Kantasammakot
| Kantasammakot | |
|---|---|
 Koskisammakko (Leiopelma hochstetteri) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Sammakkoeläimet Amphibia |
| Lahko: | Sammakot Anura |
| Kladi: | Amfiseeliset Amphicoela |
| Heimo: |
Kantasammakot Leiopelmatidae Mivart, 1869 |
| Suku: |
Uudenseelanninsammakot Leiopelma Fitzinger, 1861 |
 Kantasammakoiden levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Kantasammakot (Leiopelmatidae) on sammakoihin kuuluva heimo, johon kuuluu vain yksi suku ja neljä lajia. Kyseisiä sammakkoeläimiä tavataan ainoastaan Uudessa-Seelannissa.
Toisinaan heimoon luetaan toinenkin suku, Ascaphus, jota tässä kuitenkin pidetään oman häntäsammakoiden heimonsa (Ascaphidae) ainoana edustajana. Kantasammakot ja häntäsammakot ovat toistensa lähimmät sukulaiset, ja ne muodostavat yhdessä kladin amfiseeliset (Amphicoela).[1][2]
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantasammakot kuuluvat alkukantaisimpiin nykyisin elossa oleviin sammakoihin ja niillä on ne monista muista sammakoista poikkeavia piirteitä. Kantasammakoilta puuttuvat tärykalvo, sekä äänirakko ja jälkimmäisen puuttumisen takia ne eivät myöskään kurnuta. Häirittynä ne saattavat kuitenkin päästää hiljaisia vingahduksia. Kantasammakot eivät käytä kieltään hyönteisten saalistamisessa, vaan nappaavat ne suullaan. Ne eivät myöskään kude veteen, vaan muihin kosteisiin paikkoihin. Tästä syystä poikaset kuoriutuvat vasta toukkavaiheen jälkeen, kun taas monien muiden sammakoiden toukat kuoriutuvat ja viettävät toukkavaiheensa vedessä.[3]
Kantasammakoiden erikoisuus on niiden "ylimääräinen" nikama sekä lihas, joka mahdollistaa hännän liikuttamisen. Samat ominaisuudet on myös Ascaphidae-heimoon kuuluvilla, joita tavataan ainoastaan Pohjois-Amerikassa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahta kantasammakkolajia (koskisammakko ja L. archeyi) tavataan Uuden-Seelannin Pohjoissaarella. Stephensaartensammakkoa tavataan vain Stephen-saarella ja L. pakekaa tavattiin alun perin vain Maud-saarella, joskin niitä on sittemmin istutettu suojelusyistä muualle. Kolme tunnettua sukupuuttoon kuollutta kantasammakkolajia ovat L. auroraensis, L. markhami ja L. waitomoensis. L. waitomoensis tunnetaan vain Pohjoissaarelta, L. markhamin jäännöksiä on löydetty Pohjoissaarelta ja Eteläsaarelta ja L. auroraensis tunnetaan vain yhdestä luolasta Eteläsaarelta löydetyistä jäännöksistä.[3]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantasammakkoja uhkaa Batrachochytrium dendrobatidis -sienitauti, joka L. archeyi-yksilöissä vuonna 2001 kantojen romahtamisen jälkeen. Sienitauti on vaikuttanut sammakkokantoihin myös muualla maailmassa ja Uuteen-Seelantiin se on levinnyt todennäköisesti lemmikeiksi maahan tuotujen sammakoiden mukana. Tulokaslajeista myös rottien tiedetään syövän joskus kantasammakkoja. Muiden sammakkolajien tulo Uuteen-Seelantiin tulokaslajeina on pyritty estämään, koska ne saattaisivat kilpailla kantasammakkojen kanssa elintilasta. Toinen uhka kantasammakoille on elinympäristöjen tuhoutuminen metsähakkuiden ja jopa teidenrakentamisen takia. Viime vuosisatojen aikana kantasammakkojen esiintymisalue onkin pienentynyt huomattavasti. Ilmastonmuutos saattaa myös olla uhka tulevaisuudessa. Kantasammakkojen vahingoittaminen ja luonnosta kerääminen on ollut laitonta vuodesta 1921. Yksittäisillä saarilla alun perin tavattuja kantasammakkolajeja on istutettu muille saarille ja L. archeyi-lajin yksilöitä kasvatetaan tarhaolosuhteissa siltä varalta, että luonnonvarainen kanta häviää esimerkiksi sienitautien takia.[4]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Archeynsammakko (Leiopelma archeyi)
- Stephensaartensammakko (Leiopelma hamiltoni)
- Koskisammakko (Leiopelma hochstetteri)
- Leiopelma pakeka
Sukupuuttoon kuolleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frost, Darrel R.: Ascaphidae Fejérváry, 1923 Amphibian Species of the World: an Online Reference. Version 6.1. 2020. New York, USA: American Museum of Natural History. Viitattu 22.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Bossuyt, Franky & Roelants, Kim: Frogs and toads (Anura). Teoksessa Hedges, S. Blair & Kumar, Sudhir (toim.): The Timetree of Life, s. 390–397. New York: Oxford University Press, 2009. ISBN 9780191560156 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c Paddy Ryan: Frogs - Frogs in New Zealand Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.5.2017.
- ↑ Paddy Ryan: Frogs - Threats and conservation Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.5.2017. (englanniksi)