Jussi Railo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jussi Railo
Jussi Railo vuonna 1913.
Jussi Railo vuonna 1913.
Kansanedustaja
2.2.1914–3.4.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt20. maaliskuuta 1887
Nousiainen
Kuollut21. tammikuuta 1920 (32 vuotta)
Tukholma
Ammatti toimittaja, järjestötyöntekijä
Kuopion Riennon johtokunta 1907. Jussi Railo istumassa toinen oikealta. Takarivissä vasemmalla Tatu ja Viljami Kolehmainen.

Johan Nestor (Jussi) Railo (synt. Helenius, 20. maaliskuuta 1887 Nousiainen – 21. tammikuuta 1920 Tukholma) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1917.[1] Railoa on pidetty Edvard Valpaksen ja Väinö Vankkojan ohella sisällissotaa edeltäneen ajan merkittävimpänä sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen vaikuttajana. Hän oli Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton (SSN) monivuotinen sihteeri ja järjestäjä, joka kehitti innokkaasti nuorisotyötä, kirjoitti järjestön julkaisemiin lehtiin ja toimi luennoitsijana.[2][3] Railo oli myös aloitteentekijänä nykyisen PAM:n ensimmäistä edeltäjää Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liittoa perustettaessa.[4] Sisällissodan jälkeen Railo pakeni Ruotsiin, jossa hän oli yksi SKP:n keskuskomitean alaisen vallankumouksellisen organisaation johtohahmoista.[5]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehtimiehenä ja järjestötyöntekijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousiaisen Valpperissa syntyneen Jussi Railon vanhemmat olivat torppari Johan Wilhelm Helenius (1848-1907) ja Justiina Eevantytär (1849-1914). Hän kävi Turussa lyseota ja työskenteli vuonna 1907 Sosialistin toimittajana.[1][6] Samana syksynä Railo muutti Kuopioon, jossa hän oli perustamassa SSN:n paikallisosastoa ja urheiluseura Kuopion Rientoa.[7] Keväällä 1908 Railo valittiin sosialidemokraattien piiriagitaattoriksi, mutta hän lähti jo kesällä Tampereelle Kansan Lehden toimittajaksi.[8][9] Vuonna 1911 Railo siirtyi Helsinkiin Työmiehen toimitukseen.[6] Yhteiskunnallisten asioiden ohella hän kirjoitti lehteen urheilusta nimimerkillä "Filippus".[10] Railo toimi myös Työväen Sanomalehti Oy:n konttoripäällikkönä ja hankki kaupallisen alan tietämystä opiskelemalla Suomen liikemiesten kauppaopistossa.[6] Vuosina 1915–1918 hän työskenteli SSN:n järjestäjänä.[11]

Leipätyönsä ohessa Railo toimi Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton sihteerinä sekä kahteen otteeseen SSN:n sihteerinä.[12][13] Railosta tuli kansanedustaja elokuun 1913 vaaleissa, jolloin valittu eduskunta kokoontui vasta talvella. Seuraavissa vaaleissa hän ei ollut ehdolla.[1] Vuonna 1917 Railo oli perustamassa Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liittoa sekä Työväen Järjestönuorten Liittoa.[4][14] Hän oli myös SSN:n julkaisemien Tuohus- ja Työläisnuoriso-lehtien avustaja. Liiton käynnistäessä opintotoimintaansa hän laati työläisnuorisolle suunnatun opiskeluoppaan, joka julkaistiin jatkoartikkeleina puoluelehdissä.[15] Ennen sisällissotaa Railo ehti vielä toimimaan Työväenjärjestöjen opiston luennoitsijana.[16]

Sisällissota ja toiminta Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodenvaihteessa 1918 Railo aloitti ensimmäisiä kunnallisvaaleja silmällä pitäen perustetun SDP:n kunnallisasiain neuvontatoimiston sihteerinä.[17] Sisällissodan aikana Railo toimi punaisten kunnallishallinnossa Helsingin työväen toimeenpanevan komitean sihteerinä.[18] Huhtikuun alussa hän siirtyi punaisten johdon mukana Viipuriin. Valkoisten hyökätessä kaupunkiin Railo oli järjestämässä kansanvaltuuskunnan henkilökunnan ja perheenjäsenten evakuointia, ja pakeni myös itse laivalla Pietariin 24.-25. huhtikuuta välisenä yönä.[19] Railo oleskeli Neuvosto-Venäjällä heinäkuun alkuun saakka, jolloin hän matkusti Saksan kautta Tukholmaan tehtävänään organisoida Ruotsissa majailevien punapakolaisten yhteyksiä Suomeen.[20][21] Railo vastasi myös punaisten tiedotuslehden Viestin toimittamisesta.[22] Hän käytti salanimeä Jakob Karlovitš Remel ja esiintyi Tukholman korkeakoulussa opiskelevana entisenä venäläisenä upseerina.[20]

