John Wyndham

John Wyndham
Henkilötiedot
Syntynyt	10. heinäkuuta 1903 Warwickshire
Kuollut	11. maaliskuuta 1969 (65 vuotta) Lontoo
Kansalaisuus	brittiläinen
Ammatti	Kirjailija
Kirjailija
Salanimi	John Wyndham
Tuotannon kieli	englanti
Tyylilajit	tieteiskirjallisuus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

John Wyndham (10. heinäkuuta 1903 Warwickshire – 11. maaliskuuta 1969 Lontoo) oli englantilainen tieteiskirjailija. Hänen teostensa pääteemana on ihmisen selviytyminen katastrofin aiheuttamissa ääriolosuhteissa. Hänen tunnetuimpia suomennettuja teoksiaan ovat Triffidien kapina (suom. 1954), Uhka syvyydestä (suom. 1978) sekä Käenpojat (suom. 1989). Wyndhamin teosten päähenkilöt ovat yleensä aivan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät pitää kiinni inhimillisistä arvoista ympäröivän yhteiskuntarakenteen romahdettua. Wyndhamin teoksista on tehty useita elokuvasovituksia.

Elämä

John Wyndhamin koko ristimänimi oli John Wyndham Parkes Lucas Beynon Harris, ja hän syntyi Englannissa vuonna 1903 Warwickshiren kreivikunnassa. Vuoteen 1911 saakka hän asui Birminghamissä. Hänen isänsä oli juristi George Beynon Harris ja äitinsä Gertrude Parkes. Johnilla oli myös pikkuveli, vuonna 1906 syntynyt Vivian Beynon Harris. Poikien vanhemmat erosivat, kun John oli kahdeksanvuotias. Veljekset jäivät äidilleen, ja elivät liikkuvaa elämää. Pikkuveli Vivian muisteli myöhemmin, ettei lapsuus kuitenkaan ollut onnetonta aikaa, sillä perhe oli toisilleen hyvin läheinen.

Koulujen jälkeen, noin 1921 eteenpäin, Wyndham opiskeli maataloutta. Lisäksi hän suoritti oikeusopintoja ja kokeili mainosalaa, ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan vuonna 1925. Vaikka Wyndhamilta pulppusi tarinoita, hän kuitenkin pääosin eleli vanhempien antamilla pienillä määrärahoilla. Kirjailijanura lähti kunnolla käyntiin vasta vuonna 1929, kun kustantamoilta lakkasi tulemasta hylkäyskirjeitä.

Uransa alkuvaiheilla John Wyndham kirjoitti nimellä John Beynon Harris. John Wyndham on kirjailijan käyttämistä nimistä tunnetuin, mutta hän kirjoitti myös nimellä John Beynon sekä usealla muulla salanimillä, jotka ovat erilaisia muunnoksia hänen nimestään. Wyndham kirjoitti huomattavimmat teoksensa 1950-luvulla.

Aikuisiällä Wyndham vietti hiljaista elämää maaseudulla lähellä Petersfieldiä, Hampshiren kreivikunnassa, eikä henkilökohtainen julkisuus kiinnostanut häntä. Tulevan vaimonsa Grace Wilsonin hän tapasi jo 1930-luvulla, ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 1963. Vaimo oli opettaja sekä Penn Clubin jäsen, kuten Wyndhamkin. Lapsia pariskunnalla ei ollut. Wyndham kuoli Petersfieldissä vuonna 1969. Osa Wyndhamin teoksista julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Myös John Wyndhamin pikkuveljestä Vivian Beynon Harrisistä (1906–1987) tuli kirjailija, joka julkaisi neljä romaania. John Wyndhamin kuoleman jälkeen veli piti huolta Wyndhamin kirjallisesta jäämistöstä ja kirjoitti kaksi muistelmateosta veljestään.

Kirjailijanura

1930- ja 1940-luku

Kirjailijanuransa alussa Wyndhamin innoitteina toimivat mm. yhdysvaltalainen science fiction -lehti Amazing Stories, sekä H. G. Wellsin teokset Aikakone (1895) ja Maailmojen sota (1898). Vuosina 1930–1939 Wyndham kirjoitti tarinoita lähes yksinomaan amerikkalaisiin kioskilehtiin (engl. pulp magazines), kuten Wonder Stories ja jo mainittu Amazing Stories. Wyndhamin tuolta ajalta peräisin olevista tarinoista on julkaistu vuonna 1973 kokoelma nimeltä Wanderers of Time. Ensimmäisen romaaninsa The Secret People Wyndham julkaisi vuonna (1935). Tarinassa pääosaa esittävät mies ja nainen löytävät Saharasta, joka on osin tulvan peittämänä, maan alla elävän pygmiheimon. Toinen romaani Planet Plane ilmestyi vuonna (1936). Se kertoo ensimmäisestä avaruuslennosta Marsiin, jossa marsilaiset ovat kuolemassa oleva laji. Joitakin Wyndhamin tarinoista ilmestyi myös brittiläisillä lehdissä.

