Lazare Hoche

Lazare Hoche (24. kesäkuuta 1768 Versailles, Ranska – 18. syyskuuta 1797 Wetzlar, Nassaun herttuakunta) oli ranskalainen kenraali. Varhain kuollutta Hochea on pidetty yhtenä lahjakkaimmista Ranskan vallankumoussotien aikaisista sotilaskomentajista.

Hochen isä oli kuninkaallinen tallinhoitaja Versailles’n palatsissa. Hoche työskenteli kaksi vuotta apulaisena kuninkaallisilla talleilla ennen liittymistään kaartinrykmenttiin vuonna 1784. Vallankumouksen alkaessa vuonna 1789 hän oli arvoltaan korpraali, mutta liittyi elokuussa 1789 uuteen kansalliskaartiin kersanttina ja osallistui lokakuussa kuuluisaan Versailles’n-marssiin. Tammikuussa 1792 Hochesta tuli 10. jalkaväkirykmentin luutnantti. Ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua hänet ylennettiin syyskuussa 1792 kapteeniksi ja hän kunnostautui taistelukentällä Ranskan armeijan sotiessa talvella 1792–1793 Itävallan Alankomaiden alueella. Maaliskuussa 1793 hänestä tuli kenraali Alexis Le Veneurin sotilaspalvelija, ja pian sen jälkeen hän sai ylennyksen pataljoonankomentajaksi. Kenraali Charles-François Dumouriez’n loikattua vihollisen puolelle myös Hochea epäiltiin ja elokuussa 1793 hänet vangittiin, mutta oikeus vapautti pian hänet syyttömänä.

Palattuaan palvelukseen Hoche koki syksyllä 1793 nopean ylenemisen. Hänet siirrettiin Dunkerquen puolustusta johtaneen kenraali Joseph Souchamin esikuntapäälliköksi ja ylennettiin prikaatinkenraaliksi. Syyskuun lopussa Hoche johti Furnesin valtausta ja sai samana päivänä siirron Ardennien armeijan esikuntapäälliköksi. Lokakuussa hänet ylennettiin divisioonankenraaliksi ja nimitettiin Mosellen-armeijan komentajaksi. Hävittyään aluksi muutaman taistelun hän johti joulukuussa 1793 armeijansa voittoon Wœrthin ja Geisbergin taisteluissa. Vapautettuaan Landaun piirityksestä joulukuun lopussa Hoche ajoi Itävallan ja Preussin armeijat pois Elsassista pakottamalla ne perääntymään Reinin itäpuolelle. Hochen kilpailija, kenraali Charles Pichegru kuitenkin vihjasi yhteishyvän valiokunnalle ja Saint-Justille hänen olevan petturi, joten Italian-armeijan päämajoitusmestariksi vastikään siirretty Hoche vangittiin 1. huhtikuuta 1794. Häntä pidettiin vangittuna Pariisissa, kunnes hän vapautui thermidorin vallankaappauksen jälkeen saman vuoden heinäkuussa.

Marraskuussa 1794 Hoche nimitettiin sotilaskomentajaksi Brestiin, tehtävänään kukistaa jo edellisestä vuodesta alkaen käynnissä ollut rojalistinen Vendéen kapina. Hän sai sovittelevalla politiikalla aikaiseksi aselevon helmikuussa 1795, mutta kapina puhkesi uudelleen kesäkuussa, kun joukko maanpaossa olleita ranskalaisia aatelisia nousi maihin brittiläisillä aluksilla Quiberoninlahdella Bretagnen rannikolla. Hoche saartoi Bretagnen kapinalliset ja sai Vendéen alueen rauhoitettua lopullisesti heinäkuuhun 1796 mennessä, mikä merkitsi Ranskassa vallinneen sisällissodan päättymistä. Hänen joukkonsa myös vangitsivat François de Charetten ja muut kapinajohtajat. Hoche oli nyt nuoresta iästään huolimatta Ranskan vaikutusvaltaisimpia miehiä. Johdettuaan joulukuussa 1796 epäonnistunutta yritystä tehdä maihinnousu Irlantiin hänet nimitettiin tammikuussa 1797 Reinille sijoitetun Sambren ja Meusen armeijan komentajaksi. Hän löi itävaltalaiset 18. huhtikuuta Neuwiedin taistelussa, mikä päätti sillä erää taistelut Saksan alueella. Hoche joutui keskeyttämään etenemisensä Leobenin välirauhansopimuksen astuttua voimaan. Syyskuun 1797 alussa Hoche lainasi 15 000 miestä kenraali Napoleon Bonapartelle, joka karkotti rojalistit Ranskan parlamentista. Hoche kieltäytyi sotaministerin tehtävästä uudessa hallituksessa ja palasi rintamalle, jossa 10. syyskuuta myös Reinin ja Mosellen armeija alistettiin hänelle. Viikkoa tämän jälkeen Hoche kuoli vain 29-vuotiaana keuhkokuumeeseen päämajassaan Wetzlarissa.

Hochen nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lazare Hoche Wikimedia Commonsissa