Judas Priest

Judas Priest
Judas Priest Tampereella vuonna 2011, vasemmalta: Richie Faulkner, Scott Travis, Rob Halford, Ian Hill ja Glenn Tipton.
Tiedot
Toiminnassa	1969–
Tyylilaji	heavy metal speed metal hard rock
Kotipaikka	Birmingham, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Rob Halford Glenn Tipton Richie Faulkner Ian Hill Scott Travis
Levy-yhtiö	Sony Music Columbia Records Atlantic Records SPV GmbH
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Judas Priest on brittiläinen metallimusiikkia esittävä yhtye, jonka kitaristi K. K. Downing ja basisti Ian Hill perustivat Birminghamissa vuonna 1969. Yhtye on uransa aikana julkaissut 18 studioalbumia, viisi livealbumia ja neljä kokoelma-albumia, ja yhtyeen tuotantoa on myyty maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa kappaletta. Yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat Hill, laulaja Rob Halford, kitaristit Glenn Tipton ja Richie Faulkner sekä rumpali Scott Travis. Judas Priestin viimeisin studioalbumi on vuonna 2024 julkaistu Invincible Shield.

Judas Priest teki kaupallisen läpimurtonsa 1980-luvun studioalbumillaan British Steel (1980) ja Screaming for Vengeance (1982). Rob Halford erosi yhtyeestä vuonna 1992, minkä seurauksena myös Judas Priest vetäytyi tauolle. Yhtye teki paluun vuonna 1997 uuden laulajansa, Tim Owensin kanssa studioalbumin Jugulator merkeissä. Jugulator ja seuraava albumi Demolition eivät kuitenkaan menestyneet odotetulla tavalla ja Halford teki paluun yhtyeeseen vuonna 2003. Sittemmin Judas Priest on julkaissut viisi studioalbumia, Angel of Retributionin vuonna 2005, Nostradamuksen vuonna 2008, Redeemer of Soulsin vuonna 2014, Firepowerin vuonna 2018 sekä Invincible Shieldin vuonna 2024.

Yhtyeen vaikutus metallimusiikkiin, varsinkin uuden aallon brittimetalliin ja varhaiseen thrash metaliin on ollut suuri. Judas Priestiä pidetäänkin yhtenä metallimusiikin merkittävimmistä yhtyeistä kautta aikojen.

Judas Priest on ensimmäinen heavy metal -yhtye, jonka debyytin ja viimeisimmän studioalbumin välillä on 50 vuotta.

Historia

Alkuajat (1970–1974)

Birminghamilaiset ystävykset K. K. Downing (kitara) ja Ian Hill (basso) alkoivat työstää ideaa yhtyeen perustamisesta vuonna 1970. Samana vuonna paikallinen Judas Priest -niminen blues-painotteinen yhtye hajosi ja Downing ja Hill pyysivät yhtyeessä laulanutta Al Atkinsia uuteen yhtyeeseensä. Atkins tuli mukaan ja yhtye nimettiin hänen entisen yhtyeensä mukaan Judas Priestiksi. Nimen oli keksinyt tämän entisen yhtyeen jäsen Bruno Stapenhill Bob Dylanin kappaleesta "The Ballad of Frankie Lee and Judas Priest".

Alkuaikoina yhtyeessä soitti useita rumpaleita (muun muassa Chris Campbell ja Alan Moore). Bluesin sijaan yhtye alkoi suuntautua raskaampaan, Black Sabbath -vaikutteiseen ilmaisuun Downingin johdolla. Myös Black Sabbath oli Birminghamista lähtöisin ja Sabbathin kitaristi Tony Iommin manageritoimisto hoiti yhtyeen asioita 1970-luvun alkupuoliskolla.

Ahkerasta keikkailusta huolimatta levytyssopimusta ei alkanut kuulua ja vuonna 1973 Al Atkins erosi yhtyeestä vedoten perhesyihin. Myös tuolloinen rumpali erosi samaan aikaan. Uusi laulaja, Rob Halford, löydettiin Ian Hillin silloisen tyttöystävän, joka oli Halfordin sisko, kautta. Rumpaliksi tuli Halfordin vanha yhtyekaveri John Hinch. Tämä kokoonpano kiersi ahkerasti Englantia ja teki keikkoja myös manner-Euroopassa ja levytyssopimus saatiin lopulta Gull-yhtiöltä.

