Kuulento

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eugene Cernan ajaa kuuautoa Apollo 17 -lennolla.

Kuulento on Maan kiertolaiseen Kuuhun suuntautuva miehitetty tai miehittämätön avaruuslento. Miehitettyjä lentoja Kuuhun on toistaiseksi tehnyt vain Yhdysvallat Apollo-ohjelman puitteissa 1969–1972; Kuussa kävi 12 astronauttia. Ensimmäinen Kuuhun laskeutunut miehitetty lento oli Apollo 11 heinäkuussa 1969, jolloin astronautti Neil Armstrong astui ensimmäisenä Kuun kamaralle. Viimeisin miehitetty kuulento oli Apollo 17 vuonna 1972. Kiinan Chang’e 3 vuonna 2013 oli ensimmäinen pehmeä laskeutuminen Kuuhun sitten vuoden 1976.

Kuulentojen avulla on saatu uutta tietoa Kuun tarkasta etäisyydestä, rakenteesta, koostumuksesta ja synnystä.

Varhaiset luotainlennot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen kun neuvostoliittolainen Sputnik 1 oli käynyt Maan kiertoradalla ensimmäisenä satelliittina vuonna 1957, suurvaltojen avaruusponnistukset suuntautuivat Kuun tutkimiseen. Neuvostoliiton Luna 1 ja Yhdysvaltain Pioneer 4 -luotaimet lensivät kahden vuoden sisällä Kuun ohi. Niitä seurasi 1960-luvun aikana joukko miehittämättömiä aluksia: Neuvostoliitolta Lunan lisäksi Zondit sekä Yhdysvalloilta Ranger-, Surveyor- ja Lunar Orbiter -luotaimet, jotka toivat Kuusta paljon uutta tietoa.[1]

Neuvostoliitto otti avaruuskilvassa aluksi johtoaseman. Ensimmäinen alus Kuun pinnalla oli miehittämätön Luna 2, joka iskeytyi Kuuhun 14. syyskuuta 1959.[2] Ensimmäiset kuvat Kuun kääntöpuolelta lähetti Luna 3 samana vuonna.[1] Ensimmäinen Kuuhun pehmeästi laskeutunut luotain oli Luna 9 vuonna 1966. Se onnistui myös lähettämään ensimmäiset Kuun pinnalta otetut kuvat. Ensimmäinen Kuun kiertänyt ja takaisin palannut luotain oli Zond 5 vuonna 1968. Kummankin suurvallan luotaimet etsivät tutkimuksen ohella myös sopivaa laskeutumispaikkaa miehitetylle kuulennolle.[3]

Kuukävelyjen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apollo 11 -aluksen kuumoduuli ja astronautti Buzz Aldrin kuun pinnalla.

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy julisti vuonna 1961 Yhdysvaltain sitoutuvan lähettämään ihmisen Kuuhun ja takaisin vuosikymmenen loppuun mennessä.[1] Tätä seurasi sarja miehitettyjä Apollo-lentoja, joilla Kuun pintaa kartoitettiin valokuvaamalla sitä kiertoradalta.[4] Ensimmäisen Kuun kiertäneen miehitetyn lennon teki Apollo 8 vuonna 1968.[3] Ensimmäinen ihmisen laskeutuminen kuunpinnalle tapahtui 20. heinäkuuta 1969, jolloin Yhdysvaltain avaruusalus Apollo 11 laskeutui Kuuhun, mukanaan kaksi astronauttia, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin. Kaiken kaikkiaan Kuussa kävi 12 astronauttia vuosina 1969–1972.[5]

Kuun pinnalle Apollo-ohjelmassa tehdyillä tutkimusretkillä kerättiin pinta-aines- ja kivinäytteitä, tarkasteltiin geologisia paljastumia sekä dokumentoitiin Kuun pintaa valokuvaamalla. Kuututkimuksia varten suunniteltiin tutkimusohjelma ALSEP, jolla mitattiin muun muassa seismisyyttä, painovoimaa, magneettikenttää, lämmönsiirtoa ja aurinkotuulta. Kuuautoa käytettiin kolmella viimeisellä lennolla (Apollo 15–17).[6]

Vuoden 1972 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain Lunar Prospector -kuuluotain laukaistiin vuonna 1998.

