Inkeri Anttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inkeri Anttila
Professori Inkeri Anttila vuonna 1961
Professori Inkeri Anttila vuonna 1961
Oikeusministeri
Liinamaan hallitus
13.6.1975–30.11.1975
Edeltäjä Matti Louekoski
Seuraaja Kristian Gestrin
Henkilötiedot
Syntynyt29. marraskuuta 1916
Viipuri
Kuollut6. heinäkuuta 2013 (96 vuotta)
Helsinki
Ammatti juristi
Puoliso Sulo Valter Anttila
Tiedot
Puolue LKP / ammattiministeri
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Sylvi Inkeri Anttila (o.s. Metsämies; 29. marraskuuta 1916 Viipuri – 6. heinäkuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen oikeustieteilijä, jolla on ollut merkittävä rooli Suomen vankeinhoitojärjestelmän kehittämisessä.[2] Hänen tutkimuksillaan kriminologian ja kriminaalipolitiikan alalta on ollut myös kansainvälistä merkitystä. Hän ei uskonut, että rikollisuutta voidaan lopettaa mutta kriminaalipolitiikan keinoin voitaisiin vaikuttaa rikollisuuden laatuun ja määrään.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkeri Anttilan vanhemmat olivat asianajaja Veini Metsämies, ent. Horelli (1879–1944) ja Sylvi Airio, ent. Malmgren. Hän pääsi ylioppilaaksi 1933, suoritti yleisen oikeustutkinnon 1936 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1937, lakitieteen lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1946 sekä valtiotieteen kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1954. Anttila sai varatuomarin arvon 1942.[3][4][5]

Anttila väitteli vuonna 1946 loukatun suostumusta koskevalla väitöskirjalla oikeustieteen tohtoriksi. Hän on ensimmäinen oikeustieteen tohtoriksi väitellyt nainen Suomessa. Anttila on kertonut ryhtyneensä juristiksi ilahduttaakseen isäänsä, joka myös oli juristi. Hänen ajatuksissaan oli ollut myös laulajan tai pianistin ura.[2]

Anttila oli Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori 1961–1980, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja 1974–1979[6] ja Liinamaan virkamieshallituksen oikeusministeri 13.6.1975–30.11.1975. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1973–1976. Hän oli ensimmäinen nainen oi­keus­tie­teen pro­fes­so­ri­na ja en­sim­mäi­nen nai­nen oi­keus­mi­nis­te­ri­nä. Hän oli mer­kit­tä­vin uudenlaisen kri­mi­naa­li­po­li­tii­kan ke­hit­tä­jä: seuraamusten tuli olla ra­tio­naa­li­sia, hu­maa­neja ja hy­vin­voin­ti­val­tion ar­voil­le ra­ken­tu­via. Linjaukset perustuivat Anttilan kokoamaan tut­kimustie­toon. Ri­kos­ten tor­jun­nas­sa alettiin käyttää so­siaa­li- ja yh­teis­kun­ta­po­li­tii­kan kei­no­ja, mut­ta myös konk­reet­ti­sia toi­mia ri­kosten ­ ennaltaehkäisemiseksi.[1] Helsingin kaupunginvaltuustossa Anttila edusti Liberaalista Kansanpuoluetta.[7]

Anttila oli Helsingin, Turun ja Uppsalan yliopistojen kunniatohtori. Lisäksi hän on saanut lukuisia tunnustuspalkintoja tieteellisistä ansioistaan, muun muassa Euroopan Kriminologiyhdistyksen elämäntyöpalkinnon vuonna 2011. Monet hänen saavutuksistaan perustuivat hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­siin omi­nai­suuk­siin­sa, ku­ten te­rä­vään älyk­kyy­teen, il­mai­sun kirk­kau­teen ja val­loit­ta­van seu­ra­ih­mi­sen sosiaalisuuteen.[1]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anttilan puoliso vuodesta 1934 oli keuhkosairauksien erikoislääkäri Sulo Valter Anttila (1909–2001). Perheeseen syntyi kolme lasta.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Lahti, Raimo – Lappi-Seppälä, Tapio: Professori kehitti rikoslainsäädäntöä. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 12.7.2013. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  2. ↑ a b Markkanen, Kristiina: Tarja Halosen ja muiden juristien opettaja. (Sata parasta naista.) Helsingin Sanomat 6.3.2011, s. D 2. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  3. ↑ Kuka kukin on 1978
  4. ↑ Ennätys lakimiesten keskuudessa, Suomen Kuvalehti, 05.06.1937, nro 23, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Veini Ireneus Horelli (Metsämies)
  6. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 63. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  7. ↑ https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-puoluetta-oikeustieteilija-inkeri-anttila

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anttila, Inkeri: Ad ius criminale humanius: Essays in criminology, criminal justice and criminal policy. (Edited by Raimo Lahti & Patrik Törnudd. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, D:7) Helsinki: Finnish Lawyer’s Association, 2001. ISSN 0562-6102 ISBN 951-855-193-6
  • Lahti, Raimo (toim.): Kohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa: Omistettu Inkeri Anttilalle 29.11.1996. (Rikosoikeuden julkaisuja, 3) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1996. ISSN 1238-9994 ISBN 951-45-7490-7
  • Lahti, Raimo (toim.): Inkeri Anttila (1916–2013): Rikosoikeuden uudistajan ammatillinen ura ja vaikutus. (Forum iuris) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2016. ISSN 1456-842X ISBN 978-951-51-2529-3
  • Rikosoikeudellisia kirjoitelmia, 5. Sylvi Inkeri Anttilalle 29.11.1986 omistettu julkaisu. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1986. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, nro 168. ISBN 951-855-084-0. ISSN 0356-7206
  • Sundström, Mia: ”Anttila, Inkeri (1916–2013)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 334–335. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Matti Louekoski 		Suomen oikeusministeri
1975 		Seuraaja:
Kristian Gestrin
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Inkeri_Anttila&oldid=22659424”