Ennen kuin yhtye alkoi levyttää ensimmäistä albumia, levy-yhtiö ehdotti viidennen jäsenen ottamista yhtyeeseen. Downing pyysi mukaan vanhaa ystäväänsä, kitaristi Glenn Tiptonia, joka soitti tuolloin Flying Hat Band -nimisessä yhtyeessä. Tipton suostui ja yhtye alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan.

Suosion ja genren rakentaminen (1974–1979)

Ensimmäinen albumi, Rocka Rolla, julkaistiin vuonna 1974. Yhtye oli pettynyt albumin soundeihin ja heidän mukaansa tuottajalla oli ollut liikaa sananvaltaa kappaleita valittaessa. Albumi ei ollut kaupallinen menestys, mutta yhtyeen tunnettavuus nousi sen esiinnyttyä BBC:llä ja Readingin festivaaleilla vuonna 1975.

Vuonna 1976 julkaistu Sad Wings of Destiny oli ensilevyä onnistuneempi kokonaisuus, ja siitä on tullut ajan myötä eräs yhtyeen suosituimmista levyistä, sisältäen genren syntyyn laajasti vaikuttaneet peruspaalut kuten: "Victim of Changes", "The Ripper"ja "Tyrant". Samoihin aikoihin suuri CBS-levy-yhtiö kiinnostui yhtyeestä ja tarjosi sille levytyssopimuksen. Judas Priest esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa 25.6.1976 Saarijärvellä järjestetyillä Midsummer Special -juhannusfestivaaleilla.

Vuonna 1977 julkaistu Sin After Sin nousi listoille Englannissa ja yhtye pääsi ensimmäiselle Amerikan-kiertueelle. Samana vuonna yhtye sai ensimmäisen pysyvämmän rumpalin, kun Les Binks liittyi yhtyeeseen. Sad Wings Of Destinyllä rumpuja soitti Alan Moore ja Sin After Sinillä sessiorumpali Simon Phillips. Albumilta löytyvät mm.klassikot "Diamonds and Rust", "Sinner" ja "Dissident Aggressor".

Seuraavat albumit molemmat 1978 Stained Class sisälltää mm. pre-trash "Exciter" ja "Beyond the Realms of Death" ja Killing Machine (Pohjois-Amerikassa nimellä Hell Bent For Leather) sisältää mm. "Hell Bent For Leather", "The Green Manalishi", vankistivat yhtyeen asemaa ja jälkimmäiseltä irtosi ensimmäinen hittisingle ”Take On The World”. Vuonna 1979 julkaistu livealbumi, Japanissa nauhoitettu Unleashed in the East tuli olemaan ensimmäinen Priest-albumi, joka myi platinaa."Unleashed In The East" edelleenkin relevantti heavy metal julkaisu soundeiltaankin ja sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen live-levyistä. Samana vuonna rumpali Les Binks erosi yhtyeestä vedoten terveydellisiin syihin ja tilalle tuli Trapeze-yhtyeestä tuttu Dave Holland. Hollandin suoraviivaisempi rummutustyyli sopi hyvin Priestin uuteen, raskaampaan suuntaukseen, jolla yhtye oli nouseva 1980-luvulla menestykseen.

Judas Priest Angel of Retributionin kiertueella 2005.

Kaupallinen läpimurto (1980–1984)

Yhtye aloitti uuden vuosikymmenen albumilla British Steel. Tämä albumi sai aikaan yhtyeen lopullisen läpimurron yleiseen suosioon muun muassa suurien singlehittien ”Breaking The Law” ja ”Living After Midnight” siivittämänä. Albumi nousi myös Yhdysvalloissa top 40:een.

Vuoden 1981 Point of Entry ei aivan ollut edeltäjänsä veroinen menestys, mutta seuraavana vuonna julkaistu Screaming for Vengeance ja levyltä irrotettu single You’ve Got Another Thing Comin' räjäyttivät pankin varsinkin Yhdysvalloissa. Yhtye teki massiivisia kiertueita ympäri maailmaa. Albumi myi lopulta kaksinkertaisesti platinaa. Vuoden 1984 Defenders of the Faith oli myös menestys myyden platinalevyyn oikeuttavan määrän.