Sota keskeytti John Wyndamin uran. Science fiction -markkinat romahtivat, kun sekä kirjailijat että lukijat kutsuttiin sotatoimiin. Jonkin verran Wyndham kirjoitti runoja ja käänsi joitakin ranskalaisia näytelmiä. Vuosien 1940–1943 ajan Wyndham oli sensuurilautakunnan palveluksessa, ja vuonna 1944 hän osallistui Normandian maihinnousuun viestintäjoukoissa. Kylmän sodan alkaminen, atomipommin ja kommunismin pelko nostivat tieteiskirjallisuuden uuden vakavuuden asteelle.

1950-luku

Vasta muutama vuosi sodan jälkeen Wyndhamin kirjallinen ura nousi jälleen. Hän tapasi Penn Clubilla Lontoossa kustantaja (Sir) John Lustyn, jolta sai hyviä neuvoja seuraavaan teokseensa. Tuo teos oli Triffidien kapina (The Day of the Triffids, 1951), joka suomeksi ilmestyi jo vuonna 1954, kääntäjänä Risto Kalliomaa. Teoksesta tuli heti suosittu, ja sen sanottiin olevan "vuoden, ellei useammankin, kauhistuttavin sekä parhaiten kirjoitettu scifi-kirja".

Triffidien kapina nosti katastrofi-teeman kokonaan uudelle tasolle. Tarinassa ilmeisesti viljelykokeiden aikaansaamia noin parimetrisiä lihansyöjäkasveja, triffidejä, tarhataan valvotusti, sillä kasvit kykenevät liikkumaan kolmen juurensa (tästä nimi triffidi) varassa. Sekasorto pääsee valloilleen, kun eräänä iltana valtaosa ihmisistä sokeutuu katseltuaan maailmanlaajuista meteorikuuroa, ”vihreitä välähdyksiä”. Tappavien kasvien valvonta pettää, ja ne hyökkäävät puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun. Kaiken lisäksi hirviökasvit ovat jossain määrin kykeneviä kommunikoimaan keskenään. Sarjan päähenkilö on kasvitieteilijä ja triffidi-asiantuntija Bill Masen, joka ”vihreiden välähdysten” aikana makaa sairaalassa pää paketissa, ja säilyttää näin näkökykynsä. Hän joutuu yhdessä pienen perheensä kanssa pakenemaan yrittäen vältellä niin kammottavia kasveja kuin näkeviä orjuuttavia sokeitakin. Turvapaikaksi löytyy Wightsaari, jossa ryhmä ihmisiä muodostaa uudenlaisen yhteisön.

- Kerrotaan, että Wyndham olisi sattunut kuulemaan pubissa kahden puutarhurin keskustelevan rikkaruohoistaan. Toinen heistä sanoi: ”Vajani luona on yksi sellainen suuri – oikea hirviö. Se on vissiin triffidi!” Kirjan julkistamisen jälkeen sanasta triffidi on tullut lähes kaikenlaisia mielikuvituksellisia, vihamielisiä ja vaarallisia kasveja tarkoittava sana.

Steve Sekely ohjasi vuonna 1963 Triffidien kapina -teoksesta elokuvan, jonka käsikirjoitti Bernard Gordon. Gordonin mielestä käsikirjoittaminen ei ollut helppoa, sillä tarina oli polveileva eikä sillä ollut selkeää loppua. Gordon kuitenkin onnistui löytämään elokuvan loppuun toivoa, jossa häntä innosti William Faulknerin Nobel-komitealle pitämä puhe. Elokuvan päähenkilön Bill Masenin roolin esitti Howard Keel. Lisäksi vuonna 1981 valmistui Ken Hannamin ohjaama kirjaan pohjautuva kuusiosainen televisiosarja, jonka nimi samoin oli Triffidien kapina.

Wyndham ei suinkaan alkujaan keksinyt englantilaista katastrofi-kirjallisuutta, mutta vakiinnutti sen aseman ja loi uutta. Itse hän ei ollut innostunut termistä "science fiction". Wyndhamia markkinoitiin valtavirran kirjailijana, sillä hänen maanläheinen tyylinsä teki kirjoista uskottavia. Tarinoiden sävy on rauhallinen ja käytännönläheinen, miellyttävää englantilaista taustaa vasten. Brian Aldiss ja David Wingrove arvostelivatkin Wyndhamia ”mukavan katastrofin mestariksi”. Wyndham asetteli teoksissaan jatkuvasti vastakkain yksilön ja yhteisön, kuten usein kylmän sodan aikaisilla kirjoittajilla oli tapana. Niinpä ihmiskunnan tunnetun sivilisaation lopuksi voi koitua lauma lapsia, joilla ei ole yksilöllisyyttä vaan yksi yhteinen mieli.

