Katarina Witt
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Katarina Witt (2014) | |||
Maa: Itä-Saksa | |||
Naisten taitoluistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Sarajevo 1984 | yksinluistelu | |
Kultaa | Calgary 1988 | yksinluistelu | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Ottawa 1984 | yksinluistelu | |
Kultaa | Tokio 1985 | yksinluistelu | |
Kultaa | Cincinnati 1987 | yksinluistelu | |
Kultaa | Budapest 1988 | yksinluistelu | |
Hopeaa | Kööpenhamina 1982 | yksinluistelu | |
Hopeaa | Geneve 1986 | yksinluistelu |
Katarina Witt (s. 3. joulukuuta 1965 Staaken, Itä-Saksa) on entinen saksalainen taitoluistelija ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Hän edusti urallaan Itä-Saksaa. Hänet tunnettiin aktiiviaikanaan yleisesti nimellä "Kati".
Witt voitti urallaan olympiakultaa 1984 Sarajevossa sekä 1988 Calgaryssä. Hän oli ensimmäinen naistaitoluistelija, joka puolusti menestyksekkäästi olympiakultaansa sitten Sonja Henien[1]. Lisäksi hänellä on neljä maailmanmestaruutta ja kuusi Euroopan-mestaruutta.
Witt aloitti vuonna 1988 ammattilaisuran, joka oli harvinaista itäsaksalaisille urheilijoille. Hän kierteli Yhdysvalloissa toisen olympiavoittaja Brian Boitanon kanssa. Heidän show’nsa "Witt and Boitano Skating" (”Witt ja Boitano luistelemassa”) oli niin suosittu, että ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen Madison Square Garden oli loppuunmyyty jääshow’ssa.
Lillehammerissa 1994 Witt palasi olympiajäille, nyt jälleenyhdistyneen Saksan edustajana. Hän sijoittui kisoissa seitsemänneksi. Wittin esiintyminen oli enemmän iloitsemisesta vapaasta Itä-Saksasta kuin voittotaistelusta. Hänen vapaaohjelmansa musiikki herätti huomioita, sillä se oli sovitus Pete Seegerin kappaleesta ”Where Have All the Flowers Gone”. Esitys oli taiteellisesti vakuuttava ja se sisälsi ajatuksen rauhasta Sarajevoon.
Uran jälkeen Witt on saanut huomattavasti tunnustuksia. Vuonna 1995 hänet valittiin World Figure Skating Hall of Fameen. Lisäksi hänet on äänestetty muun muassa vuosisadan suosituimmaksi naistaitoluistelijaksi.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uransa päättymisen jälkeen Katarina Witt näytteli elokuvissa ja työskenteli mallina. Vuonna 1998 Witt poseerasi alasti Playboyssa. Numero, jossa kuvat julkaistiin, oli toinen loppuunmyyty Playboy-lehti (ensimmäisessä oli kuvia Marilyn Monroesta) kautta aikain.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Witt KOK:n sivuilla. (englanniksi)
1908: Madge Syers – 1920: Magda Julin – 1924: Herma Szabo – 1928: Sonja Henie – 1932: Sonja Henie – 1936: Sonja Henie – 1948: Barbara Ann Scott – 1952: Jeannette Altwegg – 1956: Tenley Albright – 1960: Carol Heiss – 1964: Sjoukje Dijkstra – 1968: Peggy Fleming – 1972: Beatrix Schuba – 1976: Dorothy Hamill – 1980: Anett Pötzsch – 1984: Katarina Witt – 1988: Katarina Witt – 1992: Kristi Yamaguchi – 1994: Oksana Bajul – 1998: Tara Lipinski – 2002: Sarah Hughes – 2006: Shizuka Arakawa – 2010: Kim Yu-na – 2014: Adelina Sotnikova – 2018: Alina Zagitova – 2022: Anna Štšerbakova