Studioalbumi Turbo ja sen vaikutus (1986–1989)

Judas Priestin kymmenes studioalbumi Turbo äänitettiin Bahamalla, Nassaun kaupungissa sijaitsevalla Compass Point-studiolla jossa muun muassa brittiläisen metallimusiikin kärkinimiin noussut Iron Maiden oli äänittänyt kaksi viimeisintä studioalbumiaan. K. K. Downing ja Glenn Tipton käyttivät albumia äänitettäessä ensimmäistä kertaa kitarasyntetisaattoreita, minkä johdosta yhtyeen musiikki muovautui aiempaa keveämpään suuntaan. Vuoden 1986 keväällä julkaistu Turbo osoittautui kaupallisesti hyvin menestyksekkääksi julkaisuksi; albumi debytoi Billboardin listalla 17. sijalla ja ylitti kultalevymyynnin vajaat kaksi kuukautta julkaisunsa jälkeen. Vaikka albumin myynti olikin vahvaa, raskasvoittoisen Defenders of Faithin jälkeen pop-henkinen ja syntetisaattoreilla höystetty Turbo kuitenkin vieroitti monia yhtyeen faneja minkä vuoksi Judas Priestin suosio junnasi paikallaan. Epäilemättä Priest teki ison virheen, kun "Top Gun" elokuvan tuottajat halusivat Turbolta loistavan ilmailuaiheisen sankaribiisin "Reckless" elokuvan sountrackille mutta Priest kieltäytyi antamasta.

Turboa seuranneella maailmankiertueella yhtye nauhoitti konserttinsa Atlantassa ja Dallasissa, ja niistä koostettiin vuonna 1987 julkaistu livealbumi ja -video Priest...Live!. Albumi sai nihkeän vastaanoton, eikä se saavuttanut vastaavaa suosiota kuin yhtyeen edellinen livetallenne Unleashed in the East. Tästä huolimatta albumi onnistui nousemaan Yhdysvalloissa Billboardin listan sijalle 38. Recording Industry Association of America myönsi yhtyeelle albumista kultalevyn vuonna 2001.

Seuraavalla studioalbumillaan, vuoden 1988 Ram it Downilla Judas Priestin musiikki palasi takaisin raskaampaan linjaan. Albumi sisälsi myös kappalemateriaalia, joka oli alun perin pitänyt julkaista jo Turbolla, mutta oli karsiutunut pois lopulliselta albumilta. Albumin äänityksissä rumpali Dave Holland kärsi hänen soittoonsa vaikuttavista terveysongelmista eikä pystynyt soittamaan albumilla juuri lainkaan, joten yhtye päätyi käyttämään albumilla rumpukonetta toisen rumpalin sijaan. Ram it Downin sijoitus Yhdysvalloissa oli 31, ja albumi saavutti Yhdysvalloissa kultalevyn myyntilukemat jälleen alle kahdessa kuukaudessa.

Ram it Downia seuranneen kiertueen päätteeksi Dave Holland joutui jättämään yhtyeen terveysongelmiensa ja musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Hänen paikkansa yhtyeessä täytti aiemmin muun muassa Racer X -yhtyeessä vaikuttanut Scott Travis.

Rob Halford Angel of Retributionin kiertueella 2005.

Suuri itsemurhakohu (1990)

Ennen seuraavaa albumiaan yhtye sai syytteen kahden yhdysvaltalaisen pojan, 20-vuotiaan James Vancen ja 19-vuotiaan Ray Belknapin, yllyttämisestä itsemurhaan Renon kaupungissa Nevadassa. Kappaleen ”Better By You, Better Than Me” (albumilta Stained Class vuodelta 1978) väitettiin takaperin soitettuna sisältävän alitajuisen viestin ”do it” (suom. tee se). Yhtye ei kuitenkaan joutunut vastuuseen, koska kappale ei sanoituksillaan varsinaisesti yllytä itsemurhaan ja sanojen ”do it” voidaan tulkita tarkoittavan mitä tahansa tekemistä, tai kuten laulaja Halford mainitsi: ”Tehdä mitä; leikata nurmikko? Ottaa kuppi teetä?”. Halford mainitsi myös, että jos he haluaisivat sisällyttää kappaleisiin alitajuisia viestejä, fanien tappaminen olisi epätuottoisaa ja sen sijaan he pitäisivät pikemminkin parempana sisällyttää kappaleisiin ”Buy more of our records” (suom. Ostakaa enemmän levyjämme).

Kyseenalaiseksi väitteet teki vielä se, että kohuttu kappale ei ole edes Priestin omaa tuotantoa, vaan heidän cover-versionsa Spooky Tooth -yhtyeen sävellyksestä. Rob Halford kertoi oikeudessa ”do it” -äänen johtuvan hänen käyttämästään laulu- ja etenkin hengitystekniikasta – samanlaisesta, jota muun muassa Elvis Presley käytti. Sanojensa tueksi Halford antoi paikan päällä myös ääninäytteitä. Lisäksi Judas Priest pystyi osoittamaan oikeudessa, että muissakin sen kappaleissa on takaperin soitettuna tahattomia, älyttömän kuuloisia ja merkityksettömiä lauseita.

