Japanin maantiede
| Japanin maantiede | |
|---|---|
 Japani satelliitista kuvattuna |
|
| Maanosa | Aasia |
| Tilastot | |
| Pinta-ala | 377 835 km² |
| – Sisävesi | 13 430 km² (3,55 %) |
| Rantaviiva | 29 751 km |
| Ennätykset | |
| Korkein kohta | Fuji, 3 776 m |
| Matalin kohta | Hachirōgata, -4 m |
| Pisin joki | Shinanojoki, 367 km |
| Suurin järvi | Biwa, 670 km² |
| Ilmasto | |
| Ilmasto | lauhkea vyöhyke |
| Luonnonvarat | |
| Luonnonvarat | kala |
Yli kolmesta tuhannesta saaresta koostuva Japani sijaitsee Itä-Aasiassa Tyynenmeren rannikolla. Maan tärkeimmät saaret pohjoisesta etelään ovat Hokkaidō, Honshū (pääsaari), Shikoku ja Kyūshū. Ryūkyūsaaret, joihin kuuluu myös Okinawa, sijaitsevat Kyūshūn eteläpuolella ulottuen yli tuhannen kilometrin päähän lähes Taiwanille saakka. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä, josta noin 75–80 prosenttia on vuoristoa[1] ja lähes yhtä suuri osa on metsien peitossa.[2] Koska suuri osa maan alueesta on soveltumatonta asutuksen, maatalouden tai teollisuuden käyttöön jyrkkien korkeuserojen, ilmaston ja maanjäristysten aiheuttaman maanvyöryriskin vuoksi, Japanin alavilla rannikkoalueilla väestötiheys on erittäin suuri. Maa on yksi maailman tiheimmin asutuista.
Japanilla on rannikkoa yhteensä 29 751 kilometriä.[3] Sitä ympäröivät meret ovat: Filippiinienmeri etelässä, Tyynimeri idässä, Ohotanmeri pohjoisessa, Japaninmeri lännessä ja Itä-Kiinan meri lounaassa. Maa sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella "Tyynenmeren tulirenkaan" varrella kolmen mannerlaatan yhtymäkohdassa. Alueella on yhteensä noin 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia.[2] Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Maanjäristykset johtavat usein tsunameihin. Edelliset vakavat maanjäristykset olivat Tōhokun maanjäristys vuonna 2011, Chūetsun maanjäristys vuonna 2004 ja Kōben maanjäristys vuonna 1995. Myös kuumat lähteet ovat yleisiä, ja monet niistä ovat kehittyneet lomakohteiksi.
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japani sijaitsee pääosin lauhkealla vyöhykkeellä, ja maassa on neljä vuodenaikaa – viisi, jos sadekausi lasketaan mukaan. Japanin saariston pituuden ja vaihtelevan pinnanmuodostuksen vuoksi maan ilmasto on kuitenkin hyvin monimuotoinen. Pohjoisessa talvet ovat pitkiä ja lunta voi sataa runsaastikin, kun taas eteläisimmillä saarilla ilmasto on jo subtrooppinen. Talvisin kylmä ja kuiva tuuli puhaltaa Siperiasta Japaninmerelle ja kohdatessaan Tyynenmeren lämpimän ilmamassan tuo rankkoja lumisateita maan länsirannikolle. Kesällä vuorostaan kostea, Tyyneltämereltä puhaltava tuuli tuo Japaniin lämmintä ilmaa. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa päiväntasaajan alueen trooppiset matalapaineet synnyttävät taifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita.[5][6] Maa voidaan jakaa kuuteen toisistaan eroavaan ilmastovyöhykkeeseen:
- Hokkaidō: Japanin pohjoisimmalla saarella on lauha ilmasto. Talvet ovat pitkiä ja kylmiä, kesät taas lyhyitä ja viileitä. Sademäärä ei kohoa korkeaksi, mutta talvisin saarelle kertyy useimmiten runsaasti lunta.
- Japaninmeri: luoteistuuli tuo talvella alueelle paljon lumisateita. Kesällä Japaninmeren rannikolla on viileämpää kuin Tyynellämerellä, vaikka Föhn-tuuli tuokin alueelle joskus erittäin korkeita lämpötiloja.
- Keskinen ylänkö: alueella vallitsee tyypillinen sisämaan ilmasto, jossa yön ja aamun sekä talven ja kesän väliset lämpötilaerot ovat suuria. Sademäärät ovat pieniä.
- Seton sisämeri: Chūgokun ja Shikokun alueiden vuoret suojaavat aluetta vuodenaikatuulilta, joten lämpötila pysyy lauhana ympäri vuoden.
