James Hutton
| James Hutton | |
|---|---|
 Henry Raeburn öljymaalaus, James Huttonin muotokuva. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1726 Edinburgh, Ison-Britannian kuningaskunta |
| Kuollut | 26. maaliskuuta 1797 (70 vuotta) Edinburgh, Ison-Britannian kuningaskunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Edinburghin yliopisto Pariisin yliopisto Leidenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Colin Maclaurin |
| Tutkimusalue | geologia |
| Tunnetut työt | uniformitarianismi |
James Hutton (3. kesäkuuta 1726 Edinburgh, Ison-Britannian kuningaskunta – 26. maaliskuuta 1797 Edinburgh, Ison-Britannian kuningaskunta) oli skotlantilainen geologi, fyysikko, naturalisti, kemisti ja kokeellinen maanviljelijä. Häntä pidetään uniformitarianismin ("Nykyisyys on menneisyyden avain.") ja nykyaikaisen geologian isänä. Geologia sai vahvan tieteellisen pohjan, kun Hutton pystyi selittämään, että tulivuoret, maanjäristykset ja eroosio muokkasivat maanpintaa jatkuvasti luonnonlakien mukaan. Näin voitiin selittää esimerkiksi vuorenhuipuilta löytyvät simpukankuoret ja merieläinten fossiilit, vaikka nykyaikaista laattatektoniikkaa ei tunnettukaan[1].
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]James Hutton syntyi Edinburghissa vuonna 1726. Hänen vanhempansa olivat Sarah Balfour ja William Hutton. Perhe oli varakas, sillä William Hutton oli kauppias ja Edinburghin kaupungin rahatoimiston johtaja. William-isä kuoli, kun James oli noin kaksivuotias. Sarah Dutton joutui kasvattamaan yksin Jamesin ja tämän kolme siskoa. Hän ei mennyt uudestaan naimisiin, kuten tuohon aikaan useimmat naiset tekivät.[2]
Hutton aloitti 14-vuotiaana marraskuussa 1740 opinnot Edinburghin yliopistossa. Tämä ei ollut ajalleen tavatonta, sillä skotlantilaiset yliopistot kilpailivat lahjakkaimpien oppilaiden kasvattamisessa. Matematiikkaa hänelle yliopistossa opetti Colin Maclaurin.[2]
Hutton erikoistui oikeustieteeseen, vaikka hän oli jo kiinnostunut kemiasta.[3] Hän valmistui keväällä 1743 ja sai sen jälkeen paikan paikan asianajajan oppipoikana.[2] Huttonin sanotaan kuitenkin keskittyneen dokumenttien kopioimisen sijaan tekemään erilaisia kemiallisia kokeita, joilla hän huvitti kollegoitansa.[3]
Hutton vapautettiin, kun hänen oppipoikajaksoansa oli kulut vain vajaan vuoden. Hän palasi sen jälkeen opiskelemaan Edinburghin yliopistoon lääketiedettä, joka oli lähellä kemiaa.[3] Hutton muutti vuonna 1747 opiskelemaan Pariisin yliopistoon ja sieltä edelleen Leidenin yliopistoon, mistä hän valmistui syyskuussa 1749.[2]
Maanviljelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hutton palasi vuonna 1750 Edinburghiin, missä hän jatkoi kemiallisia kokeita, jotka hän oli aloittanut aiemmin ystävänsä James Davien kanssa.[4] He olivat opiskeluaikana kehittäneet aiempaa halvemman tavan valmistaa ammoniumkloridia.[3] He perustivat keksinnön pohjalta kemiantehtaan, joka takasi Huttonille säännölliset tulot koko hänen loppuelämäkseen.[2]
Talouden ollessa turvattuna Hutton päätti ryhtyä maanviljelijäksi.[3] Hän oli perinyt isältään maatilan Berwick-upon-Tweedin länsipuolelta. Hutton alkoi viljellä siellä vuonna 1754 harjoiltuaan ensin kahden vuoden ajan nykyaikaista maataloutta Norfolkissa.[2] Hän toimi perhetilalla aina vuoteen 1768, jolloin hän muutti Edinburghiin tieteellisen uran edistämiseksi.[3]