1906–1907: Madge Syers-Cave | 1908–1911: Lily Kronberger | 1912–1914: Opika von Meray-Horvath | 1922–1926: Herma Planck-Szabo | 1927–1936: Sonja Henie | 1937: Cecilia Colledge | 1938–1939: Megan Taylor | 1947–1948: Barbara Ann Scott | 1949–1950: Alena Vrzáňová | 1951: Jeannette Altwegg | 1952: Jacqueline du Bief | 1953: Tenley Albright | 1954: Gundi Busch | 1955: Tenley Albright | 1956–1960: Carol Heiss | 1962–1964: Sjoukje Dijkstra | 1965: Petra Burka | 1966–1968: Peggy Fleming | 1969–1970: Gabriele Seyfert | 1971–1972: Beatrix Schuba | 1973: Karen Magnussen | 1974: Christine Errath | 1975: Diane de Leeuw | 1976: Dorothy Hamill | 1977: Linda Fratianne | 1978: Anett Pötzsch | 1979: Linda Fratianne | 1980: Anett Pötzsch | 1981: Denise Biellmann | 1982: Elaine Zayak | 1983: Rosalynn Sumners | 1984–1985: Katarina Witt | 1986: Debi Thomas | 1987–1988: Katarina Witt | 1989: Midori Itō | 1990: Jill Trenary | 1991–1992: Kristi Yamaguchi | 1993: Oksana Bajul | 1994: Yūka Satō | 1995: Lu Chen | 1996: Michelle Kwan | 1997: Tara Lipinski | 1998: Michelle Kwan | 1999: Maria Butirskaya | 2000–2001: Michelle Kwan | 2002: Irina Slutskaja | 2003: Michelle Kwan | 2004: Shizuka Arakawa | 2005: Irina Slutskaja | 2006: Kimmie Meissner | 2007: Miki Andō | 2008: Mao Asada | 2009: Kim Yu-na | 2010: Mao Asada | 2011: Miki Andō | 2012: Carolina Kostner | 2013: Kim Yu-na | 2014: Mao Asada | 2015: Jelizaveta Tuktamyševa | 2016: Jevgenija Medvedeva | 2017: Jevgenija Medvedeva | 2018: Kaetlyn Osmond | 2019: Alina Zagitova | 2021: Anna Štšerbakova
1930: Fritzi Burger – 1931–1936: Sonja Henie – 1937–1939: Cecilia Colledge – 1947–1948: Barbara Ann Scott – 1949: Eva Pawlik – 1950: Alena Vrzáňová – 1951: Jeannette Altwegg – 1952: Jeannette Altwegg – 1953: Valda Osborn – 1954: Gundi Busch – 1955: Hanna Eigel – 1956: Ingrid Wendl – 1957: Hanna Eigel – 1958: Ingrid Wendl – 1959: Hanna Walter – 1960–1964: Sjoukje Dijkstra – 1965–1966: Regine Heitzer – 1967: Gabriele Seyfert – 1968: Hana Mašková – 1969–1970: Gabriele Seyfert – 1971–1972: Trixi Schuba – 1973–1975: Christine Errath – 1976: Dianne de Leeuw – 1977–1980: Anett Pötzsch – 1981: Denise Biellmann – 1982: Claudia Kristofics-Binder – 1983–1988: Katarina Witt – 1989: Claudia Leistner – 1990: Evelyn Großmann – 1991–1995: Surya Bonaly – 1996–1997: Irina Slutskaja – 1998–1999: Marija Butyrskaja – 2000–2001: Irina Slutskaja – 2002: Marija Butyrskaja – 2003: Irina Slutskaja – 2004: Júlia Sebestyén – 2005–2006: Irina Slutskaja – 2007–2008: Carolina Kostner – 2009: Laura Lepistö – 2010: Carolina Kostner – 2011: Sarah Meier – 2012–2013: Carolina Kostner – 2014: Julija Lipnitskaja – 2015: Jelizaveta Tuktamyševa – 2016–2017: Jevgenija Medvedeva – 2018: Alina Zagitova – 2019: Sofija Samodurova – 2020: Aljona Kostornaja