Iina Karttunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iina Karttunen nuorena
Iina Karttunen

Iina (Josefina) Karttunen (31. heinäkuuta 1887 – 23. helmikuuta 1967) oli suomalainen hengellisen musiikin säveltäjä ja maanviljelijä. Häntä pidetään yhtenä vapaakirkollisen liikkeen alkuvaiheen tuotteliaimmista säveltäjistä.[1] Suosituin hänen säveltämistään lauluista on Martta Kaukomaan runoon sävelletty Niin alhaalla ei kukaan kulje.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iina Karttunen syntyi Kiteellä Romolan pappilassa kappalainen Karl Karttusen ja hänen vaimonsa Eeva-Maria os. Telén kahdeksanlapsisen[2] perheen toiseksi[3] nuorimmaisena.[4] Isä kuitenkin kuoli v. 1893 63-vuotiaana[2] Iinan vasta aloitettua koulunkäynnin ja perhe muutti ”armovuoden” jälkeen Karttusten sukutilalle Kiteen Niinikumpuun.[4] Iina Karttunen kävi tyttökoulua Kuopiossa ja Joensuussa [5] tavoitteenaan ylioppilastutkinto ja mahdollisesti teatteriura[6], mutta näistä suunnitelmista oli luovuttava keuhkosairauteen sairastumisen ja parantolaan joutumisen takia. [4] [7] Musiikkia hän opiskeli virsisäveltäjä Mikael Nybergin johdolla.[8]

Palattuaan Niinikummun sukutilalle Iina Karttunen koki hengellisen herätyksen Vapaakirkon piirissä[9] Karttunen toimi henngellisten tapahtumien järjestäjänä, puhujana ja laulajana.[9] [1] Hän alkoi myös säveltää hengellisiä lauluja.[4] Lauluaan ja yhteislauluja hän säesti pianolla ja kitaralla sekä nuoteista että vapaasti improvisoiden.[10]

Muiden sisarusten kouluttauduttua omiin ammatteihinsa Karttunen otti sukutilan hoitoonsa Katri-sisarensa ja äitinsä (k. vuonna 1934) kanssa.[4] Tilanhoitoon palkattiin lisäksi ulkopuolista työvoimaa, ja Karttusen johdolla maatilasta tuli kannattava, niin että varsinkin kasvitarha ja sikatalous menestyivät hyvin. [9] Väliaikaisesti hän myös opetti Niinikummun kansakoulussa.[9] Karttunen toimi Kiteen marttayhdistyksessä[11] ja kuului Koivikon karjanhoitokoulun johtokuntaan [9]. Hän piti esimerkiksi sanomalehti Karjalaisen ajan tasalla maatalouden satotilanteesta. [12]

Karttunen jatkoi kotiseudullaan perheensä perinteitä sairaiden ja hädänalaisten perheiden auttamisessa ja häntä arvostettiin hyväntekijänä.[4] [5] Sotien aikana tila tarjosi turvapaikan Viron ja Inkerin pakolaisille.[4]

Iina Karttunen on haudattu Kiteelle Ilmolan hautausmaalle Karttusten sukuhautaan.[13] Sukutila Karttu-Kakskerta autioutui ja rapistui Iina Karttusen kuoleman jälkeisinä vuosina.[14] Päärakennus ja navettarakennus purettiin uudisrakennuksen tieltä 2010.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iina Karttunen kirjoitti runoja ja suorasanaista tekstiä varhaislapsuudestaan saakka.[4] Hänen ensimmäiset sävellyksensä olivat lastenlauluja.[4] Uskonnollinen herääminen käynnisti tuotteliaan[1] sävellystyön, jota innoittivat hengelliset runot. Iina Karttuselle oli tyypillistä säveltää voimakkaan inspiraation valtaamana nopeasti pianon ääressä tai kitaraa apuna käyttäen. Vierailevalta puhujalta tai työntekijältä kuultu runo muuttui saman tien lauluksi [4]

Iina Karttusen kirjoituksia ilmestyi hengellisissä ja muissakin lehdissä[15] [16] ja hänet tunnettiin muisto- , tervehdys- ja juhlarunojen laatijana ja esittäjänä.[17] [18] [19][20][21]

Iina Karttusen säveltämät laulut Niin alhaalla kukaan ei kulje (alkup. Niin alhaal ei kenkään kulje) Martta Kaukomaan sanoihin, Sinä kaipaatko täyteyttä hengen sen Hilja Aaltosen sanoihin, Sinun tiesi on sittenkin parhain Vilho Rantasen sanoihin. Lapset Jumalan valvokaa Tekla Renforsin sanoihin ja Oi Herra suo mun levätä Mikael Nybergin sanoihin on julkaistu Suomen vapaiden suuntien Hengellisessä laulukirjassa Ne on otettu myös Suomen lähetysseuran julkaisemaan kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä.