Syksyllä 1918 Railo sai johdettavakseen SKP:n Tukholman osastoksi perustetun Pohjoismaiden vallankumouskomitean. Seuraavana talvena hänet määrättiin Suomen punaisen kaartin Ruotsin pataljoonan komentajaksi salanimellä "Mäntymäki".[21] Railo solmi Mauno Heimon kautta kontakteja punajääkäreihin ja laati muun muassa sotasuunnitelman, jonka tarkoituksena oli karkottaa Muurmannin radalla ja Itä-Karjalassa olevat valkoiset. Masennuksesta kärsinyt Railo ampui itsensä Tukholmassa tammikuussa 1920. Ruotsalaislehtien mukaan itsemurha johtui taloudellisista ongelmista, mutta taustalla saattoi olla myös se, että Ruotsin poliisi oli saanut vihiä suomalaisten kommunistien toiminnasta. Railo haudattiin Tukholman pohjoiselle hautausmaalle Neuvosto-Venäjän konsulaatin kustannuksella.[5][20][22][23] Syyskuussa 1923 hänen haudalleen pystytettiin muistomerkki, johon on kaiverrettu ruotsinkielinen teksti "Jussi Railo-Remel – vapaustaistelija kaukaiselta maalta". Muistomerkin paljastustilaisuudessa puhui muun muassa Zeth Höglund.[24]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Railon puoliso oli Lapinlahden Nerkoosta kotoisin ollut Selma Lappalainen (1881-1928), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Perheessä oli kaksi lasta.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dietzgen, Joseph; Railo, Jussi (toim.): Työmiehen peili : neljä lyhyttä luentoa sosialismista. Kuopio: Savon Työmies, 1908.
  • Järjestöpojat ja järjestötytöt! : suunnitelma työväenlasten ja varhaisnuorison kasvatusjärjestöjä varten. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto, 1917.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Jussi Railo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.10.2008.
  2. ↑ Lindahl, Emil: ”Kaksikymmentä vuotta”, Työväen Joulualbumi 1926, s. 103. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto, 1926. Kansalliskirjasto.
  3. ↑ Kukkonen, Kalle: ”Kaksikymmentä vuotta nuorisotyötä”, Työväen kalenteri 1927, s. 146. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puoluetoimikunta, 1926. Kansalliskirjasto.
  4. ↑ a b Manalle joutuneita. Kauppa- ja liiketyöläinen, 1921, nro 1, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.12.2023.
  5. ↑ a b Lackman, Matti: Kommunistien salainen toiminta Tornionlaaksossa 1918–1939, s. 24–25. Oulu: Pohjoinen, 1991. ISBN 951-74914-6-8
  6. ↑ a b c Jussi Railo kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 17.2.1920, nro 39, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  7. ↑ Viita, Ossi: Hymyilevä Hannes : työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa, s. 63–64. (Väitöskirja) Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-11604-3-5
  8. ↑ Puolueriennot : Uusi piiriagitaattori Jussi Railo. Savon Työmies, 25.4.1908, nro 45, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  9. ↑ Kansan Lehden toimituksesta. Kansan Lehti, 1.6.1908, nro 124, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  10. ↑ Viita 2003, s. 140.
  11. ↑ Sosialistinen nuorisoliike 20-vuotias. Itä ja Länsi, 1926, nro 22–23, s. 313. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  12. ↑ Ammattijärjestöön yhtyneiden järjestöjen toimitsijat ja osotteet. Suomen Ammattijärjestö, 1913, nro 3, s. 48. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  13. ↑ Laakso, Mikko; Åberg, Veijo: Sosialismiin! : Sosialidemokraattiset Nuoret 1906–2006, s. 420–421. Helsinki: Sosialidemokraattiset Nuoret, 2006. ISBN 951-94323-0-2
  14. ↑ Kavenius, Niilo: ”Nouseva nuorisomme”, Punainen kalenteri 1929, s. 147–148. Helsinki: Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 1928. Kansalliskirjasto.
  15. ↑ Totro, Timo: Uskontokasvatus kansalais- ja kotiopintoliikkeessä, s. 199–200. (Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 112) Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 1979. ISBN 951-91112-2-0 Kansalliskirjasto.
  16. ↑ Tuomisto, Tero: Työväkeä, Sivistystä, Liikettä : satavuotias Työväen Sivistysliitto. 1. osa, s. 50–52. Helsinki: Into; Työväen Sivistysliitto, 2022. ISBN 978-952-39307-6-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  17. ↑ Sosialidemokratinen Kunnallisasiain Neuvontatoimisto. Työmies, 7.1.1918, nro 5, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  18. ↑ Vuoden 1918 vallankumous Suomessa. Itä ja Länsi, 31.1.1928, nro 2–3, s. 23. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  19. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 489–490. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
  20. ↑ a b c Maanpakolainen Jussi Railo tehnyt itsemurhan Tukholmassa. Eteenpäin, 18.2.1920, nro 20, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  21. ↑ a b Elmgren, Ainur: The Socialist Soviet Republic of Scandinavia. Ajalooline Ajakiri. The Estonian Historical Journal, 12.10.2015, nro 3 (153), s. 293–295. Tartu: Tartu Ülikooli. ISSN 1406-3859 Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
  22. ↑ a b Elmgren 2015, s. 295–298.
  23. ↑ Elmgren 2015, s. 298–303.
  24. ↑ Suomalaisen kommunistin muistoa juhlittu Tukholmassa. Toveri, 11.10.1923, nro 237, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jussi_Railo&oldid=22193428”