Geologiset tutkimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hutton oli kiinnostunut geologiasta maatilallaan. Hän tutki sitä, miten tuuli ja sade muuttivat maanpintaa. Hän oli tehnyt vuonna 1764 geologisen tutkimusmatkan Skotlannin pohjoisosissa George Clerk-Maxwellin kanssa.[4]
Huttonin kiinnostus geologiaan johdatti hänet myös Forthin–Clyden kanavan rakennuskomiteaan, johon hän liittyi vuonna 1767. Hän pysyi siinä vuoteen 1775, jolloin kanavan rakennustyöt lähestyivät jo Clydeä ja komitea piti majaansa Glasgow’ssa.[2]
Geologisissa tutkimuksissaan Hutton matkusteli laajasti kiviä tutkimassa ja luonnollisia ilmiöitä havainnoimassa. Hän alkoi kannattaa niin sanottua uniformitarianismin periaatetta.[3] Hutton uskoi, että käynnissä olevat prosessit tuhoavat ja muokkaavat kiviä, mikä taas johdatti hänet uskomaan, että Maa oli miljoonia vuosia vanha. Huttonin teoria herätti myös vastustusta, sillä katastrofistit ajattelivat, että geologiset muutokset tapahtuvat luonnonkatastrofeissa, kuten tulivuoren purkauksissa ja tulvissa.[4]
Royal Society of Edinburgh kutsui Huttonin vuonna 1784 pitämään kaksi luentoa teoriastaan. Ensimmäisen luennon piti 7. maaliskuuta 1785 sairastuneen Huttonin sijasta tämän ystävä Joseph Black. Toisen luennon Hutton piti itse 4. huhtikuuta. Todistaakseen teoriansa myös vastustajilleen Hutteon teki tmänä jälkeen monia matkoja tutkimaan kivimuodostelmia.[2]
Royal Society of Edinburghissa pidetyt luennot ilmestyivat kirjallisessa muodossa vuonna 1788. Niissä ei esitetty Huttonin luentojen jälkeen löytämiään todisteita.[2] Hän kirjoitti itse kaksiosaisen teoksen Theory of the Earth, joka julkaistiin vuonna 1795. Kolmasosa oli osittain valmis Huttonin kuollessa vuonna 1797.[3] Hänet haudattiin Greyfriars Kirkyardille.[4]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huttonia kutsutaan usein modernin geologian perustajana.[4] Huttonin aikana geologiaa ei pidetty vielä omana tieteenalanaan, vaikka monet luonnontieteilijät olivatkin kiinnostuneet geologiasta.[2] Huttonin esittämä uniformitarianismin periaate on geologian yksi keskeisimpiä periaatteita.[3]
Huttonin teorioiden hyväksymisessä keskeisessä asemassa oli hänen ystävänsä John Playfair. Vaikka Hutton oli hyvä puhuja, hän ei ollut kirjoittajana kummoinen.[2] Theory of the Earth oli liian vaikeaselkoinen, eikä se siksi herättänyt Euroopassa laajamittaista kiinnostusta. Playfair julkaisi vuonna 1802 selkeän tiivistyksen Illustrations of the Huttonian Theory of the Earth Huttonin töistä ja siihen itse tekemistään huomioista.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta, s. 78–79. (alkuteos A Short History of Nearly Everything, Transworld Publishers/Doubleday 2003) Suomentanut Markku Päkkilä. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30972-9
- ↑ a b c d e f g h i j k O’Connor, J. J. & Robertson, E. F: James Hutton MacTutor History of Mathematics. 1/2004. University of St Andrews. Arkistoitu 10.9.2016. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j James Hutton Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e James Hutton (1726-1797) Scottish Science Hall of Fame. National Library of Scotland. Viitattu 13.5.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- James Hutton.org.uk (englanniksi)
- James Huttonin teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)
