Johann Friedrich Herbart

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johann Friedrich Herbart

Johann Friedrich Herbart (4. toukokuuta 1776, Oldenburg14. elokuuta 1841, Göttingen) oli saksalainen filosofi, psykologi ja ”tieteellisen pedagogiikan” perustaja.

Kasvatusfilosofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herbartin pyrkimyksenä oli luoda systemaattinen ja looginen kasvatustieteellinen oppirakennelma, joka rakentui etiikasta ja psykologiasta. Etiikan tehtävänä oli osoittaa päämäärät, johon kasvatuksen tulee pyrkiä ja psykologian tuli näyttää keinot, joiden avulla nämä päämäärät voitiin saavuttaa. Tästä huolimatta on tätä järjestelmää pidettävä spekulatiivisena sillä se muodostuu toisiinsa liittyvistä päätelmistä, jotka perustuvat hänen omiin filosofisiin näkemyksiinsä.

  1. Oppi mielteiden omaksumisesta, havainnot muuttuvat ihmisen mielessä mielteiksi ja se miten mielteille käy riippuu siitä onko niille tarttumapintaa aiemmissa mielteissä jos on niin ne vahvistuvat ja säilyvät jos ei niin eivät pysy tajunnassa.
  2. Oppi harrastuksesta ja siveellisestä luonteesta, mielteiden onnistunut yhteen liittyminen saa aikaan halun laajentaa miellejoukkoa→ Harrastus Herbartin mukaan.
  3. Oppi kasvatuksen keinoista, koulun perusopetussuunnitelma oli laadittava siten, että se vahvistaa lapsen luontaisia harrastuksen alueita. Eli rakentui lapsipsykologisten lähtökohtien mukaan, ei yhteiskunnallisten tarpeiden mukaan.

Neljän vaiheen opetusteoria: niin sanottujen muodollisten asteiden järjestelmä, eli oikeaoppisen tunnin tai jakson rakenne:

  1. asian kiireetön ja selkeä tarkastelu
  2. assosiaatio eli mielteen yhdistäminen aiempiin mielteisiin
  3. systeemin vaihe: mielteiden sukulaisuuden tarkastelu korvataan asioiden loogisten yhteyksien tarkastelulla
  4. metodin vaihe: opittua sovelletaan uusiin ongelmiin

Sivistettävyys (Saks. Bildsamkeit)

Sivistettävyydellä tarkoitetaan kasvatustieteessä ihmisen alttiutta kasvatukselle ja yleisesti ihmisen sivistyskykyisyyttä. Herbartin oppi-isä J. F. Fichte oli käyttänyt käsitettä jo filosofiassa, mutta Herbart oli ensimmäinen, joka muodosti sivistettävyydestä pedagogisen käsitteen. Herbart kehitti käsitteen, koska 1800-luvun filosofian vallitseva vastakkainasettelu determinismin ja transendentiaalisen idealismin välillä ei Herbartin mielessä jättänyt riittävästi tilaa kasvatukselle. Sivistettävyys tarkoittaa Herbartin mukaan, että sivistysprosessi ei tapahdu itsestään ja että se edellyttää ulkopuolista apua eli pedagogista vaikuttamista.[1]

  • Allgemeine Pädagogik (1806; uusi painos 1894)
  • Hauptpunkte der Metaphysik (1808)
  • Allgemeine praktische Philosophie (1808)
  • Lehrbuch Inc Einleitung in die Philosophie (1813; uusi painos 1883)
  • Lehrbuch der Psychologie (1816,; uusi painos 1887)
  • Psychologie als Wissenschaft (1824–1825)
  • Allgemeine Metaphysik (1828–1829)
  • Encyklopädie der Philosophie (2. painos, 1841)
  • Umriss padagogischer Voriesungen (2. painos, 1841)
  • Psychologische Untersuchungen (1839–1840)
  • Rinne, Risto & Kivirauma, Joel & Lehtinen, Erno: Johdatus kasvatustieteisiin, s. 166–169. Helsinki: WSOY, 2004.
  • Siljander, Pauli: Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen - Peruskäsitteet ja pääsuuntaukset, s. 33-36 Tampere, Vastapaino, 2014.
  1. Siljander, Pauli: Systemaattinen johdatus kasvatustieteisiin, s. 33-36. Vastapaino, 2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]