- Tyynimeri: Japanin itärannikon talvet ovat vähäsateisia ja kylmiä, kesät taas kuumia ja kosteita kaakkoistuulen vuoksi.
- Ryūkyūsaaret: saarilla on subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat lämpimiä ja kesät kuumia. Etenkin sadekauden aikana sademäärät ovat erittäin suuria, ja trooppiset syklonit ovat yleisiä.
Japanin sadekausi alkaa Okinawalla aikaisin toukokuussa ja siirtyy asteittain pohjoiseen, kunnes se hajoaa Pohjois-Japanissa ennen saapumistaan Hokkaidōlle heinäkuun loppupuolella. Tokion alueella Honshūn saaren keskiosassa sadekausi kestää noin kuusi viikkoa: keskimääräinen alkamispäivä on 8. kesäkuuta ja loppumispäivä 20. heinäkuuta.[7]
Kasvillisuus ja eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanin saariston pituus on saanut, ilmaston tavoin, aikaan monipuolisen kasvillisuuden ja eläimistön. Japanissa elää noin 4 500 syntyperäistä kasvilajia. Lajien suureen määrään ovat vaikuttaneet erityisesti lämpötilojen suuri vaihtelu ja suuret sademäärät. Japanin kasvillisuus voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen: subtrooppinen alue eteläisimmillä saarilla, lämmin ikivihreiden lehtipuumetsien alue pääsaarten eteläosissa, viileä lehtipuumetsien alue Honshūn pohjois- ja Hokkaidōn eteläosassa, subalpiininen vyöhyke Keski- ja Pohjois-Hokkaidōlla sekä alpiininen vyöhyke Honshūn ja Hokkaidōn vuoristoalueilla. Subtrooppisen alueen kasvillisuudella on yhteyksiä Malakan niemimaan lajistoon, kun taas maan keskiosien kasvillisuudella pikemminkin Koreaan ja Kiinaan. Japanin kasvilajisto on runsaan sadan vuoden aikana muuttunut suuresti paitsi kaupungistumisen, myös ihmisen Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuomien tulokaslajien vuoksi: Meiji-kaudelta lähtien maahan on tuotu arviolta 200–500 kasvilajia.[5][8]
Japanin eläimistö koostuu suurelta osin Kiinasta ja Koreasta saapuneista lauhkean vyöhykkeen lajeista, mutta myös Kaakkois-Aasian subtrooppisista ja Siperian subarktisista lajeista. Koska esihistoriansa aikana Japanin saaristo on ollut vuoroin erossa manner-Aasiasta ja vuoroin yhdessä sen kanssa, eläinlajien muuttohistoria alueelle on monimutkainen. Japanissa elää joitakin endeemisiä lajeja, kuten japaninmakaki ja japaninjättisalamanteri; Ryūkyū-saarten lajistoon kuuluu vuorostaan joitakin "eläviä fossiileja", kuten iriomotenkissa. Tiheästä asutuksesta huolimatta suuria maanisäkkäitä elää Japanin vuoristoalueilla suhteellisen paljon. Niihin kuuluvat muun muassa karhut, villisiat, supikoirat, ketut ja peurat. Lintulajeja Japanin alueella elää noin 600; maa sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä. Maan rikas merilajisto, johon kuuluu lukuisten kala- ja äyriäislajien lisäksi pyöriäisiä, valaita ja delfiinejä, on suureksi osaksi kylmän ja lämpimän merivirran kohtaamisen ansiota Japanin lähialueilla.[5][8][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Japan Microsoft Encarta. Arkistoitu 10.5.2007. Viitattu 18.5.2007.
- ↑ a b Japan Information—Page 1 WorldInfoZone.com. Viitattu 18.5.2007.
- ↑ CIA World Factbook - Japan päivitetty 15. toukokuuta 2007. CIA. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 18. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Japan: Fauna Encyclopædia Britannica. Viitattu 19. heinäkuuta 2007.
- ↑ a b c Chris Rowthorn et al.: Japan. Lonely Planet Publications, 2003. ISBN 1-74059-162-3
- ↑ Climate and More: Facts and Figures Nipponia. Viitattu 19. heinäkuuta 2007.
- ↑ Japan's rainy season JapanGuide.com. Viitattu 19. heinäkuuta 2007.
- ↑ a b Flora and Fauna Japanin Yhdysvaltain suurlähetystö. Arkistoitu 13.2.2007. Viitattu 19.7.2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanin maantiede Wikimedia Commonsissa
