Kalium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Argon ← Kalium → Kalsium
Na
↑
K
↓
Rb  
 
 


Yleistä
Nimi Kalium
Tunnus K
Järjestysluku 19
Luokka metalli
Lohko s
Ryhmä 1, alkalimetalli
Jakso 4
Tiheys0,890 · 103 kg/m3
Kovuus0,4 (Mohsin asteikko)
Värihopeisen valkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1807, Sir Humphry Davy
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)39,0983[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)220 (243) pm
Kovalenttisäde196 pm
Van der Waalsin säde275 pm
Orbitaalirakenne[Ar] 4s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 8, 1
Hapetusluvut+I
Kiderakennetilakeskinen kuutiollinen (BCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste336,53 K (63,38 °C)
Kiehumispiste1 032 K (759 °C)
Moolitilavuus45,94 · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö76,90 kJ/mol
Sulamislämpö2,321 kJ/mol
Äänen nopeus2000 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus0,82 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,757 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus(20 °C) 13,9 · 106 S/m
Lämmönjohtavuus(300 K) 102,5 W/(m·K)
CAS-numero7440-09-7
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Kalium on alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on K (lat. kalium), järjestysluku 19 ja CAS-numero 7440-09-7.

Kaliumia esiintyy eliöissä, merivedessä ja kivennäisaineissa eli mineraaleissa.

Kalium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine, josta suurin osa sijaitsee lihassoluissa.[2]

Kaliumia voidaan valmistaa teollisesti elektrolysoimalla kaliumkloridia tai kaliumhydroksidia.

Nimeäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalium tarkoittaa keskiajan latinassa potaskaa, mutta lähtökohtana on arabian sana "qali", joka tarkoittaa varsinaisesti tuhkaa, mutta kemiallisena terminä emästä, 'alkalia'. (Etuliite al- on arabiassa määräinen artikkeli.)

Muutamissa kielissä, muun muassa englannissa kaliumista käytetään nimitystä potassium. Nimi johtuu sanasta potaska (engl. potash), joka sekin viittaa tuhkaan. Alkuaineen kemiallisena merkkinä käytetään kuitenkin kaikkialla K:ta.

Maatalous- ja lannoitealalla kaliumista ja sen yhdisteistä käytetään yleisesti myös lyhempää nimeä kali. Myös kemiassa nimitystä käytetään joskus, esim. kalialuna.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaliumia

Kalium on pehmeä ja kevyt hopeanvalkoinen alkalimetalli. Se on toiseksi kevyin metalli litiumin jälkeen. Kalium on jopa vettä kevyempää ja niin pehmeää, että sitä voi leikata veitsellä.

Kalium hapettuu nopeasti, minkä vuoksi sitä säilytetään usein mineraaliöljyssä.

Kalium muodostaa yhdisteitä, seoksia ja kiinteitä liuoksia.

Kalium reagoi muiden alkalimetallien tavoin kiivaasti veden kanssa muodostaen kaliumhydroksidia ja vetyä: K + H2O → KOH + H2. Tällöin syntyy niin paljon lämpöä, että vapautuva vety voi ilmaan päästyään syttyä palamaan tai jopa räjähtää.

Kalium reagoi kiivaasti myös fluorin ja kloorin kanssa, sekä kuumennettaessa rikin, vedyn ja muiden epämetallien kanssa.

Radioaktiivisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumilla on kolme luonnossakin esiintyviä isotooppia: 39K, 40K ja 41K. Niistä 40K on radioaktiivinen ja yksi luonnon yleisimmistä radioaktiivisista aineista. Sitä on kaikissa luonnon kaliumpitoisissa aineissa noin 0,0118 % niissä olevan kaliumin määrästä, ja näin ollen sitä on kaikissa elävissä olennoissakin. Muun muassa elintarvikkeena käytettävän ns. mineraalisuolan sisältämän kaliumkloridin radioaktiivisuus on noin 16 000 Bq/kg. Kalium-40:n puoliintumisaika on 1,25 miljardia vuotta, ja se voi hajota kahdella tavalla. Noin 11,2 % siitä hajoaa elektronikaappauksella tai positroniemissiolla (β+-hajoamisella) argoniksi 40Ar, loput 88,8 % taas beetasäteilyä lähettäen kalsiumiksi 40Ca. Nämä molemmat hajoamistuotteet ovat stabiileja. Näiden isotooppien pitoisuusmittauksia voidaan hyödyntää kivien ja kallioiden iänmäärityksessä.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalium osoittautui alkuaineeksi vasta vuonna 1807, jolloin Sir Humphry Davy onnistui elektrolyyttisesti eristämään kaliumin.

Esiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumia esiintyy eliöissä, merivedessä sekä mineraaleissa ja kivilajeissa, kuten maasälvässä, kiilteessä, gneississä ja graniitissa. Tärkeimmät kaliumsuoloja sisältävät mineraalit ovat sylviitti, sylviniitti, karnaliitti ja kainiitti. Ennen mineraalien löytämistä tuhka oli ainoa kaliumyhdisteiden lähde.

Elimistön kalium esiintyy 99 prosenttisesti solujen sisällä. Suurin osa kaliumista sijaitsee lihassoluissa. Noin 20 prosenttia kaliumista on punasoluissa sekä luiden ja maksan soluissa.[3]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollinen käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumia käytetään ihmisen valmistamissa teollisissa lannoitteissa. Potaskaa eli kaliumkarbonaattia on käytetty lannoitteena sekä saippuan ja lasin valmistuksessa. Nykyisin kaliummalmi menee lähes kokonaan lannoitteisiin.

Kaliumin käyttö valoherkissä kennoissa perustuu siihen, että alkalimetalleilla on taipumus irrottaa elektroneja kuumennettaessa tai valotettaessa.

Kaliumnitraattia eli salpietaria käytetään mustan ruudin valmistukseen. Nykyisin mustaa ruutia käytetään lähinnä ilotulitteissa. Ampuma-aseissa sen ovat korvanneet erilaiset savuttomat ruudit.

Kaliumia sisältävää puutuhkaa on käytetty emäksisyytensä vuoksi perinteisesti puhdistusaineena ja saippuan raaka-aineena.

Hivenaineena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvit ja eläimet käyttävät kaliumia kivennäisaineena. Kyseessä on vesiliukoinen hivenaine,[4] eli pienet määrät ravinnosta saatavaa kaliumia ovat välttämättömiä ihmisen terveydelle. Kalium säätelee solun osmoottista potentiaalia ja on useiden entsyymien aktivaattori. Kaliumin tehtävänä on kuljettaa vettä, sokeria ja kuona-aineita solun sisään ja solusta ulos yhdessä natriumin kanssa. Se osallistuu lisäksi verenpaineen ja elimistön nestetasapainon säätelyyn, hermoston toimintaan, lihassolujen supistumiseen ja sydänlihaksen toimintaan.[5] Kalium pitää yllä sähköistä jännitettä hermosolujen solukalvoilla, ja sitä tarvitaan myös munuaisissa ja lihasten rakentumiseen.[6][7] Kaliumin riittävä saanti pitää luuston vahvana.[6][7]

Keskimäärin 90 prosenttia elimistöön imeytyneestä kaliumista poistuu virtsan mukana. Loppuosa poistuu lähinnä ulosteissa.[8]

Kasveissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumin puute näkyy kasveissa lehden kärjen ja reunojen solukon kuolemisena. Kasvit ottavat kaliumin maasta juurillaan K+-ioneina.

Kasvien poltossa syntyvä tuhka sisältää kaliumkarbonaattia, mikä tekee tuhkasta emäksisen aineen.

Tarve ja optimaalinen saanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumin tarve riippuu geneettisistä tekijöistä, natriumin saantitasosta ja siitä, kuinka imeytyvässä muodossa kalium nautitaan.[8]

Vuonna 2024 julkaistussa väestötutkimuksessa havaittiin kuolleisuuden olevan alhaisinta sillä väestönosalla, joka nautti päivittäin 3,6 grammaa kaliumia. Tätä pienempiä ja suurempiä määriä saavilla oli suurempi kuolleisuus.Tutkimuksen osanottajat olivat yhdysvaltalaisia.[9]

Yhteisvaikutukset natriumin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös kaliumin ja natriumin keskinäinen suhde näyttää liittyvän kuolleisuuteen. Kuolleisuuden havaittiin eräässä tutkimuksessa olevan alimmillaan siinä väestönosassa, joka sai kaliumia suhteessa 0,83 natriumiin nähden.[9]

