Joseph Conrad

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph Conrad
Joseph Conrad vuonna 1904.
Joseph Conrad vuonna 1904.
Henkilötiedot
Koko nimi Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski
Syntynyt3. joulukuuta 1857
Berdytšiv, Kiovan kuvernementti,Venäjän keisarikunta
Kuollut3. elokuuta 1924 (66 vuotta)
Bishopsbourne, Kent, Englanti
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielipuola
Tuotannon kielienglanti
Esikoisteos Pimeyden sydän
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Joseph Conrad, alun perin Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija.[1] Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.[3]

Joseph Conradin muistomerkki Gdyniassa.
Joseph Conradin rintakuva Kielcessä Puolassa.

Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut.[2]

Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.[2]

Conrad on saanut vaikutteita Arthur Schopenhauerilta,[4] mutta hänen deterministinen maailmankuvansa muotoutui kokemuksista merellä luonnon armoilla:[3]

»Ihmiskunnan tragedia ei ole se, että olemme luonnon uhreja, vaan se että olemme tietoisia siitä. Tämän maapallon elinoloissa eläinkuntaan kuulumisesta ei ole haittaa – mutta tragedia syntyy heti, kun ihminen tiedostaa orjuutensa, kivun, vihan, taistelun.»

Tuotannosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Conrad kirjoitti englanniksi, vaikka se oli vasta hänen kolmas kielensä puolan ja ranskan jälkeen.[3] Sen sanotaan näkyvän Conradin kielen erityislaadussa.

Conrad yhdistelee teoksissaan romantiikkaa ja realismia moraalisiin pohdintoihin. Hänen teoksissaan on voimakas kaukomaiden eksotiikan henkäys, joka erottui aikansa brittiläisen kirjallisuuden edvardiaanisesta tyylistä. Conrad oli matkoillaan vaikuttunut erityisesti Kaukoidän maista sekä valtameristä, satamista ja merimiehistä. Niiden kuvaukset tuovat Conradin teoksiin eloisuutta, kauneutta ja realismia. [2]

Afrikka-kuvaus Heart of Darkness (1902), suom. Pimeyden sydän, kertoo miehestä, joka tunkeutuu jokilaivalla syvälle Afrikkaan tavatakseen mielessään myyttiset mittasuhteet saaneen norsunluukauppias Kurtzin. Francis Ford Coppolan kuuluisa elokuva Ilmestyskirja. Nyt. pohjautuu löyhästi Pimeyden sydämeen. Conrad kuvaa erittäin elävästi tropiikin pelottavaa ja tuhoisaa vaikutusta valkoiseen mieheen. Epäinhimillinen ympäristö, yksinäisyys, himokkuus, juonittelut vajottavat ihmisen samalla tavoin kuin viidakon räme upottaa häntä. Kunnialliset ihmiset taas löytävät tarkoituksen elämälleen velvollisuuksiensa täyttämisestä.[2]

Nostromo (1904, ilmestynyt kahtena suomennoksena Nostromo ja Hopealaiva) kertoo erään kuvitteellisen eteläamerikkalaisen pikkuvaltion ja sen keskiössä olevan hopeakaivoksen vaiheista sekä siitä, miten jalonakin pidetty mies sortuu houkutusten edessä. Teos kuvaa tarkasti 1900-luvun alun Etelä-Amerikan taloutta ja politiikkaa sekä ulkomaalaisten vaikutusta siihen.

The Secret Agent (1907, suom. Anarkistit) sai aiheensa eräästä traagisesta tositapauksesta. 15. helmikuuta 1894 suuntasi ranskalainen Martial Bourdin kohti Greenwichin observatoriota mukanaan pommi sekä huomattava summa rahaa. Pommi räjähti ja silpoi Bourdinin, joka kuoli vammoihinsa vajaan tunnin kuluttua räjähdyksestä. Lehdistö leimasi pommimiehen anarkistiksi, mutta poliisin tutkimuksissa selvisi, että kyseessä oli ajan kielenkäytön mukaan ”heikkomielinen”, joka oli houkuteltu järjettömään tekoon.

Conrad huomasi miettivänsä tapausta paljon ja tunsi, että hänen oli kirjoitettava asiasta kirja. Hän halusi selvittää surulliseen tapaukseen johtaneen tapahtumaketjun. Conradin teoksessa anarkismi näyttäytyy päämäärättömänä ja harhaisena ajatussuuntana. Anarkistit ovat puolestaan hermoilevia töpeksijöitä, jotka mahtipontisista puheistaan huolimatta sotkevat asiansa. Teoksen arvostelijat epäilivät Conradia itseäänkin anarkistiksi. Järkeiltiin, ettei kukaan voi kuvailla maanalaista toimintaa uskottavasti, ellei ole itse ollut mukana. Conradin lähiystäviin kuului poliittisia kiihkoilijoita niin äärivasemmalta kuin -oikealtakin. Kun Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi vuonna 1995 teki rynnäkön Theodore Joseph Kaczynskin eli Unabomberin asuntoon, sieltä löytyi riekaleiksi luettu kappale Conradin Anarkisteja.

