Lehtisalaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Fi.wikissä suomenkieliset viitemallineet
Lehtisalaatti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Salaatit Lactuca
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi

Lactuca sativa
L.

Katso myös

  Lehtisalaatti Wikispeciesissä
  Lehtisalaatti Commonsissa

Lehtisalaatti eli salaatti eli ruokasalaatti (Lactuca sativa) on asterikasveihin kuuluva yksi- tai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan lehtivihannekseksi. Siitä on jalostettu useita erimuotoisia lajikkeita, muun muassa keräsalaatti, bataviasalaatti ja jääsalaatti. Lehtisalaatti on perinteinen salaatin raaka-aine. Nykyisin lehtisalaattia kasvatetaan pienissä ruukuissa ja myydään ruukkuineen. Maailmanlaajuinen lehtisalaatin ja sikurin tuotanto kalenterivuodelta 2010 oli 23 620 000 tonnia, josta yli puolet tuotettiin Kiinassa.lähde?

Nuorella kasvilla on lyhyt varsi ja ohuet, laajat lehdet. Lehtisalaattia on helppo kasvattaa, vaikkakin se vaatii suhteellisen matalan lämpötilan, jottei se kukkisi nopeasti. Se korjataan yleensä ennen kukkimista, mutta jos kasvin annetaan kasvaa, se tuottaa liki metrin korkuisen pönäkän kukkavarren. Lehtisalaatti risteytyy helposti oman lajin yksilöiden kanssa ja joidenkin muiden lactuca-sukuun kuuluvien lajien kanssa. Vaikka ominaisuus saattaa olla ongelma kotipuutarhureille, jotka yrittävät kerätä talteen siemeniä, biologit ovat käyttäneet sitä laajentaakseen viljeltyjen lehtisalaattilajikkeiden geenipoolia.lähde?

Lehtisalaattia voivat vaivata ravintoainepuutokset, hyönteis- ja nisäkästuholaiset sekä sieni- ja bakteeritaudit.lähde?

Lehtisalaattia käytetään usein salaateissa, vaikka voidaan sitä yhtä hyvin käyttää muissakin ruuissa, esimerkiksi leivän kanssa, keitoissa ja wrapeissa, ja sitä voi myös grillata.[1] Lajiketta nimeltään parsasalaatti eli Woju (莴苣) kasvatetaan sen varsien vuoksi, joita voi syödä joko raakana tai keitettynä. Lehtisalaatti on hyvä A-vitamiinin ja kaliumin lähde sekä vähäisemmässä määrin muiden vitamiinien ja ravintoaineiden. Lehtisalaatissa on runsaasti vettä, sillä siinä on sitä enemmän (95 %) kuin lehmänmaidossa (87 %).[2] Saastuneesta lehtisalaatista voi helposti saada elimistöönsä loistartunnan tai haitallisia viruksia ja bakteereja, esimerkiksi kolibakteereja tai salmonellabakteereja. Sen lisäksi, että lehtisalaatti tuo väriä lautaselle, sitä on pidetty lääkinnällisesti ja uskonnollisesti merkittävänä kasvina vuosisatojen ajan. Jo antiikin aikana sillä uskottiin olevan terveydellisiä vaikutuksia[3]. Tummissa ja kitkerissä lajikkeissa on antioksidantteja.lähde?

Taksonomia ja etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lactuca sativa kuuluu sukuun Lactuca (salaatit) ja heimoon Astaraceae (asterikasvit).[4] Carl von Linné kuvasi lajin vuonna 1753 kirjansa Species Plantarumin toisessa osassa.[5] L. sativan synonyymejä ovat Lactuca scariola var. sativa, L. scariola var. integrata ja L. scariola var. integrifolia.[6] L. scariolan synonyymi on L. serriola eli piikkisalaatti.[7] Lehtisalaatti on läheistä sukua useille Lounais-Aasian Lactuca-suvun lajeille.[8]

Antiikin roomalaiset käyttivät lehtisalaatista nimeä lactuca (lac on latinaa ja tarkoittaa maitoa), joka viittaa kasvin valkoiseen maitiaisnesteeseen, jota vapautuu varren katketessa.lähde?

Lajikuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisalaatin luontainen levinneisyysalue ulottuu Välimereltä Siperiaan, vaikkakin sitä on viety miltei maailman kaikille alueille. Kasvit kasvavat tavallisesti 15–30 cm:n pituisiksi.[9] Lehdet ovat värikkäitä sekä pääosin vihreän ja punaisen värisävyissä. Jotkin lajikkeet ovat kirjavalehtisiä. On myös olemassa lajikkeita, joilla on keltaiset, kullanväriset tai sinivihreät lehdet.[10]

Riippuen lajikkeesta ja vuodenajasta lehtisalaatti yleensä elää 65–130 päivää istutuksesta sadonkorjuuseen. Jos lehtisalaatin annetaan kukkia, siitä tulee kitkeränmakuinen ja siten myyntiin kelpaamaton. Siksi kulutukseen kasvatettavien lehtisalaattien harvoin annetaan kasvaa täyteen ikäänsä. Lehtisalaatti kukkii nopeammin, kun on kuumaa, kun taas pakkaslämpötilat voivat aiheuttaa kasvun hidastumista ja joskus vahinkoa ulommille lehdille. Kun kasvi ohittaa syömiskelpoisen vaiheen, se kasvattaa 0,9-metrisen kukkavarren, johon tulee pienet keltaiset kukat.lähde?

Lehtisalaattilajikkeet risteytyvät helposti keskenään, ja siementen talteenottotarkoituksessa on välttämätöntä muodostaa 1,5–6,1 metrin levyiset etäisyydet eri lajikkeiden välille ei-toivottujen risteytymisten ehkäisemiseksi. Lehtisalaatti pystyy risteytymään myös piikkisalaatin kanssa, ja tuloksena syntyneillä hybrideillä on usein sitkeät ja karvaanmakuiset lehdet.lähde?

Viljelyskasviksi ottaminen sekä kasvatus ja jalostus vuosisatojen ajan ovat saaneet aikaan useita muutoksia: myöhäisemmän kukinnan, isommat siemenet, kookkaammat lehdet ja kerät, paremman maun ja pintarakenteen, vähemmän maitiaisnestettä sekä erilaisia lehtimuotoja ja -värejä. Työ näiden ominaisuuksien parissa jatkuu edelleen.lähde?

Jalostettuja lajikkeita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 50 kuvauksen mukaan antiikin roomalaiset kypsensivät ja tarjoilivat lehtisalaatin lehdet usein ruokaöljystä ja viinietikasta tehdyn salaatinkastikkeen kera; pienemmät lehdet syötiin kuitenkin sellaisenaan. Perinne tarjoilla lehtisalaattia ennen ateriaa alkoi vuosina 81–96 Domitianuksen valtakaudella. Rooman valtakunnan jälkeinen Eurooppa jatkoi perinnettä hauduttaa lehtisalaattia, lähinnä kookkaita romaine-tyypin salaatteja, sekä tapaa kaataa kuumaa öljy-viinietikkaa lehdille. Nykyisin lehtisalaatista suurin osa kasvatetaan sen lehtien vuoksi, vaikkakin erästä lajiketta kasvatetaan sen varren ja erästä öljyn valmistukseen käytettävien siementen vuoksi. Eniten lehtisalaattia käytetään salaateissa joko yksinään tai muiden lehtikasvien, vihannesten, liharuokien tai juustojen kanssa. Roomansalaattia käytetään usein caesarsalaatissa sardelleista ja munista tehdyn salaatinkastikkeen kera. Lehtisalaatin lehtiä voi myös käyttää keitoissa, kerrosvoileivissä ja wrapeissa. Varsia syödään sekä raakana että kypsennettynä. Lehtisalaatin kulutus Kiinassa kehittyi eri tavoin kuin lännessä, raakojen lehtien syömiseen liittyvän välttelyn ja niiden terveysriskien vuoksi.[16] "Salaatit" valmistettiin Kiinassa kypsennetyistä kasviksista, ja ne tarjoiltiin kuumana tai kylmänä.lähde?

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10 suurinta lehtisalaatin tuottajamaata
(tonnia)
Sija Maa 2010 2011 2012 2013
1  Kiina 13,004,977 13,430,000 14,000,00 13,500,00
2  Yhdysvallat 4,105,580 4,070,815 3,875,543 3,586,106
3  Intia 1,005,850 1,059,851 1,075,000 1,080,000
4  Espanja 809,390 868,436 877,000 904,300
5  Italia 843,344 819,194 755,697 796,406
6  Irlanti 424,228 550,799 570,000 569,038
7  Japani 537,900 542,400 566,100 565,401
8  Turkki 419,298 424,252 419,066 436,785
9  Meksiko 340,976 370,066 335,337 381,127
10  Saksa 308,341 340,487 420,595 347,835
— Kokonaismäärä 23,072,074 23,217,623 25,545,999 24,896,116
Lähde: FAO[17]