Riittävä natriumin saanti vähentää kaliumin erittymistä virtsaan.[10] Tämä johtuu siitä, että niukka natriumin saanti yli kolminkertaistaa lisämunuaisen erittämän suolahormonin eli aldosteronin tuotannon. Aldosteroni saa munuaiset vähentämään natriumin erittymistä virtsaan ja lisäämään kaliumin erittymistä virtsaan.[11][12] Kaliumin runsas saanti lisää puolestaan natriumin erittymistä virtsaan.[13]

Suositukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypokalemian eli veren liian matalan kaliumpitoisuuden välttämiseksi veriplasman kaliumpitoisuuden pitäisi olla vähintään 3,3 mmol/l.[14]

Kaliumin saantisuositukset sekä aiheesta tehdyt interventiotutkimukset perustuivat vuoteen 2016 asti lisäaineena annetun kaliumin vaikutuksiin, koska kaliumin imeytymistä ruoasta ei ollut vielä selvitetty.[8]

Pohjoismaisten vuoden 2023 ravitsemussuositusten mukaan suositeltu riittävä saanti on sekä miehille että naisille 3,5 grammaa kaliumia päivässä.[15] Britannian julkisessa terveydenhuollossa on annettu suositus 3,5 gramman vähimmäispäiväsaannista.[16] The U.S. Dietary Reference Intakes'in mukaan 2,6 g/vrk olisi riittävä päivittäinen määrä aikuisille naisille. Miesten pitäisi nauttia 3,4 g ja raskaana olevien sekä imettävien naisten 2,9 g/vrk.[17] Tämä suositus liittyy ennen kaikkea verenpainetaudin ja munuaiskivien ehkäisyyn[18] ja perustuu verenpaineen osalta pitkälti siihen, että runsaasti kasviperäistä kaliumia sisältävällä DASH-ruokavaliolla on havaittu olevan verenpainetta alentava vaikutus.[19]

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kaliumin optimaalinen saanti olisi 0,35 g/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli naisilla noin 3,1 g/vrk ja miehillä 3,5 g/vrk[20] Yhdysvaltojen ruoka- ja lääkevirasto Institute of Medicine (IOM) suosittelee aikuisten päiväsaanniksi 4,7:ää grammaa.[21][22] Tämä on samalla ylin määrä kaliumia, jonka aikuinen voi nauttia turvallisesti joka päivä yhdysvaltojen ruoka- ja lääkevirasto FDA:n mukaan.[23] Vain alle 3 prosenttia yhdysvaltalaisista ylsi IOM:n antamaan suositukseen vuonna 2018.[18]

Saanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten kaliuminsaannissa esiintyy huomattavan suuria eroja. Kiinalaisten aikuisten keskisaanti oli vuonna 2016 vain 1,8 grammaa päivässä, kun taas yhdysvaltalaiset ylsivät noin 2,6 grammaan.[8] Se yhdysvaltalaismiesten väestökymmennys, joka nauttii vähiten kaliumia, saa sitä keskimäärin vain 1,6 g/vrk. Eniten nauttivan kymmenyksen saanti on 4,9 mg/vrk. Vastaavat luvut olivat naisilla 1,2 ja 3,6 g.[12]

Liha, lihavalmisteet ja viljatuotteet ovat eurooppalaisten tärkeimmät kaliumin lähteet.[8]

Finravinto 2017 -tutkimukseen osallistuneet naiset saivat kaliumia keskimäärin 3,4 g/vrk ja miehet 4,2 g/vrk. Taulukossa on eritelty osanottajien yleisimmät kaliumin lähteet.