Teosta Under Western Eyes (1911) on usein verrattu Fjodor Dostojevskiin kirjaan Rikos ja rangaistus. Se on Dostojevskin kirjan tavoin tutkielma syyllisyydentunnosta. Kirja sijoittuu osittain Pietariin ja osittain Geneveen, ja teoksen toinen pääteema onkin 1900-luvun alun Itä- ja Länsi-Euroopan poliittisen elämän ja kansanluonteiden vertailu. Conrad rinnastaa moneen otteeseen tsaarinajan Venäjän autokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja läntisen Euroopan ihanteellisena koetun liberaalin demokratian, mutta epäilee kuitenkin toimisiko demokratia Venäjällä. Teoksessa voikin nähdä yhteneväisyyksiä Conradin omaan elämään, sillä Conrad muutti nuorena Venäjän vallassa olleesta Puolasta ensin Ranskaan ja sitten Englantiin.

Teokset (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Almayer’s Folly (1895; suom. Tuulentupia )
  • An Outcast of the Islands (1896)
  • The Nigger of the ’Narcissus’ (1897, suom. ”Narkissoksen” neekeri)
  • Lord Jim (1900, suom. Lordi Jim)
  • The Inheritors (1901), Ford Madox Fordin kanssa
  • Heart of Darkness (1902, suom. Pimeyden sydän)
  • Youth, A Narrative; and Two Other Stories (1902, suom. osittain Nuoruus ja muita kertomuksia ja Liekaköyden pää)
  • Typhoon and Other Stories (1903)
  • Romance (1903), Ford Madox Fordin kanssa
  • Nostromo (1904, suom. Nostromo, myös nimellä Hopealaiva)
  • The Secret Agent (1907, suom. Anarkistit)
  • Under Western Eyes (1911)
  • A Personal Record (1912)
  • Chance (1913)
  • Victory (1915)
  • The Shadow Line (1917, suom. Varjolinja)
  • The Arrow of Gold (1919)
  • The Rescue (1920)
  • The Nature of a Crime (1923), Ford Madox Fordin kanssa
  • The Rover (1923)

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Voimaihminen. Vaiheita Chilen vapautussodasta. Suomentanut V. Hämeen-Anttila. Hämeenlinna: Karisto, 1913.
  • Tuulentupia. Suomentanut Olli Kivilinna. Jyväskylä: Gummerus, 1919.
  • ”Narkissoksen” neekeri. Meriromaani. (The Nigger of the ’Narcissus’, 1897.) Suomentanut Jussi Tervaskanto. Helsinki: WSOY, 1933.
  • Lordi Jim. (Lord Jim, 1900.) Suomentanut O. Kostiainen. Helsinki: WSOY, 2., tark. p. 1967 (1. painos 1930).
  • Pimeyden sydän. (Heart of Darkness, 1902.) Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsinki: Otava, 1968.
  • Liekaköyden pää. (The End of the Tether, 1902.) Suomentanut Heikki Salojärvi. Vantaa: Pequed, 2004. ISBN 952-99259-0-5
  • Hopealaiva. (Nostromo. A Tale of the Seaboard, 1904.) Suomentanut Heidi Järvenpää. Jyväskylä: Gummerus, 1959.
  • Nostromo. Kertomus rannikolta. (Nostromo. A Tale of the Seaboard, 1904.) Suomentanut Arvi Tamminen. Helsinki: Like, 1991. ISBN 951-8929-66-1
  • Anarkistit. (The Secret Agent, 1907.) Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsingissä: Otava, 1961.
  • Nuoruus ja muita kertomuksia. (Youth, A Narrative ja 4 muuta kertomusta, 1898–1910.) Suomentanut Heikki Salojärvi. Vantaa: Pequed, 1999. ISBN 951-97226-6-1
  • Varjolinja. (The Shadow-Line, 1917.) Suomentanut Heikki Salojärvi. Helsinki: Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-89-8
Novellit
  • Hyttitoveri (The secret sharer), suomentanut Arno Katermo, antologiassa: Maailman mestarikertojia: kokoelma tunnettujen kirjailijain edustavimpia tuotteita 1, suom. Arno Katermo, alkusanat: V. Tarkiainen. Mantere 1945
  • Idiootit, suomentanut Matti Rosvall, antologiassa: Paha vieras 1996
  • Laguuni, suomentanut O. Juurikoski, antologiassa Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Eino Railo, WSOY 1933 (Levottomuuden tarinoita, Tales of Unrest)
  • Laguuni, suomentanut Jouko Linturi, antologiassa: Aikamme mestarikertojia, 1963
  • Nuoruus: suomentanut Meri Utrio, antologiassa Kertomuksia maailman meriltä 1963

Antologiassa: Nuoruus ja muita kertomuksia; valikoinut ja suomentanut Heikki Salojärvi, Vantaa: Pequod 1999 ISBN 951-97226-6-1

  • ”Nuoruus”
  • ”Sivistyksen etuvartio”
  • ”Karain”
  • ”Amy Foster”
  • ”Salainen hyttitoveri” (”The secret sharer”)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Joseph Conrad Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 810, art. Conrad, Joseph. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
  3. ↑ a b c Liukkonen, Petri: Joseph Conrad Authors’ Calendar. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Heikkerö, Topi: Schopenhauerin filosofia Filosofia. 14.6.2014, muokattu 25.9.2014. Arkistoitu 24.6.2020. Viitattu 22.6.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joseph_Conrad&oldid=22422288”