Jesse Owens
Jesse Owens | |
---|---|
Owens vuonna 1936. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. syyskuuta 1913 Oakville, Alabama, Yhdysvallat |
Kuollut | 31. maaliskuuta 1980 (66 vuotta) Tucson, Arizona, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
Uran tiedot | |
Laji | pikajuoksu, pituushyppy |
Saavutukset | |
Voitot | 4 olympiakultaa |
Aiheesta muualla | |
www.jesseowens.com | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Berliini 1936 | 100 m | |
Kultaa | Berliini 1936 | 200 m | |
Kultaa | Berliini 1936 | 4×100 m | |
Kultaa | Berliini 1936 | Pituus |
James Cleveland ”Jesse” Owens (12. syyskuuta 1913 Oakville, Alabama, Yhdysvallat – 31. maaliskuuta 1980 Tucson, Arizona, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija. Hän voitti Berliinin olympialaisissa 1936 neljä kultamitalia, ja hänellä oli samanaikaisesti hallussaan kaikki pikajuoksujen sekä pituushypyn maailmanennätykset. Urheilu-uransa jälkeen Owens menestyi hyvin yritysten puhemiehenä, järjestötehtävissä ja hyväntahdon lähettiläänä.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]James Cleveland Owens syntyi 12. syyskuuta 1913 Oakvillessä Lawrencen piirikunnassa Alabamassa Henry ja Emma Owensin kymmenlapsisen afroamerikkalaisen perheen yhdeksänneksi lapseksi. Pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen perhe muutti pohjoiseen Clevelandiin Ohioon, mistä isä sai töitä teollisuudessa. Tarinan mukaan Jamesin opettaja kuuli pojan lempinimen ”J. C.” väärin ”Jesse”, minkä jälkeen poika tunnettiin Jessenä. Myöhemmin perhe joutui ahdinkoon suuren laman ja isän auto-onnettomuuden seurauksena. Saadakseen paremmin töitä Owens kirjautui vuonna 1930 teknilliseen lukioon.[1]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Owensista kehittyi lukionsa tähtiurheilija pituushypyssä ja pikajuoksussa. Hän hallitsi lukioiden välisiä kilpailuja ja haastoi vuonna 1933 jo maailman parhaat pikajuoksijat Amateur Athletic Union -liiton kilpailuissa. Owens sai yliopistoilta urheilijastipenditarjouksia, ja hän valitsi Ohion osavaltionyliopiston. Hän puhui tuolloin käytäntönä ollutta rotuerottelua vastaan mutta ei hyökännyt sitä vastaan samalla tavoin suoraan kuin jotkin hänen mustista tovereistaan vaan kannatti maltillisia mustien järjestöjä, kuten Urban Leagueta.[1]
Owens rikkoi toukokuussa 1935 Ann Arborissa yliopistojen välisissä kilpailuissa vajaan tunnin aikana maailmanennätykset pituushypyssä (813), 220 jaardin juoksussa (20,3) ja 220 jaardin matalien aitojen juoksussa (22,6) sekä sivusi 100 jaardin juoksun maailmanennätystä (9,4).[2][3]
Owens tuki aluksi ehdotettua olympiaboikottia vuoden 1936 Berliinin kisoihin natsi-Saksan harjoittamien sortotoimien vuoksi, mutta muutti mielensä. Berliinin olympiakisoissa Owens nousi tähdeksi. Hän voitti neljä kultamitalia: 100 metrin juoksun (10,3, olympiaennätys), 200 metrin juoksun (20,7, maailmanennätys), pituushypyn (806) sekä pikaviestijuoksun Yhdysvaltojen joukkueessa.[2] Owensin menestys nähtiin takaiskuksi natsien teorioille valkoisten ja arjalaisten rodullisesta paremmuudesta.[1] Tunnetun uskomuksen mukaan Saksan johtaja Adolf Hitler kieltäytyi kättelemästä Owensia, mutta Owens itse kiistää tämän. Hän kertoi Hitlerin heiluttaneen hänelle ja heiluttaneensa itse takaisin. Hitler kätteli ensimmäisenä kisapäivänä saksalaiset voittajat. Olympiakomitea pyysi häntä kättelemään kaikki tai ei ketään, ja Hitler valitsi jälkimmäisen.[4][5][6] Owens ystävystyi kisojen aikana saksalaisen kilpakumppaninsa Lutz Longin kanssa. Tämän antaman neuvon ansiosta Owens onnistui välttämään kolmannen yliastutun hypyn ja selviytymään kolmelle jatkokierrokselle.[2]