Finravinto 2017 -tutkimuksen osanottajien kaliumin päälähteet prosentteina kokonaissaannista (naiset/miehet)[24]
Peruna ja viljat 18/22 %
Maitotuotteet 18/19 %
Vihannekset 16/12 %
Liha ja kala 12/15 %
Kahvi ja tee 12/12 %
Hedelmät ja marjat 12/7 %

Ruokapitoisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaliumin määrä grammoina 100:aa grammaa ruoka-ainetta kohden[25]
mineraalisuola 18
tumma suklaa (80 %) 1,75
hasselpähkinä 0,66
tattari 0,46
maitosuklaa 0,45
seiti, poronliha 0,44
peruna, kuorineen keitetty 0,42
naudanliha, kirjolohi, keräkaali, avokado 0,40
porkkanamehu, porkkana, parsakaali 0,39
lanttu 0,35
ruisleipä 0,34
broilerinkoipi 0,33
herne 0,32
kiivi 0,29
sianliha, broilerinrinta 0,27
tomaattimehu, tomaatti 0,24
sipuli, kurkku 0,22
appelsiinimehu, tomaatti 0,19
turkkilainen jogurtti (10 % rasvaa) 0,17
appelsiinimehu, maito, jogurtti (1,5 % rasvaa) 0,15
kananmuna, mineraalivesi 0,13
omena, tofu 0,12
valkoinen vehnäleipä, omenamehu, kerma, luuliemi[26] 0,11
kahvi, fetajuusto, punaviini 0,10
kermajuusto, valkohomejuusto 0,09
edamjuusto 0,08
keitetty riisi (valkoinen) 0,04

Kokonaisten hedelmien ja vihannesten kaliumin biologinen hyötyosuus voi olla vain 50–60 prosenttia, kun taas eläinperäisellä ja prosessoidulla kasvisruoalla se voi olla lähellä 100:aa prosenttia.[19]

Imeytymis- ja kypsennyshäviöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interventiotutkimuksissa on havaittu, että lähinnä prosessoiduista kasvikunnan tuotteista ja eläinperäisestä ravinnosta koostuvan tavanomaisen yhdysvaltalaisen ruokavalion sisältämä kalium imeytyy yleensä 90–96-prosenttisesti. Raffinoimattoman tai muuten prosessoimattoman tai vain vähän prosessoidun kasviperäisen ruoan sisältämä kalium imeytyy kuitenkin huomattavasti heikommin. Esimerkiksi korkean verenpaineen hoitoon suunnitellun runsaasti hedelmiä, vihanneksia, kokojyväviljaa, pähkinöitä ja siemeniä sisältävän niin sanotun DASH-ruokavalion kokonaiskaliumista imeytyy vain noin 50–60 prosenttia. Hedelmä- ja vihannesmehuista peräisin olevan kaliumin on havaittu imeytyvän lähes sataprosenttisesti, kun taas mehustamattomien hedelmien ja vihannesten sisältämä kalium imeytyy vain 50-prosenttisesti. Selitykseksi on ehdotettu sitä, että suuri osa prosessoimattoman kasviperäisen ruoan sisältämästä kaliumista sijaitsisi vaikeasti sulavien soluseinien sisällä. Tämän vuoksi se ei imeytyisi kunnolla elimistöön suoleen saapuneesta ruokasulasta, jolloin huomattava osa poistuu ulosteen mukana.[19]

Puute

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypokalemian välttämiseksi veriplasman kaliumpitoisuuden pitäisi olla vähintään 3,3 mmol/litrassa.[14] Lievä ja keskivakava hypokalemia ovat usein oireettomia, mutta esimerkiksi vanhuksilla saattaa ilmetä oireita jo lievässä hypokalemiassa.[27]

Hypokalemia altistaa sydämen rytmihäiriöille ja lihasheikkoudelle.[28] Kaliumin puute voi aiheuttaa myös sydämen laajentumista ja väsymistä, jolloin sydämen supistuskyky heikkenee.[29] Puute voi aiheuttaa myös lihaskouristuksia.[30]

Hypokalemia johtuu puutteista ravitsemuksessa yleensä vain silloin, kun potilas on vakavasti aliravittu.[14] Ravinnon liian pieni kaliumpitoisuus saattaa aiheuttaa kuitenkin niin sanottua subkliinistä kaliuminpuutetta. Kaliumin veripitoisuus pysyy silloin normaalina luurankolihaksista irtoavan kaliumin avulla. Subkliininen kaliumin puute saattaa häiritä lihasten toimintaa ja aiheuttaa lihasten pienenemistä.[31]

Liikasaanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veren liiallista kaliumpitoisuutta kutsutaan hyperkalemiaksi. Kaliumin liikasaanti voi aiheuttaa muun muassa vatsakipuja, ripulia ja sydämen rytmihäiriöitä.[30]

Yhdysvaltojen ruoka- ja lääkeviraston mukaan kaliumin turvallisen pitkäaikaissaannin yläraja olisi 4,7 grammaa päivässä.[23] Suomalaisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kaliumia ei voisi saada liikaa ravinnosta. Sen sijaan lisäravinteista tai kaliumilla täydennetyistä elintarvikkeista saatu kalium ei saisi ylittää tasoa 3 700 mg/vrk.[32]

Suoneen injektoitu kaliumsuola aiheuttaa sydänlihaksen pysähtymisen (kaliumkloridin LD50 on 100 mg/kg) (ks. Myrkkyruiske).

