Kiinan tataarit
| Kiinan tataarit | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Кытай татарлары 塔塔尔族 |
|||||||
 Tataaritaustainen kiinalainen poliitikko Borhan Şähidi ja Mao Zedong (1950). |
|||||||
| Väkiluku | 4 890 | ||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | tataari, uiguuri, kazakki, kiina. | ||||||
| Uskonnot | sunnalainen islam | ||||||
| Sukulaiskansat | Volgan tataarit | ||||||
Kiinan tataarit (塔塔尔族 Tǎtǎěrzú, tat. Кытай татарлары, Qıtay tatarları) ovat yksi Kiinan etnisistä ryhmistä. Heidän esi-isiään ovat Volgan tataareihin kuuluneet kauppiaat, jotka asettuivat pääasiassa Luoteis-Kiinaan, Xinjiangiin. Vuonna 2000 heitä oli Kiinassa 4 890. Pääosa asuu Yiningin, Ürümqin ja Tachengin kaupungeissa[1].
Kiinassa nimeä "tataarit" käytettiin kaikista turkkilaisia kieliä puhuneista kansoista 1900-luvun alulle saakka. Kiinan tataarit puhuvat tataaria, minkä lisäksi oppineet puhuvat Xinjiangin muita kieliä uiguuria, kazakkia ja kiinaa.[2] Uskontona on volgalaisten tavoin sunnalainen islam. He käyttävät tataarin arabialaista kirjaimistoa.[3]
Tiettävästi yksittäisiä Suomen tataarien esivanhempia tuli Kiinasta. Näihin kuuluu tamperelaisen liikemiehen Semiulla Wafinin puoliso Mahrusa Allayarı, joka oli kotoisin Xinjiangista.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset historialliset maininnat tataareista kiinalaisissa lähteissä käytävät tataareista nimeä dadan. Tuolloin tataarit olivat osa turkkilaista kaanikuntaa sen hajoamiseen saakka 700-luvulla. Suurin osa nykyisistä Kiinan tataareista polveutuu kuitenkin 1800-luvulla maahan tulleista Volgan ja Kaman tataareista.[2] Tuolloin heitä muutti Xinjiangin kaupunkeihin kauppiaina, mikä oli mahdollista Venäjän-Kiinan välisten sopimusten takia vuosina 1851 ja 1881. He myivät esimerkiksi karjaa, vaateita, turkiksia ja teetä. Pieni vähemmistö heistä alkoi viljellä maata ja paimentamaan karjaa. Noin kolmasosasta tuli räätäleitä tai pientuottajia.[5] Vuosina 1996 ja 1997 tataarit tukivat, tai olivat ainakin myötämielisiä tuolloin nousseelle uiguurinationalismille. Kiinan tataarien joukossa on ollut myös pantataarilaisuuden tukijoita, mutta koska he ovat maantieteellisesti niin kaukana tataarien pääosasta ja heidän määränsä Kiinassa on niin pieni, ei tataareihin kiinnitetty keskushallinnon taholta juurikaan huomiota.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Tartar ethnic minority china.org.cn. Viitattu 7.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 322–324. Greenwood Press, 1998. ISBN 0-313-28853-4 (englanniksi)
- ↑ Minglang Zhou (2003). Multilingualism in China: the politics of writing reforms for minority languages, 1949-2002. Vol. 89 of Contributions to the sociology of language (illustrated ed.). Published Walter de Gruyter. s. 183. ISBN 3-11-017896-6.
- ↑ Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 41. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
- ↑ Paul Friedrich, Norma Diamond: Encyclopedia of World Cultures - Russia and Eurasia / China, s. 492–493. G.K. Hall & Co., 1994. ISBN 0-8161-1810-8 (englanniksi)