Painkiller, Rob Halfordin ero ja Tim Owensin aikakausi (1990–2003)

Kaupallisen laskusuhdanteen aiheuttaneen Turbon jälkeen Judas Priest oli tehnyt paluuta raskaampaan ja synkempään musiikkiin Ram it Downilla. Sama musiikillinen suuntaus osui nappiin yhtyeen kahdennellatoista studioalbumilla Painkiller. Yhtye sekoitti perinteiseen musiikkiinsa progressiivisen metallimusiikin ja speed metalin elementtejä kuten nopeita kitarariffejä ja -sooloja ja raskaampia rumpuosuuksia, joita rumpali Scott Travisin hallittu tuplabasarin käyttö täydensi. Rob Halfordin tulkinta muuttui aiempaa aggressiivisemmaksi ja Painkilleristä muodostui Judas Priestin uran raskain albumi. Albumi nousi Yhdysvalloissa listan sijalle 26 ja singlelohkaisu "A Touch of Evil" valtavirran rockmusiikin listalla sijalle 29. Painkiller huomioitiin myös Grammy-ehdokkuudella kategoriassa "Best Metal Perfomance" vuonna 1991.

Onnistunutta paluuta seurasi kuitenkin valitettava takaisku, kun laulaja Rob Halford päätti erota yhtyeestä siirtyäkseen soolouralle. Hänen eronsa myötä Judas Priest vetäytyi kokonaan tauolle etsiäkseen Halfordille korvaajan. Lopulta, yli kolme vuotta myöhemmin, Judas Priest -fanina tunnetun Tim ”Ripper” Owensin kerrottiin olevan yhtyeen uusi keulakuva. Owensin liityttyä yhtyeen vahvuuteen Judas Priest aloitti tulevan studioalbuminsa äänitykset kotimaassaan Englannissa. Seitsemän vuotta Painkillerin jälkeen seuraava Judas Priest-albumi, Jugulator, julkaistiin vihdoin vuoden 1997 lokakuussa.

Jugulatoria seuranneen maailmankiertueen aikana Judas Priest äänitti seuraavan livealbuminsa ’98 Live Meltdown, joka julkaistiin vuoden 1998 syyskuussa. Vuonna 2000 Priestin ensimmäinen levy-yhiö julkaisi kokoelma-albumin Genocide, joka sisälsi yhtyeen kaksi ensimmäistä studioalbumia, Rocka Rollan (1974) ja Sad Wings of Destinyn(1976), kokonaisuudessaan.

Vuoden 2001 heinäkuussa Judas Priest julkaisi uransa neljännentoista studioalbumin Demolition, joka oli jopa Jugulatorin vaatimattomaan menestykseen verrattuna kaupallinen ja musiikillinen pettymys. Demolition koostui suurimmaksi osaksi kitaristi Glenn Tiptonin kirjoittamasta materiaalista ja Tipton myös tuotti albumin. Demolitionia seuranneella maailmankiertueella yhtye nauhoitti jälleen uuden livealbumin, joka julkaistiin vuonna 2003 nimellä Live in London.

Judas Priestin lavashow’ssa on paljon valoja ja pyrotekniikkaa. Kuva vuoden 2011 Sauna Open Airista.

Rob Halfordin paluu (2003–)

Rob Halford palasi yhtyeeseen vuonna 2003. Samana vuonna Judas Priest alkoi työstää laajaa, koko yhtyeen uran kattavaa kokoelmaa, joka julkaistiin vuonna 2004 nimellä Metalogy. Vuonna 2005 julkaistiin albumi Angel of Retribution, jota tukevalla kiertueella Judas Priest vieraili kolmella jäähallikeikalla Suomessa: Oulu, Tampere ja Helsinki Hartwall Arena.Albumi oli ilmestyessään Suomen virallisen listan 3.

Vuonna 2006 yhtye alkoi työstää konseptialbumia ranskalaisen 1500-luvulla eläneen Nostradamuksen ennustuksista ja elämästä. Albumi julkaistiin kesäkuussa 2008, jonka yhteydessä he tekevät myös kiertueen. Suomessa he kävivät 3.6.2008 Helsingin jäähallissa.