Edellä mainittujen lisäksi Vilho Rantasen toimittama nuottikokoelma Sävelsilta sisältää Iina Karttusen säveltämät hengelliset laulut Illan rauha (sanat Tekla Renfors), Rukous (sanat Simo Korpela), Hyvä paimen (sanat Tyyne Ihamäki), Laulu kristityille (sanat Vilho Rantanen), Etsijän polku (Sanat Vilho Rantanen), Katoava - kestävä (sanat Karin Weckström), Kun viedään kaikki pois.., (sanat Vilho Rantanen) ja Käänny sielu synnin tieltä! (sanat Simo Korpela).[22][23] Iina Karttusen vuosina 1910−1920 sukulaislasten laulettavaksi perhejuhliin säveltämät lastenlaulut ilmestyivät v. 1966 vihkosena, jonka aikuistuneet lapset julkaisivat.[24] [25] Se sisältää laulut Kun pääskyset saapuvat, Lautu kotikoskelle, Kun päivä paistaa, Koivulaulu, Illan tullen ja Kehtolaulu, jotka on sävelletty Arvid Lydeckenin sanoihin, Hietikkorannalla Tyyne Puhakan sanoihin, Heinäkuun helteessä Lauri Hannikaisen sanoihin, Kevättalven laulu Ilmari Kiannon runoon, Lasten marssi Aili Nissisen sanoihin ja Kun illan varjot Max Oker-Blomin sanoihn.[24]

Iina Karttusen kuoleman jälkeen Kiteen kotiseutuväki otti hoitaakseen häneltä jääneen kirjallisen aineiston.[25]

Iina Karttusen suosituimpia sävellyksiä lauletaan ja esitetään edelleen ja niitä on julkaistu lukemattomilla äänitteillä.[26]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hämelin, Eila, ja Vappu Rautamäki. Tienraivaajat: vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä. Hämeenlinna: Päivä, 2001 s. 89
  2. ↑ a b Holopainen, Lauri. Kylähistoria. Kitee: Niinikummun kylätoimikunta, 1987
  3. ↑ Palosuo, V. J. Sukuunsa Suopetäjä: Rovasti U. W. Telén (1807-1890) Ja Hänen Perhekuntansa. [Hki]: Telénin koivikkolainen sukuhaara, 1982. s. 149
  4. ↑ a b c d e f g h i j Kiteeläinen legenda - Iina Karttunen 31.7.1887 – 23.2.1967. Koti-Karjala, 23.12.1992, s. 20-21
  5. ↑ a b Vainajia. Karjalainen, 26.2.1967, s. 5.
  6. ↑ Palosuo s. 164
  7. ↑ Rantanen, Vilho. Kuninkaasta on Minun Lauluni. Hämeenlinna: Päivä, 1965 s. 95
  8. ↑ Välimäki, Susanna, ja Nuppu Koivisto-Kaasik.: Sävelten tyttäret: säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle., s. 275. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2023. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ a b c d e Iina Karttunen 60-vuotias. Karjalainen, 30.7. 1947, s. 3.
  10. ↑ Aroheimo-Marvia, Liisa, Reijo Pajamo, ja Erkki Tuppurainen. Suomen musiikin historia: Kirkkomusiikki. Helsinki: WSOY, 2004. s. 345
  11. ↑ Kiteen kk:n marttayhdistyksen vuosikokous. Karjalainen, 21.1.1939, s. 8.
  12. ↑ Satotoiveet. Karjalainen, 13.8.1958, s. 2.
  13. ↑ Iina Karttusen hautaus. Karjalainen, 5.3.1967, s. 6.
  14. ↑ Marianne Rautiainen: Arvokasta Kiteellä - Kiteen kulttuuriympäristöohjelma, s. 35. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2003. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ joulukuuta 1936 Joulutähti, s. 21 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.5.2021.
  16. ↑ Iina Karttunen: Tohtori Alik Berg. Karjalainen, 30.12.1949, s. 4.
  17. ↑ Iina Karttunen. Karjalainen, 1.3.1967, s. 2.
  18. ↑ Tyttölyseon juhlat. Karjalainen, 6.9.1955, s. 3.
  19. ↑ Niinikummun sankareille. Karjalainen, 1.12.1949, s. 5.
  20. ↑ Vaikuttava surujuhla. Karjalainen, 19.2.1950, s. 2.
  21. ↑ Palosuo s. 163
  22. ↑ Vilho Rantanen: Sävelsilta finna.fi. 1968. Viitattu 23.5.2021.
  23. ↑ Vilho Rantasen toimittama nuottikokoelma Sävelsilta (1968) https://finna.fi/Record/kuopio.146522 sisältää laulujen Niin alhaalla ja Sinun tiesi lisäksi myös… Kysy kirjastonhoitajalta. 27.5.2021. Viitattu 28.5.2021.
  24. ↑ a b Karttunen, Ina, ja Iina Karttunen. Ina Karttusen Lastenlauluja. [s.n.], 1966
  25. ↑ a b Iina Karttuselle säveljuhla Kiteellä. Karjalainen, 14.6.1995, s. 7.
  26. ↑ Karttunen, Ina kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 23.5.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iina_Karttunen&oldid=22458953”