Owensilla oli olympialaisten jälkeen hallussaan samanaikaisesti kaikki pikajuoksun maailmanennätykset, ja hänen pituushyppyennätyksensä kesti 25 vuotta.[2] Hän ei enää saanut tilaisuutta kilpailla olympiakisoissa, sillä seuraavat kisat peruuntuivat toisen maailmansodan johdosta.[1] Hän oli myös menettänyt amatöörikilpailuoikeutensa markkinoituaan olympialaisten jälkeen Yhdysvalloissa kaupallisia tuotteita.[7]
Kilpauran jälkeinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Owens sai olympiakisojen jälkeen Yhdysvalloissa sankarin vastaanoton vaikkakin yhä toisen luokan kansalaisena etnisyytensä vuoksi, ja hänen kunniakseen järjestettiin suuria paraateja. Owens jatkoi opintojaan yliopistossa mutta ei koskaan valmistunut, mikä vei häneltä myöhemmin useita työmahdollisuuksia. Hän kuitenkin ansaitsi rotusorrosta huolimatta kohtalaisen hyvän elannon viihdealalla esimerkiksi swing-yhtyeen keulakuvana ja juoksemalla markkinoilla kilpaa hevosia vastaan. Hän sai rahaa myös republikaaniselta puolueelta vastineeksi puolueen ehdokkaille vaaleissa antamastaan tuesta. Owens kannatti republikaaneja koko ikänsä, vaikka 1930-luvun jälkeen mustat amerikkalaiset tukivat yleensä demokraatteja.[1]
Owens menetti suuren osan omaisuudestaan epäonnistuneissa liiketoimissa ja tuhlaamisen johdosta. Vuonna 1942 Owens sai liittovaltiolta työpaikan mustille suunnatussa kansallisessa kuntohankkeessa. Seuraavana vuonna Ford Motor Company värväsi hänet Detroitiin kahdeksi vuodeksi valvomaan yhtiön suhteita mustiin työntekijöihinsä. Sen jälkeen Owens avasi urheilutarvikeliikkeen, joka ei menestynyt. Hän jatkoi näytösjuoksuissa esiintymistä ja palasi vuonna 1949 Chicagoon, missä hän työskenteli useiden yritysten johtotehtävissä ja perusti omia liikeyrityksiä. Vuonna 1953 Illinois'n republikaaninen kuvernööri nimitti Owensin osavaltion nuorisokomission johtajaksi, ja seuraavan seitsemän vuoden aikana kun republikaanit olivat vallassa, Owens valvoi osavaltion nuorille suunnattuja virkistys- ja opetushankkeita. Sen ohella hän toimi useiden yritysten puhemiehenä.[1]
Owens nostettiin 1950-luvun aikana esimerkiksi siitä, että afroamerikkalainenkin pystyy menestymään Yhdysvalloissa. Presidentti Dwight D. Eisenhower lähetti Owensin kansainvälisille hyväntahdon kiertueille, jotka jatkuivat aina 1970-luvulle saakka. 1960-luvun kansalaisoikeustaisteluissa Owens otti maltillisen kannan rotujen tasa-arvon edistämiseen ja vastusti radikaaleja mustia aktivisteja, kuten Black Power -liikettä, Muhammad Alia ja myös Martin Luther Kingin uhmakkaita taktiikoita. Hän kohtasi arvostelua monien afroamerikkalaisten taholta väittäessään, että rasismi ei enää estänyt mustia menestymästä Yhdysvalloissa. Owens julkaisi ajattelustaan kirjat Blackthink (1970) ja I Have Changed (1972), joista jälkimmäisessä hän antoi jälkikäteen tunnustusta kansalaisoikeusliikkeelle ja veti takaisin joitain väitteitään rasismin merkityksestä.[1]
Owens toimi 1970-luvun ajan Yhdysvaltain olympiakomitean johtokunnassa. Hän piti julkisia luentoja, joissa hän muisteli urheilu-uraansa, antoi ohjeita menestykseen ja kertoi luottamuksestaan amerikkalaiseen unelmaan.[1]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Owens asui viimeiset vuotensa Arizonassa. Hän kuoli Tucsonissa 31. maaliskuuta 1980 keuhkosyöpään. Hänen hautajaisiinsa Chicagossa osallistui tuhansia ihmisiä. Jesse Owensin elämää ja menestyksiä kunnioitetaan Jesse Owens Memorial Park and Museumissa Oakvillessa.[1]
Presidentti Carter sanoi Owensin kuoleman jälkeen: "Ehkäpä kukaan muu urheilija ei symboloi paremmin ihmisen taistoa tyranniaa, köyhyyttää ja rotuennakkoluuloja vastaan".[8]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Owens meni vuonna 1935 naimisiin Minnie Ruth Solomonin kanssa. Pari sai liittonsa aikana kolme tytärtä.[1]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Presidentin vapaudenmitali (USA, 1976)[9]