Ihminen ei ole astunut Kuun pinnalle vuoden 1972 jälkeen. Kuuhun on kuitenkin edelleen lähetetty luotaimia, joiden avulla sitä on tutkittu. Yhdysvaltojen mielenkiinto kuututkimuksia kohtaan heikkeni Apollo 17:n jälkeen. Maa laukaisi pienen miehittämättömän Clementine-luotaimen vuonna 1994 ja Lunar Prospectorin vuonna 1998.[7] Yhdysvallat on 2000-luvulla suunnitellut perustavansa Kuuhun pysyvän tukikohdan ja laukaisi vuonna 2009 kaksi luotainta, LROn ja LCROSSin.[8]

Japani on laukaissut Hiten-luotaimen vuonna 1990 ja Kaguya-luotaimen vuonna 2007. Euroopan avaruusjärjestö laukaisi vuonna 2003 ensimmäisen kuuluotaimensa Smart 1:n. Kiina lähetti Kuun kiertoradalle vuoden 2007 lokakuussa Chang’e 1 -avaruusaluksen,[7] joka tutki kuuta maaliskuuhun 2009 saakka sen kiertoradalla ja lopulta lennettiin suunnitellusti päin kuuta. Vuoden 2010 lokakuussa Chang’e 2 -avaruusaluksen, joka tutki ja kuvasi kuuta kesäkuuhun 2011 saakka, jolloin se jatkoi matkaansa avaruuteen.[9] Vuonna 2013 14. joulukuuta Chang’e 3 -avaruusalus laskeutui kuuhun ja toimi siellä kolmen kuukauden ajan ja liikkui noin 10 kilometriä kuun pinnalla.[10] Kiina lähetti vuonna 2018 Kuun pinnalle ekosysteemisäiliön, jonka avulla tutkitaan kasvien ja hyönteisten kasvatusta Kuussa. Kiinan Chang’e 4 -avaruusalus oli ensimmäinen, joka on laskeutui pehmeästi Kuun kääntöpuolelle tammikuussa 2019.[11] Aluksen kuljettamat puuvillansiemenet ovat versoneet Kuussa.[12][13] Intian ensimmäinen kuuluotain Chandrayaan-1 laukaistiin vuonna 2008.[14]

Tulevaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinnostus Kuuta kohtaan on herännyt uudelleen 2000-luvulla. Yksityiset avaruusteknologiayritykset kuten SpaceX ja Blue Origin ovat tulleet mukaan avaruustutkimukseen, ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on suhtautunut Nasan uusiin kuumatkoihin edeltäjiään myönteisemmin. Tulevaisuuden kuumatkojen tarkoituksena voisi olla Kuun arvometallien ja Maassa harvinaisten alkuaineiden tuominen Maahan. Kuusta toivotaan myös löydettävän avaruusalusten polttoainetta. Kuuhun suunniteltu teleskooppi näkisi kaukaisiin kohteisiin asti. Pysyvän tutkimusaseman perustamista Kuuhun onkin selvitelty kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa. Kuuaseman yksi tarkoitus olisi valmistella vielä syvemmälle avaruuteen suuntautuvia matkoja.[15]

Vuoden 2003 Columbia-sukkulan onnettomuuden jälkeen Yhdysvallat aloitti uusiin kuulentoihin kykenevien alusten kehittämiseen suuntaavan Project Constellationin, jossa oli määrä toteuttaa paluu kuuhun vuonna 2020. Projekti menetti rahoituksensa Barack Obaman vuoden 2011 budjetissa.[16]

Kiina aikoo tehdä miehitetyn kuulennon ja rakentaa Kuuhun tutkimusaseman 2020-luvun aikana.[17]

Tekniikan kehityksen ja kaupallisten toimijoiden myötä kuulentojen ja pysyvän kuutoiminnan suunnittelu on voimistunut 2010-luvun lopulla. Vuonna 2018 julkaistiin ensimmäinen uusi miehitetty kuulento DearMoon; mukaan lukien lennon rahoittaja ja ensimmäinen nimetty osallistuja.

