Kotus. Arkistoitu 15.3.2012. Viitattu 23.11.2011.
- ↑ Matt. 6:11
- ↑ Katekismus, s. 71. Suomen evankelisluterilainen kirkko, 2000. ISBN 951-37-3094-8
- ↑ a b c Leivän raaka-aineet Leipätiedotus. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ a b Leipien valmistustavat Leipätiedotus. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ a b Vehnäleivät Leipätiedotus. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ Viljan laatukriteerit www.leipatiedotus.fi. Viitattu 12.1.2024.
- ↑ ruokaleipä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b Turtia s. 292–293.
- ↑ kahvileipä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Karppausleipä lyö leiville Talouselämä. 7.5.2011. Arkistoitu 10.5.2011. Viitattu 13.6.2011.
- ↑ Suomessa on maailman rikkain leipävalikoima Leipätiedotus ry.. Arkistoitu 26.10.2007. Viitattu 6.8.2008.
- ↑ Muualla Euroopassa syödään enemmän leipää – Suomessa leipä on terveellisempää Päivän Lehti. Viitattu 10.4.2020.
- ↑ Leivo leipää edullisesti – voit valmistaa leipää uunin lisäksi myös pannulla tai mikrossa, katso reseptit Helsingin Uutiset. 6.10.2022. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Tilastot kertovat: Näin paljon suomalainen söi leipää viime vuonna Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 10.4.2020.
- ↑ Leinonen, K.; Liukkonen, K.H.; Poutanen, K.; Uusitupa, M. & Mykkanen, H.: Rye bread decreases postprandial insulin response in healthy Finnish subjects. European Journal of Clinical Nutrition, 1999, 53. vsk, nro 4, s. 262–267. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Leipäviikko 2002 – Nauti vapaasti viljasta Leipätiedotus ry. Arkistoitu 11.4.2011. Viitattu 12.9.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Leipä Wikisitaateissa
