Julio Acosta García
| Julio Acosta García | |
|---|---|
 Maalauksessa vuodelta 1939. |
|
| Costa Rican presidentti | |
|
1920 – 1924
|
|
| Edeltäjä | Federico Tinoco Granados |
| Seuraaja | Ricardo Jiménez Oreamuno |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1872 San Ramón, Costa Rica |
| Kuollut | 6. heinäkuuta 1954 |
| Tiedot | |
| Puolue | Perustuslaillinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Julio Acosta García (23. toukokuuta 1872 – 6. heinäkuuta 1954) oli Costa Rican presidentti vuodesta 1920 vuoteen 1924. Acosta nousi presidentiksi johdettuaan kansannousua Federico Tinoco Granadosia vastaan. Hänen presidenttikaudellaan aikaisemman taloudellisen vaikeudet kääntyivät vaurastumiseksi. Maa kävi myös lyhyen rajasodan Panamaa vastaan varmistaen itselleen kiistellyn raja-alueen. Acostan seuraaja oli Ricardo Jiménez Oreamuno.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julio Acosta García syntyi Costa Rican Alajuelan maakunnan San Ramónin kaupungissa 23. toukokuuta 1872. Hänen isänsä oli Juan Vicente Acosta ja äiti Jesús García.[1]
Tinocon veljekset ja vallankumous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Acosta alkoi työskennellä valtion hallinnossa. Hän työskenteli ensin Alajuelan kuvernöörinä, Costa Rican El Salvadorin lähettiläänä, sekä kansanedustajana Costa Rican kongressissa. Presidentti Alfredo González Floresin virkakaudella Acosta oli myös Costa Rican ulkoministeri.[1] Vuonna 1917 Tinocon veljekset Federico ja José Tinoco toteuttivat Costa Ricassa vallankaappauksen. Federico Tinocosta tuli maan presidentti.[2] Acosta lähti kaappauksen jälkeen maanpakoon El Salvadoriin.[1]
Acosta alko El Salvadorista käsin koota taakseen Tinocojen veljesten vastustajia. Acosta osoittautui hyvin suosituksi kansan keskuudessa. Hän julkaisi niin sanotun Sapoán manifestin, jossa hän kehotti costaricalaisia nousemaan aseelliseen vastarintaan Tinocojen veljeksiä vastaan. 26. toukokuuta 1919 Acostan ja Tinocojen joukkojen välillä käytiin Jocoten taistelu, jonka jälkeen ympäri maata syttyi avoin kansannousu. Kapinoitsijoiden motto oli "Viva Acosta".[1] Samaan aikaan Yhdysvallat lähetti sotalaivoja Limónin satamaan.[2] 13. syyskuuta 1919 vallankumoukselliset valtasivat maan pääkaupunki San Josén.[1] Vielä saman vuoden joulukuussa järjestettiin presidentinvaalit, jotka voitti vaalien ainoa ehdokas Acosta[2] perustamansa Perustuslaillisen puolueen (Partido constitucional) ehdokkaana[1]. Hänen virkakautensa alkoi seuraavana vuonna.[2]
Presidenttinä ja myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Acostan presidenttikauden alun ongelmia olivat jakautunut maa ja taloudelliset ongelmat.[1] Maa oli kärsinyt etenkin ensimmäisen maailmansodan aiheuttamasta kahvin ja banaanien hinnan heilahteluista. Acostan kaudella talous siirtyi kuitenkin kasvuun.[2]Taloudellisia ongelmia ratkaistiin esimerkiksi pyrkimällä vakauttamaan maan valuutta. Sosiaalisiin ongelmiin vastattiin esimerkiksi lailla kohtuuhintaisista asunnoista.[1] Acostan presidenttikaudella vuonna 1921 Costa Rica kävi myös niin sanotun Coton sodan Panamaa vastaan kiistellystä Coton alueesta. Rajakonflikti päättyi Costa Rican hyväksi Yhdysvaltojen väliintulon jälkeen.[3]
Acostan seuraaja vuonna 1924 oli Ricardo Jiménez Oreamuno, jonka kaudella Acostan virkakauden vaurastuminen jatkui.[2] Acosta itse jatkoi edelleen useissa merkittävissä tehtävissä. Hän oli esimerkiksi kansallisen sähköpalvelun (Servicio Nacional de Electricidad), sekä sosiaaliturvasta vastanneen viraston (Caja Costarricense de Seguro Social) johdossa. Acosta kuoli 6. heinäkuuta 1954.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i David Díaz-Arias, Ronny Viales Hurtado ja Juan José Marín Hernández: Historical dictionary of Costa Rica, s. 14, 210. Rowman & Littlefield, 2019. ISBN 9781538102428 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia, s. 342. (2. painos) Gaudeamus, 2001. ISBN 978-952-495-510-2
- ↑ René De La Pedraja: Wars of Latin America, 1899–1941, s. 96-101. McFarland & Company, 2006. ISBN 978-0-7864-2579-2 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
