Jättiläissiippa
| Jättiläissiippa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Aitosiipat Myotis |
| Laji: | myotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myotis myotis |
|
 Jättiläissiipan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Jättiläissiippa eli isosiippa[2] (Myotis myotis) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Lajia esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Vähä-Aasiassa.
Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä ”isosiippa”.[3]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naaraat ja poikaset viihtyvät 50–2000 yksilön ryhmissä luolissa ja rakennuksien ullakoilla. Sen sijaan urosyksilöt elävät usein yksinään.[4]
Jättiläissiipat tulevat sukukypsiksi toisena elinvuotenaan. Lepakot pariutuvat loppukesällä tai syksyllä, mutta hedelmöitys viivästytetään siten, että munasolu irtoaa vasta keväällä. Poikanen syntyy tavanomaisesti kesäkuussa ja naaras saa vain yhden jälkeläisen kerralla.[4]
Ravinnoksi kelpaavat kovakuoriaiset, hyönteiset ja hämähäkit, jotka jättiläissiippa etsii maastosta.[4] Jättiläissiippa suojautuu pöllöiltä matkimalla pistiäisten ääniä.[5]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji on Euroopan ja Vähän-Aasian kooltaan suurin lepakkolaji.[6] Sen ruumiin pituus on 6,8–8,3 cm ja häntä 4,5–6 cm, ja sen massa on noin 25–40 g. Jättiläissiipan kyynärvarsi on 5,6–6,7 cm[4] ja siipien leveys 40 cm.[6] Turkin väritys on tumman hiekanvärinen yläruumiissa ja vaaleampi alaruumiissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S., Coroiu, I., Karataş, A., Juste, J., Paunovic, M., Palmeirim, J. & Benda, P.: Myotis myotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Tikkanen, Jouni: Lauhan talven menestyjät Suomen Luonto. 5.2.2020. Viitattu 19.4.2022.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus[vanhentunut linkki] Luettu 20.11.2010.
- ↑ a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 98. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6
- ↑ Bats buzz like hornets to scare away predators science.org.
- ↑ a b Clive Roots: Hibernation, s. 175. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 9780313335440 (englanniksi)