Lehtisalaatti on Lactuca-suvun ainoa laji, jota kasvatetaan kaupallisesti.[18] Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laskelmien mukaan lehtisalaatin ja sikurin maailmanlaajuinen tuotanto (kummankin sato on laskettu yhteen FAO:n raportointisyistä) kalenterivuodelta 2010 oli 23 622 366 tonnia. Tämä tuli pääasiassa Kiinasta (53 %), Yhdysvalloista (17 %) ja Intiasta (4 %).[19] Vaikka Kiina on suurin tuottaja maailmassa, suurin osa maan sadosta kulutetaan kotimaassa. Espanja on lehtisalaatin suurin viejämaa maailmassa, Yhdysvallat tulee toisena.[20]

Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka olivat alun perin tärkeimpiä lehtisalaatin laajamittaisen tuotannon markkina-alueita. Aasiasta, Etelä-Amerikasta, Australiasta ja Afrikasta tuli 1900-luvun loppuun mennessä merkittävämpiä markkina-alueita. Eri alueet olivat suosineet eri lajikkeita; keräsalaattia viljeltiin pääasiassa Pohjois-Euroopassa ja Britanniassa, romainea eli roomansalaattia Välimeren alueella ja parsasalaattia Kiinassa ja Egyptissä. Parempana pidetyt lehtisalaattityypit alkoivat vaihtua 1900-luvun loppuun mennessä, ja jäävuorisalaatista tuli vallitseva tyyppi Pohjois-Euroopassa ja Britanniassa sekä suositumpi Länsi-Euroopassa.lähde?

Lehtisalaatin tuotantotavat kaikkine prosesseineen kasvatuksesta myyntiin ovat muuttuneet paljon laajamittaisemmiksi 1900-luvulla. Suurin osa lehtisalaatin maataloustuotannosta tehdään käyttäen suuria määriä kemikaaleja, kuten lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, mutta lisääntyvä luomutuotanto on vallannut alaa markkinoista. Suuntaus alkoi pienviljelijöiden parista, mutta sekin on siirtynyt teollisempaan mittakaavaan.lähde?

Ravintosisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisalaatti on lajikkeesta riippuen erinomainen K- ja A-vitamiinin lähde. A-vitamiinin esiasteen beetakaroteenin pitoisuus on korkeampi tummemmissa lehtisalaateissa, kuten romainessa.[21] Jäävuorisalaattilajiketta lukuun ottamatta lehtisalaatti on myös hyvä folaatin ja raudan lähde.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hugh Fearnley-Whittingstall: Grilled lettuce with goats' cheese BBC. (englanniksi)
  2. ↑ Kimmo Lahti ym.: Elämä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28024-0
  3. ↑ Kasvikset.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Lactuca sativa L Integrated Taxonomic Information System. (englanniksi)
  5. ↑ The Linnaean Plant Name Typification Project Natural History Museum. Viitattu 26.1.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Lactuca sativa United States Department of Agriculture. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Lactuca serriola L United States Department of Agriculture. Viitattu 13.2.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Zohary, Daniel; Hopf, Maria; Weiss, Ehud: Domestication of Plants in the Old World: The Origin and Spread of Domesticated Plants in Southwest Asia, Europe, and the Mediterranean Basin. Oxford University Press, 2012. ISBN 0-19-954906-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Lactuca sativa Missouri Botanical Garden. (englanniksi)
  10. ↑ Ryder, J. and Waycott, Williams: ”New Directions in Salad Crops: New Forms, New Tools, and Old Philosophy”, New Crops, s. 528–532. Wiley, 1993. Teoksen verkkoversio.() (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Raholan ruokasanastot (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Tammenlehtisalaatti (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Bataviasalaatti (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Salaatit (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Angustana
  16. ↑ Simoons, Frederick J.: Food in China: A Cultural and Historical Inquiry, s. 147–148. CRC Press. ISBN 0-8493-8804-X Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Production of Lettuce & Chicory by countries FAO. Arkistoitu 22 marraskuu 2016. Viitattu 14 June 2015. (englanniksi)
  18. ↑ Koike, Steven T; Gladders, Peter; Paulus, Albert O.: Vegetable Diseases: A Color Handbook, s. 296. Gulf Professional Publishing, 2006. ISBN 0-12-373675-7 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ FAO Statistics Database Food and Agriculture Organization of the United Nations. Arkistoitu 19.6.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Boriss, Hayley and Brunke, Henrich: Commodity Profile: Lettuce (PDF) October 2005. University of California. (englanniksi)
  21. ↑ Lettuce University of Illinois Extension. Viitattu 10.2.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Taksonitunnisteet
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Lettuce
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lehtisalaatti&oldid=22457295”