Teos Uhka syvyydestä (The Kraken Wakes, 1953) oli tavallaan toisinto Triffidien kapinasta. Tällä kertaa sivilisaatiota uhkaa jokin avaruudesta maapallolle tullut elämänmuoto, joka asettuu merten syvyyksiin. Näitä olioita ei koskaan nähdä, mutta ne saavat aikaan näkyvää tuhoa. Ensi töikseen syvyyden olennot sulattavat napajäätiköt ja aiheuttavat huomattavan vedenpinnan nousun ja estävät tehokkaasti mannertenvälisten vesireittien käytön.

Suomentamaton The Chrysalids (1955) sijoittuu kauas maailmaa nähtävästi ravistelleen ydinsodan, Jumalan lähettämän "Koettelemuksen", jälkeiseen tulevaisuuteen. Pienissä puritaanisissa maalaisyhteisöissä ei katsota hyvällä minkäänlaisia poikkeavuuksia ihmisessä, kasvissa tai eläimessä, vaan poikkeavuutta pidetään ”rienauksena” ja paholaisen kätten töinä. Teoksen päähenkilö on nuori David Storm, jolla on jonkinlaisia telepaattisia kykyjä. Tällaiset taipumukset on syytä peittää jopa omassa kodissa, sillä seinille on kiinnitetty kylttejä, joissa lukee mm. ”Puhtaudessa pelastus” tai ”Varokaatte epämuotoisuutta!” Yksilöt, jotka eivät täytä tiukkaa fyysistä normia joko tapetaan, steriloidaan tai karkotetaan Rajaseudulle. Tiukan uskonnollisessa ilmapiirissä kasvatettu David kuitenkin vaeltelee pikkupoikana omin päin lähialueilla, joille ei olisi lupaa mennä. Tällöin hän tutustuu uuteen leikkikaveriin Sophieen ja selviää, että tytöllä on jaloissaan kuusi varvasta. Kun Sophien perhe karkotetaan, joutuu David pohtimaan omaa poikkeavuuttaan ja sitä, miksi jollakin lailla poikkeavia niin ankarasti vainotaan.

Vuonna 1957 ilmestyi teos Käenpojat (The Midwich Cuckoos), jossa tuhon siemenet on kylvetty perheisiin – lasten muodossa. Kaikki yhteydet pieneen englantilaiseen Midwichin kylään yllättäen katkeavat ja kylä vaipuu horrokseen, jonka turvin muukalaislaji vierailee kylässä. Vierailun jälkeen jokainen kylän nainen on raskaana. Aluksi lapsissa ei ole muuta outoa kuin kullanväriset silmät ja vaalea tukka. Lapset kuitenkin kehittyvät henkisiltä kyvyiltään huomattavan nopeasti korkealle tasolle ja paljastuu, että heillä on yhteinen, pelottavan voimakas telepaattinen mieli sekä pyrkimys syrjäyttää ihmiskunta. Tästä syntyy väistämättä taistelu elintilasta. Wolf Rilla teki vuonna 1960 Wyndamin kirjalle uskollisen elokuvasovituksen nimellä Village of the Damned, jonka pääosassa olivat muiden muassa George Sanders ja Barbara Shelley. John Carpenterin elokuvaversiossa Kirottujen kaupunki vuodelta 1995 esiintyivät muun muassa Christopher Reeve, Kirstie Alley, Linda Kozlowski ja Mark Hamill. Tämän version Midwich näyttää enemmän hollywoodilaiselta kuin englantilaiselta.

Teoksia

• The Secret People, 1935
• Foul Play Suspected, 1935
• Planet Plane, 1936
• Meteor, 1941
• Love in Time, 1946
• The Day of the Triffids, 1951 – Triffidien kapina (suom. Risto Kalliomaa, 1954)
• The Kraken Wakes, 1953 – Uhka syvyydestä (suom. Matti Kannosto, 1978)
• The Chrysalids, 1955
• The Midwich Cuckoos, 1957 – Käenpojat (suom. Veikko Rekunen, 1989)
• The Outward Urge, 1959
• Trouble with Lichen, 1960
• Web, 1979
• Plan for Chaos (2009)

Kokoelmia

• Jizzle, 1954
• The Seeds of Time, 1956
• Consider Her Ways: And Others, 1961
• The Infinite Moment, 1961
• The Best of John Wyndham, 1973
• Sleepers of Mars, 1973
• Wanderers of Time, 1973
• Exiles on Asperus, 1979
• No Place Like Earth, 2003

Lähteet

• Liukkonen, Petri: John Wyndham (1903-1969) authorscalendar.info. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 3. elokuuta 2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• The John Wyndham Archive. The Science Fiction Foundation Collection. 11.5.2001. Arkistoitu 2.12.2015. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
• Walton, Jo: A way the world ends: John Wyndham’s The Kraken Wakes Tor.com. 13.10.2009. Viitattu 2.8.2023.