Interstate Highway System
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Dwight D. Eisenhower National System of Interstate and Defense Highways eli Interstate Highway System on Yhdysvaltojen valtakunnallinen valtatieverkosto, jonka rakentamisen käynnisti presidentti Dwight D. Eisenhower. Järjestelmän perustana on Federal-Aid Highway Act vuodelta 1956.[1] Lain syntymiseen vaikutti Yhdysvaltain autoteollisuuden tarmokas lobbaus ja Eisenhowerin vankka tuki.
Interstate-verkoston pituus oli vuonna 2002 yhteensä 75 198 kilometriä. Interstate Highwayt yhdistävät maan merkittävät kaupungit toisiinsa, ja monista muista maista poiketen moottoritiet kulkevat hyvin usein kaupunkien keskustojen läpi.
Interstate Highway Systemin piirissä olevia teitä löytyy kaikista osavaltioista.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1912 Yhdysvalloissa oli 3,5 miljoonan kilometrin pituinen tieverkosto, mutta asvaltoituja niistä ei ollut ainoatakaan ja vain 300 000 kilometriä oli päällystetty hiekalla, soralla tai kivellä. Asian muuttamiseksi perustettiin Lincoln Highway Association (LHA), joka jo seuraavana vuonna päätti tien lopullisen reitin.[2]
Kesällä 1919 Washingtonista lähetettiin armeijan rekkakulkue suorittamaan moottorimarssi San Franciscoon. Kulkueen johtoon määrättiin everstiluutnantti Dwight D. Eisenhower. Tavoitteena oli selvittää, kuinka vaikeaa mantereen läpi kulkeminen olisi. Kulkue suoritti marssin sotaoloja jäljitellen ja siltä kesti 62 päivää päästä määränpäähänsä. Pitkä ja vaikea moottorimarssi sai Eisenhowerin pohtimaan toimivien kulkuyhteyksien merkitystä. Kun hän sittemmin toimi liittouttuneiden ylipäällikkönä Euroopan teatterissa toisen maailmansodan aikana, Eisenhower hyödynsi saksalaisten Autobahn-verkostoa, joka teki häneen vaikutuksen.[3]
1920-luvulla oli jo saatu kehitettyä alempitasoista Highway-järjestelmää osavaltiotasolla, esimerkiksi New Yorkin osavaltion Parkway System. Autoliikenteen kasvaessa räjähdysmäisesti suunnittelijat näkivät tilanteen vaativan valtakunnallista järjestelmää korvaamaan paikallinen. Tämä sama nähtiin myös muualla autoistuneessa maailmassa, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.
Eisenhower vahvisti Federal-Aid Highway Act -lain 29. kesäkuuta 1956.[4]
Vaikka Interstate-järjestelmän rakentaminen jatkuu, se julistettiin virallisesti valmiiksi jo vuonna 1991 jolloin alkuperäisestä suunnitelmasta oli jäänyt toteuttamatta noin 2,5 kilometriä.
Tieverkon rakentamiseen kului 35 vuoden aikana 114 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[5] Tieverkoston rakentaminen oli liittovaltion suurin julkinen investointi. Yksi syy sille, miksi se sai kannatusta oli käynnissä oleva kylmä sota, joka nieli jo valmiiksi suuria summia liittovaltion budjetista. Lisäksi puolustusministeriö osallistui tieverkon suunnitteluun, koska yhdenmukaisten teiden rakentaminen oli myös sen intressien mukaista.[4]
Maankäyttö ja rahoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useassa kaupungissa Interstaten johtaessa keskustan halki on rakennusmaan täydellisen hyödyntämisen vuoksi tie rakennettu useaan kerrokseen, tai tiet alittavat rakennukset tunnelissa. Lähes kaikki Interstate-tiet ovat osavaltioiden tai tietulliyhtiöiden ylläpitämiä, vain kolmessa paikassa ne saavat liittovaltion rahoitusta; Woodrow Wilsonin silta, Interstate 95 ja Interstate 495. Muutamissa paikoissa ylläpidosta vastaa paikallishallinto; Baltimoressa Interstate 70 ja 80 kaupungin sisällä, New York Cityssä lyhyt osuus Interstate 278:aa, Washington D.C.:ssä osia Interstate 66, 295, 395, 695 kaupungin sisällä. Interstate-nimitys on käytössä myös Alaskassa ja Puerto Ricossa budjettiteknisistä syistä, vaikka niitä ei ole rakennettu Interstate-standardin mukaisiksi. Puerto Ricossa näistä teistä käytetään nimitystä Autopistas.
Lähes kaikki osavaltioiden pääkaupungit on yhdistetty Interstate Highway -järjestelmään, vain viisi kaupunkia on sen ulkopuolella. Määrä vähenee vielä kun Interstate 580 Renon ja Carson Cityn välille Nevadassa valmistuu. Vilkkaimmin liikennöity Interstate Highway -osuus on Interstate 405 Seal Beachissa Kaliforniassa. Vuonna 2002 liikennemääräksi arvioitiin 377 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Yhdysvalloissa onkin levinnyt kaupunkitarina siitä, että joka viides maili Interstate-teistä olisi rakennettu niin suoraksi ja tasaiseksi, että niitä voitaisiin käyttää sotilaskoneiden kiitoratana. Tämä tarina ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaikka lentokoneet ovatkin toisinaan tehneet hätälaskuja näille teille kiitoradan puutteessa.[6][7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Interstate Highway System | Highway, Eisenhower, Description, & Facts Encyclopædia Britannica. 17.1.2025. Viitattu 22.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 14/2013, s. 56–47
- ↑ Ike's Interstates at 50 National Archives. 15.8.2016. Viitattu 22.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Dwight D. Eisenhower and the birth of the Interstate Highway System U.S. Army. 20.2.2018. Viitattu 22.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Funding the Interstate Highway System The Henry Ford. 2025. Viitattu 22.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Fact Check: The U.S. Interstate Highway System does not require one mile in every five to be straight for plane landings Reuters. 8.6.2021. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Interstate Highway System - The Myths U.S. DEPARTMENT OF TRANSPORTATION. 2025. Viitattu 23.1.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Interstate Higways list (englanniksi)
(
) (
) 
(
) 
(
) 
(
) 
(
) 
(
) (
) 
(
) (
) 
(
) (
) 
(
) (
) (
) 
(
) () 
(
) 
(
) 