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolleisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä väestöneljänneksellä, jonka kaliuminsaanti on pienintä, on noin kaksi kertaa suurempi kuolleisuus eniten kaliumia saavaan neljännekseen verrattuna.[12] Niillä, joiden virtsan mukana poistuu gramma kaliumia päivässä, on havaittu olevan noin kaksinkertainen kuolleisuus verrattuna ihmisiin, joiden poistuma sijoittuu välille 3–4 g.[33] Myös liian runsas kaliumin saanti korreloi ylikuolleisuuden kanssa. Kuolleisuus näyttäisi olevan pienintä annoksella 3,6 g/vrk.[9]

Ihmisillä, joiden elimistössä on eniten natriumia suhteessa kaliumiin, on 50 prosenttia tavanomaista suurempi kuolleisuus.[13] Liian niukka natriumin saanti nopeuttaa toisaalta kaliumin poistumista elimistöstä. Kuolleisuuden on havaittu olevan pienintä sillä väestönosalla, jonka natriuminsaanti on 120 prosenttia kaliuminsaannista.[9]

Sydän- ja verisuonisairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meta-analyysi vuodelta 2011 yhdisti 1,6 gramman lisäyksen kaliumin päiväsaannissa 21 % pienempään riskiin sairastua aivoverenkiertohäiriöön.[34] Kaliumin riittävä saanti vähentää myös sydänkohtausriskiä.[31]

Lisäravinteena nautitun päivittäisen 2,5–5 gramman kaliumannoksen on havaittu laskevan verenpainetautia sairastavien systolista verenpainetta parhaimmillaan 4,4 ja diastolista verenpainetta 2,5 elohopeamillimetriä. Tulokset ovat kuitenkin vaihdelleet runsaasti eri tutkimuksissa, mikä saattaa liittyä siihen, että myös ikä, sukupuoli, paino, natriumin, magnesiumin ja kalsiumin saanti sekä fyysisen aktiivisuuden määrä ja mahdollisesti nautitut lääkeaineet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin kaliumlisä alentaa verenpainetta.[8]

Muut terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liian niukka kaliumin saanti saattaa aiheuttaa lihaskramppeja.[35]

