Kamigamo-jinja
| Kamigamo-jinja | |
|---|---|
 Hosodono-halli ja kaksi tatezunaa |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti |
 Japani |
| Tyyppi | Kulttuurikohde |
| Kriteerit | II, IV |
| Tunnusnumero | 688 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1994 |
Kamigamo-jinja (jap. 上鴨神社, ’Kamon ylempi pyhäkkö’) on šintolainen pyhäkkö Kioton kaupungissa Japanissa. Se sijaitsee Kioton pohjoisosassa Kita-kun suuralueella Kamojoen vasemmalla rannalla. Pyhäkön palvonnan kohde on kami Kamo Wakeikazuchi no mikoto, ja sen virallinen nimi onkin Kamo Wakeikazuchi-jinja (jap. 賀茂別雷神社).[1][2]
Kamigamo-jinja ja läheinen Shimogamo-jinja kuuluvat Japanin vanhimpiin šintolaisiin pyhäköihin. Niillä on yhteinen historia, ja ne tunnetaankin myös yhteisellä nimellä Kamo-jinja (jap. 賀茂神社). Molempien pyhäkköjen yhdessä järjestämä festivaali Aoi-matsuri on yksi Kioton kolmesta suuresta festivaalista.[1]
Kamigamo-jinja on otettu yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Kioton historialliset monumentit” vuonna 1994.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamigamo-jinja toimi alun perin voimakkaan Kamo-klaanin suojeluspyhäkkönä. Legendan mukaan ukkosen kami Kamo Wakeikazuchi no mikoto ilmestyi läheisen vuoren juurelle, kun klaanin suojeluskamin tytär Tamayorihime no mikoto oli suorittamassa siellä puhdistautumisrituaaleja. Tämä olisi tapahtunut keisari Jinmun aikaan. Ensiksi pyhitettiin vuoren huippu, ja myöhemmin keisari Tenmun hallintokaudella 600-luvun lopulla rakennettiin pyhäkkö vuoren lounaispuolelle.[1][3]
Kun Japanin pääkaupunki siirrettiin Kiotoon eli Heian-kyōhon 700-luvun lopussa, pyhäkön kamista tuli koko kaupungin ja Japanin keisarihuoneen suojelija, minkä myötä pyhäkkö sai paljon vaikutusvaltaa. Vuonna 810 siellä alkoi työskennellä keisarihovista valittu papitar (saiin), joka oli saanut koulutuksensa Isen pyhäkössä (saigū). Tämä perinne jatkui 400 vuoden ajan. Keisarit palvoivat pyhäköllä säännöllisesti. Shimogamo-jinjan tavoin siitä tehtiin myös Yamashiron provinssin pääpyhäkkö (ichinomiya). Lisäksi siitä tuli yksi historiallisesti tärkeistä 22 pyhäköstä.[1][2]
Japanin keskiajalla Kamigamo-jinjalla oli paljon läänityksiä. Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla se oli Tokugawa-klaanin suojeluksessa ja käsitti nykyistä paljon laajemman alueen. Pyhäkön eteläpuolelle rakentui papiston asuinalue, josta on säilynyt jäänteitä nykypäivään saakka.[1]
Pyhäkön alue suojeltiin valtion muinaisjäännöksenä vuonna 1993 ja Unescon maailmanperintöluetteloon se valittiin seuraavana vuonna.[1]
Rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamigamo-jinjaan kuuluu yli 30 rakennusta, jotka ovat tarkkoja kopioita alkuperäisistä 1600–1800-luvuilta.[3][4] Pyhäkkö rakennettiin šintolaisten periaatteiden mukaan pitkään uudestaan joka 20. vuosi. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1863.[5] Pyhäkön päähalli (honden) ja sivuhalli (gonden) on rakennettu Heian-kauden nagare-zukuri-tyyliin. Molemmat on valittu Japanin kansallisaarteiksi. Sivuhalli on kopio päähallista, ja nykyisin sen tarkoitus on toimia varasijana pyhäkön kamille, jos päähalli on vahingoittunut.[3]
Pyhäkön muut rakennukset on nimetty tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi. Niihin kuuluu muun muassa rōmon-portti, chūmon-portti, puhdistautumiseen käytetty Tsuchinoya ja pyhäkön läpi virtaavan puron päälle rakennettu Hashidono. Hosodono-hallin edessä on kaksi hiekkakasaa (tatezuna); ne muistuttavat pyhäkön takaisia vuoria, joille kami Wakeikazuchi laskeutui.[5]
Kamigamo-jinjan kamia on pidetty maanviljelyn suojelijana. Kamigamo-jinjalla onkin ympäri Japania yli 2 000 sivupyhäkköä, joihin kami on pyhitetty (kanjō).[3]
Festivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamigamo-jinjan tärkein festivaali on vuosittain 15. toukokuuta yhdessä Shimogamo-jinjan kanssa järjestettävä Kamo-matsuri eli Aoi-matsuri, yksi Kioton kolmesta suuresta festivaalista. Sen nimi merkitsee kirjaimellisesti ”taponlehtijuhlaa” ja juontuu alun perin Asarum caulescens -kasvista, jolla festivaalin vaunut ja osallistujat koristeltiin. Festivaalin viettäminen on pyhäkön kronikan mukaan alkanut keisari Kinmein valtakaudella vuonna 544. Siihen kuuluu 800 metriä pitkä kulkue, joka lähtee pyhäkölle Kioton keisarilliselta palatsilta.[2][3]
Kamigamo-jinjan muita juhlia ovat 5. toukokuuta järjestettävä hevoskilpailu, jota pidetään vanhimpana japanilaisena hevoskilpailuna, 12. toukokuuta pidettävä Miare-shinji-rituaali ja 30. kesäkuuta vietettävä puhdistautumiseen tarkoitettu rituaali Nagoshi no harae, joka on mainittu jo Hyakunin isshu -runokokoelmassa Kamakura-kaudelta.[2][3]
9. syyskuuta pidettävä Karasu-zumō eli ”varissumo” on erikoislaatuinen lasten sumokilpailu, jonka yhteydessä pyhäkön työntekijät matkivat variksen liikkeitä ja ääntelyä.[3]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Pyhäkön toinen torii-portti -
Rōmon-portti -
Pyhäkön toimisto (shamusho) -
Karasu-zumō Kamigamo-jinjalla
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g 国指定史跡ガイド: 賀茂別雷神社境内 Kotobank. Viitattu 03.04.2021.
- ↑ a b c d ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 日本大百科全書(ニッポニカ): 賀茂別雷神社 Kotobank. Viitattu 03.04.2021.
- ↑ a b c d e f g English Web Page Kamigamo-shrine. Arkistoitu 20.7.2019. Viitattu 04.04.2021.
- ↑ Chris Rowthorn: Kyoto City Guide. Lonely Planet Publications, 2005. ISBN 1-74104-085-X
- ↑ a b Judith Clancy: Exploring Kyoto. Weatherhill, 1997. ISBN 0-8348-0383-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kamigamo-jinja Wikimedia Commonsissa