Owensille myönnettiin postuumisti vuonna 1990 kongressin kultainen mitali.[2]
ESPN sijoitti Jesse Owensin listallaan 1900-luvun suurimmista pohjoisamerikkalaisista urheilijoista sijalle 6. Hän oli parhaiten sijoittunut yleisurheilija.[10] Owensin mukaan on nimetty Jesse Owens Memorial Stadium Columbuksessa, Ohiossa. Vuonna 2016 ensi-iltansa saaneessa Olympic Pride, American Prejudice -dokumenttielokuvassa kerrotaan Owensin, ja muiden vuoden 1936 kesäolympialaisiin osallistuneiden afroamerikkalaisten, kisamatkasta.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Llewellyn, Matthew & Dyreson, Mark (The Pennsylvania State University): Jesse Owens Encyclopedia of Alabama. 5.2.2015. Viitattu 25.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jesse Owens Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Mackay, Duncan: The 10 greatest performances in the history of athletics (3 Jesse Owens) The Observer. 5.8.2001. Guardian News and Media Limited. Viitattu 19.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Tiessalo, Raine: Mustien pikajuoksijoiden esikuvaa muistetaan Berliinissä. Yle urheilu 16.8.2009. Viitattu 9.10.2023.
- ↑ Did Hitler Really Snub Jesse Owens at the 1936 Berlin Olympics? ThoughtCo. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Shenkman, Rick: Adolf Hitler, Jesse Owens and the Olympics Myth of 1936 History News Network. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Cavendish, Richard: Jesse Owens born in Alabama History Today. 9.9.2013. Viitattu 26.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Smith, J. Y.: Olympic Track Great Jesse Owens Is Dead at 66 The Washington Post. 1.4.1980. Viitattu 3.8.2024. (englanniksi)
- ↑ President Ford Awards Presidential Medal of Freedom to Jesse Owens White House Historical Association. 2024. Viitattu 3.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Top N. American athletes of the century ESPN.com. 2007. CNN. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Olympic Pride, American Prejudice movie review (2016) Roger Ebert. 5.8.2016. Viitattu 3.8.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jesse Owens Wikimedia Commonsissa
1900: John Walter Tewksbury | 1904: Archie Hahn | 1908: Bobby Kerr | 1912: Ralph Craig | 1920: Allen Woodring | 1924: Jackson Scholz | 1928: Percy Williams | 1932: Eddie Tolan | 1936: Jesse Owens | 1948: Mel Patton | 1952: Andy Stanfield | 1956: Bobby Joe Morrow | 1960: Livio Berruti | 1964: Henry Carr | 1968: Tommie Smith | 1972: Valeri Borzov | 1976: Don Quarrie | 1980: Pietro Mennea | 1984: Carl Lewis | 1988: Joe DeLoach | 1992: Mike Marsh | 1996: Michael Johnson | 2000: Konstantinos Kenteris | 2004: Shawn Crawford | 2008: Usain Bolt | 2012: Usain Bolt | 2016: Usain Bolt | 2020: Andre De Grasse | 2024: Letsile Tebogo |
1896: Ellery Clark | 1900: Alvin Kraenzlein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Frank Irons | 1912: Albert Gutterson | 1920: William Pettersson | 1924: William DeHart Hubbard | 1928: Edward Hamm | 1932: Ed Gordon | 1936: Jesse Owens | 1948: Willie Steele | 1952: Jerome Biffle | 1956: Gregory Bell | 1960: Ralph Boston | 1964: Lynn Davies | 1968: Bob Beamon | 1972: Randy Williams | 1976: Arnie Robinson | 1980: Lutz Dombrowski | 1984: Carl Lewis | 1988: Carl Lewis | 1992: Carl Lewis | 1996: Carl Lewis | 2000: Iván Pedroso | 2004: Dwight Phillips | 2008: Irving Saladino | 2012: Greg Rutherford | 2016: Jeff Henderson | 2020: Miltiádis Tentóglou | 2024: Miltiádis Tentóglou |