Tieteellisiä tuloksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusta tuodut kuukivet kertovat Kuun koostumuksesta. Kuvassa Apollo 17:n tuoma kuukivi.

Miehitetyillä kuulennoilla Kuuhun vietiin useita automaattisia mittalaitteita. Samalla astronautit toivat Kuusta näytteitä yli 380 kilogrammaa. Neuvostoliiton miehittämättömät luotaimet toivat näytteitä 325 grammaa. Kuusta tuotuja näytteitä tutkimalla saatiin ensi kertaa tilaisuus tutkia kunnolla Kuun pinnan koostumusta. Havaittiin esimerkiksi se, että Kuun pinnan kemiallinen koostumus poikkeaa selvästi Maan kallioperästä. Tämä antoi tukea teorialle, jonka mukaan Kuu on syntynyt pienen planeetan kokoisen kappaleen törmättyä Maahan.[18]

Kuulennoilla Kuuhun asennettiin laserheijastimia, joiden avulla Kuun hitaan etääntymisen tarkka nopeus on voitu laskea. Seismometreillä on havaittu kuunjäristyksiä, jotka tapahtuvat vajaan 1 000 kilometrin syvyydessä. Siitä on päätelty, että Kuun astenosfääri on ainakin osittain sula.[19]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karttunen, Hannu: Avaruuden valloitus. Helsingissä: Ursa, 2014. ISBN 978-952-5985-25-2
  • Montgomery, Scott: Kuu: Maan kiehtova seuralainen. (The Moon and the Western imagination, 1999) Suomentanut Jorma Keskitalo. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4666-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Montgomery 2009, s. 101.
  2. ↑ Richard Cavendish: The Soviet Union is first to the Moon History Today. 2009. Viitattu 4.7.2018.
  3. ↑ a b Montgomery 2009, s. 250–252.
  4. ↑ Montgomery 2009, s. 164.
  5. ↑ Karttunen, Hannu: Matkalla avaruuteen, s. 104, 114. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23174-5
  6. ↑ Montgomery 2009, s. 182.
  7. ↑ a b Montgomery 2009, s. 253.
  8. ↑ Helle & Henrik Stub: 10 kuvaa Kuusta Tieteen Kuvalehti. 20.7.2011. Viitattu 4.7.2018.
  9. ↑ Chang'e-2 - Satellite Missions - eoPortal Directory earth.esa.int. Arkistoitu 16.9.2021. Viitattu 28.1.2019.
  10. ↑ Chang’e 3 – Change spaceflight101.com. Viitattu 28.1.2019. (englanti)
  11. ↑ China lands Chang’e-4 mission on the far side of the Moon – NASASpaceFlight.com nasaspaceflight.com. Viitattu 28.1.2019. (englanti)
  12. ↑ Marko Riikonen: Kiinalainen luotain vie kasveja ja hyönteisiä Kuuhun Tähdet ja avaruus. 5.1.2018. Viitattu 4.7.2018.
  13. ↑ Kiina sai siemenet itämään Kuun pinnalla Iltalehti. 15.1.2019. Viitattu 15.1.2019.
  14. ↑ Intian kuulento jatkuu onnellisten tähtien alla Yle uutiset. 14.11.2008. Viitattu 4.7.2018.
  15. ↑ Joonas Gustavsson: Miksi ihminen ei ole käynyt Kuussa 46 vuoteen? Selitys on jopa hieman masentava Tekniikan maailma. 18.7.2018. Viitattu 18.7.2018.
  16. ↑ Obama torjuu Nasan kuuhun paluu -ohjelman (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Katriina Töyrylä: Kiina suunnittelee miehitettyä lentoa ja tutkimusasemaa Kuuhun Yle uutiset. 24.4.2019. Viitattu 24.4.2019.
  18. ↑ Karttunen 2014, s. 107.
  19. ↑ Karttunen 2014, s. 108.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuulento.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuulento&oldid=22789527”