Kesällä 2009 Judas Priest aloitti ”British Steel 30 Anniversary” -kiertueen, jolla soittavat British Steel -levyn kokonaan läpi. 15. heinäkuuta ilmestyi uusi A Touch Of Evil-Live -livealbumi, jonka kappaleet on nauhoitettu vuoden 2005 ja 2008 kiertueilla.

Yhtye ilmoitti 7. joulukuuta 2010 tekevänsä viimeisen suuren maailmankiertueen, jonka on määrä alkaa ensi vuoden alussa. Huhtikuussa 2011, ennen maailmankiertueen alkua K. K. Downing ilmoitti eronneensa yhtyeestä yli 40 vuoden jälkeen. . Tilalle yhtyeeseen liittyi muun muassa Lauren Harrisin yhtyeessä soittanut Richie Faulkner. Judas Priest esiintyi Suomessa 11.6.2011 Sauna Open Air -festivaalin toisena pääesiintyjänä Ozzy Osbournen ohella. Judas Priest esiintyi myös Helsingin jäähallissa 22.4.2012. Vuonna 2014 yhtyeen solisti Halford ilmoitti Judas Priestin työstävän uutta materiaalia tulevalle albumille. Albumi Redeemer of Souls julkaistiin heinäkuussa 2014. Uusin albumi Firepower ilmestyi 9. maaliskuuta 2018 ollen Suomen virallisella albumilistalla 2. (Nightwishin kokoelman ollessa 1.)

Glenn Tiptonilla on diagnosoitu Parkinsonin tauti, ja helmikuussa 2018 hän vetäytyi pois yhtyeen live-esiintymisistä. Tiptonin tilalla Judas Priestin kiertueilla on tästä alkaen soittanut Firepower -albumin tuottanut Andy Sneap. Tipton on terveytensä salliessa kuitenkin noussut joitakin kertoja lavalle soittamaan kolme encore-kappaletta.

Syyskuun 2021 lopussa Richie Faulknerin aortta repesi yhtyeen konsertin loppuosassa, mutta soitti sen silti loppuun. Keikan jälkeen häetn kiidätettiin hätäleikkaukseen, joka onnistui. Loppuosa Judas Priestin kiertueesta siirrettiin, jotta Faulkner sai aikaa toipua. Faulkner toipui täysin ja kykeni palaamaan Judas Priestiin seuraavan kiertueen alkaessa vuonna 2022.

Judas Priestin oli tarkoitus luopua toisesta kitaristista vuoden 2022 alussa ja jatkaa vain Richie Faulknerin soittaessa kitaraa, mutta faneilta saadun negatiivisen palautteen johdosta päätös pyörrettiin ja Andy Sneap jatkaa toisena kitaristina.

Toukokuun 4. päivä 2022 Judas Priest ilmoitti sosiaalisessa mediassa, että heidät lisätään Rock and Roll Hall of Fame -kunniagalleriaan. Yhtye sai Musical Excellence Award -palkinnon, joka myönnetään ”artisteille, muusikoille, lauluntekijöille ja tuottajille, joiden omaperäisyydellä ja vaikutusvaltaisuudella musiikin luomisessa on ollut dramaattinen vaikutus musiikkiin”. Yhtyeen valintaseremonia järjestettiin 5. marraskuuta 2022 ja yhtye nousi lavalle entisten jäsenien K. K. Downingin ja Les Binksin sekä Glenn Tiptonin kanssa esittäen yhtyeen uran isoimmista hiteistä koostuneen potpurin.

Vaikutus genreen

Judas Priest on vaikuttanut heavy metal -yhtyeisiin useissa sukupolvissa. Muun muassa yhtyeet Accept, Anthrax, Death, Dokken, Dream Theater, Helloween, Iced Earth, Iron Maiden, Manowar, Megadeth, The Melvins, Mercyful Fate, Metallica, Napalm Death, Pantera, Poison, Primal Fear, Slayer, Stratovarius ja Venom ovat nimenneet Judas Priestin esikuvakseen. Lisäksi monet uudemman sukupolven metalliyhtyeet ovat ottaneet nimensä Priest-sävellyksien mukaan, muun muassa saksalainen Running Wild ja kanadalainen Exciter.