Kaliumin yhdisteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Jasmin Ahvensalmi: 9 asiaa, jotka jokaisen pitäisi tietää kaliumista – mistä sitä saa ja mistä tietää, että kärsii kaliuminpuutteesta? Kotiliesi.fi. 16.9.2023. Viitattu 28.10.2024.
  3. ↑ Kalium – Puute, lähteet, tarve ja saantisuositus Puhti. 20.3.2021. Viitattu 24.4.2024.
  4. ↑ Lowering potassium in potatoes www.davita.com. Viitattu 20.10.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Jasmin Ahvensalmi: 9 asiaa, jotka jokaisen pitäisi tietää kaliumista – mistä sitä saa ja mistä tietää, että kärsii kaliuminpuutteesta? Kotiliesi.fi. 16.9.2023. Viitattu 28.10.2024.
  6. ↑ a b The effects of high potassium consumption on bone mineral density in a prospective cohort study of elderly postmenopausal women. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18575949
  7. ↑ a b Potassium salts aid bone health, limit osteoporosis risk, new research finds. 14.1.2015. https://www.sciencedaily.com/releases/2015/01/150114115340.htm
  8. ↑ a b c d e f Michael S. Stone, Lisa Martyn, Connie M. Weaver: Potassium Intake, Bioavailability, Hypertension, and Glucose Control. Nutrients, 22.7.2016, 8. vsk, nro 7, s. 444. PubMed:27455317 doi:10.3390/nu8070444 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ a b c d Donghao Liu, Yuqing Tian, Rui Wang, Tianyue Zhang, Shuhui Shen, Ping Zeng, Tong Zou: Sodium, potassium intake, and all-cause mortality: confusion and new findings. BMC Public Health, 15.1.2024, 24. vsk, nro 1, s. 180. PubMed:38225648 doi:10.1186/s12889-023-17582-8 ISSN 1471-2458 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ How Much Protein Do You Need In Nutritional Ketosis? Virta Health. 4.2.2020. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Sodium, Nutritional Ketosis, and Adrenal Function Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b c The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  13. ↑ a b 677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115: Potassium The Nutrition Source. 3.6.2019. Viitattu 24.4.2024. (englanti)
  14. ↑ a b c Kustannus Oy Duodecim: Hypokalemia (alhainen veren kalium) Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 15.11.2020.
  15. ↑ Potassium NORDIC NUTRITION RECOMMENDATIONS 2023. Nordic Council of Ministers. Viitattu 16.11.2024.
  16. ↑ http://www.nhs.uk/Conditions/vitamins-minerals/Pages/Other-vitamins-minerals.aspx#potassium NHS Choices – Other vitamins and minerals – Potassium
  17. ↑ 677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115: Potassium The Nutrition Source. 3.6.2019. Viitattu 24.4.2024. (englanti)
  18. ↑ a b What Is the Evidence Base for a Potassium Requirement?https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6181280/
  19. ↑ a b c Kelly Picard: Potassium Additives and Bioavailability: Are We Missing Something in Hyperkalemia Management? Journal of Renal Nutrition: The Official Journal of the Council on Renal Nutrition of the National Kidney Foundation, 2019-07, 29. vsk, nro 4, s. 350–353. PubMed:30579674 doi:10.1053/j.jrn.2018.10.003 ISSN 1532-8503 Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 28.5.2014. Viitattu 16.5.2014.
  21. ↑ Panel on Dietary Reference Intakes for Electrolytes and Water, Standing Committee on the Scientific Evaluation of Dietary Reference Intakes, Food and Nutrition: DRI, dietary reference intakes for water, potassium, sodium, chloride, and sulfate. Washington, D.C.: National Academies Press, 2004. ISBN 0-309-53049-0 Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Grim, C. E.; Luft, F. C.; Miller, J. Z.; Meneely, G. R.; Battarbee, H. D.; Hames, C. G.; Dahl, L. K.: Racial differences in blood pressure in Evans County, Georgia: relationship to sodium and potassium intake and plasma renin activity. Journal of Chronicle Diseases, 1980, 33. vsk, nro 2, s. 87–94. PubMed:6986391 doi:10.1016/0021-9681(80)90032-6 ISSN 0021-9681
  23. ↑ a b Why you need potassium — and how to get more of it www.uclahealth.org. Viitattu 20.10.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Finravinto 2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  25. ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2020.
  26. ↑ The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 13.8.2024. Viitattu 7.9.2024. (englanniksi)
  27. ↑ E Kardalas et al: Hypokalemia: a clinical update. Endocrine Connections, 2018, 7. vsk, nro 4, s. R135–R146. PubMed:29540487 doi:10.1530/EC-18-0109 ISSN 2049-3614 Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ SYNLAB - Diabeetikon vuositarkastus 66 € SYNLAB. Arkistoitu 6.11.2020. Viitattu 30.10.2020.
  29. ↑ Mistä kaliumia saa ja mitkä ovat sen tehtävät? (päivitetty 2020) Puhti. 28.6.2018. Viitattu 30.10.2020.
  30. ↑ a b Kalium - elimistön elintärkeä kivennäisaine Potilaanlääkärilehti.fi. 9.12.2023. Viitattu 29.10.2024.
  31. ↑ a b The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  32. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 28.5.2014. Viitattu 16.5.2014.
  33. ↑ The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  34. ↑ D'Elia, L.; Barba, G.; Cappuccio, F.: Potassium Intake, Stroke, and Cardiovascular Disease: A Meta-Analysis of Prospective Studies. J Am Coll Cardiol, 2011, 57. vsk, nro 10, s. 1210–9. PubMed:21371638 doi:10.1016/j.jacc.2010.09.070
  35. ↑ Muscle cramp - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalium.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalium&oldid=22838621”