Kontingenssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kontingenssi (lat. contingentia 'mahdollisuus, sattuma') tarkoittaa filosofiassa ja logiikassa välttämättömyydestä eroavaa satunnaisuutta; tapahtumaa, joka ei ole väistämätön. Kontingentissa ilmiössä on useita mahdollisuuksia: jokin yksittäinen vaihe voi tapahtua tai jäädä tapahtumatta.

Kontingenssi voidaan jakaa heikkoon ja vahvaan kontingenssiin.

Totuusarvon määräytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontingenssin vallitessa propositio ei ole kaikissa merkityksissään totuusarvoltaan tosi eikä myöskään kaikissa merkityksissään totuusarvoltaan epätosi. Propositio voi olla kontingentti silloin kun sen totuusarvo määräytyy sen sisältämien loogisten operaattorien ja minkä hyvänsä sen sisältämän atomilauseen perusteella. Kontingentin proposition arvo on riippuvainen tosiasioista, kun taas analyyttinen propositio on aina tosi riippumatta mistään sisältämistään tosiasioista.

Ennustettavuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontingenttien tapahtumien ennustaminen ja suunnittelu ovat mutkikkaampia kuin muiden, koska niiden seuraus ei ole itsestään selvä. Tällöin myös ennusteiden tekeminen on vaikeampaa. Kontingenssin selvittämisessä keskeistä on tutkia eri mahdollisuuksien välttämättömyyttä suhteessa niiden ilmenemiseen. Kontingentille ilmiölle tyypillistä on, että jos tapahtuma toistetaan, voidaan saada paljon tai vähän erilainen tulos.

Tämän pohjalta Stephen Jay Gould esitti teoksessaan Wonderful Life, että jos evoluutio alkaisi alusta, olisi epätodennäköistä että ihminen kehittyisi uudestaan — toisin sanoen evoluutio on kontingentti ilmiö.

Myös Edward Lorenzin perhosvaikutus nojaa kontingenssiin. Jos perhosen siipien aikaansaama muutos ilmakehässä voi johtaa siihen, että myrsky, joka muuten jäisi syntymättä, syntyy Brasiliassa, on ilmakehän tapahtumissa mukana epävarmuutta, joka tekee tarkan tulevaisuuden sään ennustamisen mahdottomaksi. Sään muodostumista voidaan ymmärtää vain todennäköisyyksiä generoimalla.

Kontingenssia ei kuitenkaan pidä sekoittaa pelkkään seurausten ennakoimisen vaikeuteen. Todennäköisyysilmiöt ovat täysin laskettavissa. Yksittäiset satunnaiset tapahtumat sen sijaan ovat ongelmallisia. Tällöinkin niitä voidaan kuitenkin ennakoida ja niihin voidaan varautua.

Tällainen varautumissääntö on esimerkiksi Murphyn laki, joka ennustaa, että lukuisista eri mahdollisista vaihtoehdoista kannattaa varautua tilanteen kannalta haitallisimpaan vaihtoehtoon. Tässä onnistuminen vaatii varovaisuutta ja mahdollisien vaihtoehtojen rajaaman pelivaran tunnistamista.

  1. Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan, s. 253. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4