Keikat Suomessa

• 25.6.1976 Saarijärvellä järjestetyillä Midsummer Special -juhannusfestivaaleilla
• 29.10.1986 Helsinki, jäähalli
• 4.2.1991 Helsinki, jäähalli
• 13.11.2001 Helsinki, Kulttuuritalo
• 28.2.2005 Oulu, Raksila
• 2.3.2005 Tampere, Hakametsä
• 3.3.2005 Helsinki, Hartwall Arena
• 3.6.2008 Helsinki, jäähalli
• 11.6.2011 Sauna Open Air -festivaali
• 22.4.2012 Helsinki, jäähalli
• 4.6.2015 Helsinki, jäähalli
• 7.6.2018 Rockfest, Hyvinkää
• 8.6.2022 Helsinki, jäähalli
• 5.6.2024 Tampere, Nokia Arena
• 12.6.2025 Rockfest, Turku

Jäsenet

Nykyiset

• Rob Halford – laulu (1973–1992, 2003–)
• Glenn Tipton – kitara (1974–, vuodesta 2018 vain studiossa)
• Richie Faulkner -–kitara (2011–)
• Ian Hill – basso (1970–)
• Scott Travis – rummut (1989–)
• Andy Sneap – kitara (2018–, vain konserteissa)

Glenn Tipton Angel of Retributionin kiertueella 2005.

Entiset

Laulajat

• Al Atkins (1970–1973)
• Tim ”Ripper” Owens (1996–2001)

Kitaristit

• K. K. Downing (1970–2011)

Rumpalit

• John Partridge (1970)
• John Ellis (1970)
• Chris Campbell (1971–1973)
• John Hinch (1973–1975)
• Alan Moore (1971, 1975–1976)
• Simon Phillips (studiorumpali Sin After Sin -albumilla)
• Les Binks (1977–1979)
• Dave Holland (1979–1989)

Aikajana

Diskografia

Pääartikkeli: Judas Priestin diskografia

Studioalbumit

• Rocka Rolla (1974, Gull Records)
• Sad Wings of Destiny (1976, Gull Records)
• Sin After Sin (1977, Columbia Records)
• Stained Class (1978, CBS)
• Killing Machine (1978, Columbia Records)
• British Steel (1980, CBS)
• Point of Entry (1981, Columbia Records)
• Screaming for Vengeance (1982, Columbia Records)
• Defenders of the Faith (1984, Columbia Records)
• Turbo (1986, CBS)
• Ram It Down (1988, Columbia Records)
• Painkiller (1990, CBS)
• Jugulator (1997, SPV)
• Demolition (2001, SPV)
• Angel of Retribution (2005, Columbia Records)
• Nostradamus (2008, Sony Music)
• Redeemer of Souls (2014, Epic Records, Columbia)
• Firepower (2018, Epic Records)
• Invincible Shield (2024)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Judas Priest Wikimedia Commonsissa

• judaspriest.com, viralliset sivut. (englanniksi)
• The High Priesthood (Arkistoitu – Internet Archive), keskustelualue. (englanniksi)
• Judas Priest Info Pages (Arkistoitu – Internet Archive), runsaasti tietoa varsinkin albumien synnystä (englanniksi)
• Wilkinson, Roy: How Judas Priest invented heavy metal. The Guardian 20.5.2010. (englanniksi)

Judas Priest

Rob Halford Glenn Tipton Richie Faulkner Ian Hill Scott Travis
K. K. Downing Dave Holland Tim ”Ripper” Owens Al Atkins Les Binks Alan Moore John Hinch Chris Campbell John Pattridge John Ellis Simon Phillips

Studioalbumit	Rocka Rolla Sad Wings of Destiny Sin After Sin Stained Class Killing Machine British Steel Point of Entry Screaming for Vengeance Defenders of the Faith Turbo Ram It Down Painkiller Jugulator Demolition Angel of Retribution Nostradamus Redeemer of Souls Firepower Invincible Shield
Konserttitallenteet	Unleashed in the East Priest...Live! Live in London ’98 Live Meltdown A Touch of Evil: Live British Steel - 30th Anniversary - Live Battle cry
Kokoelmat	The Best of Judas Priest Hero, Hero The Collection (Judas Priest) Genocide Metal Works ’73–’93 Prisoners of Pain The Best of Judas Priest: Living After Midnight Metalogy The Essential Judas Priest Single Cuts The Chosen Few The Complete Albums Collection
Videografia	Live Vengeance ’82 Fuel for Life Priest...Live! Metal Works ’73–’93 British Steel Live in London Electric Eye Rising in the East Live Vengeance ’82 British Steel - 30th Anniversary DVD Epitaph Battle cry