Huumausainerikos Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Huumausainerikos Suomessa on rikoslaissa määritelty lainvastainen teko. Huumausaineiden hallussapidosta, hankkimisesta, käytöstä, valmistamisesta, kuljettamisesta, kaupasta ja näiden yrittämisestä voidaan rangaista kansallisen lainsäädännön perusteella. Rikoslain 50 luku säädetään viidenlaisista huumausainerikoksista.

Rikoslaissa määritellyt toimet muodostavat kuitenkin vain yhden osan Suomen huumausainepolitiikasta, sillä huumerikollisuuteen ei voi vaikuttaa pelkästään rangaistuksia säätämällä ja tuomitsemalla säädösten mukaan. Sen vuoksi harjoitetaan lisäksi ennalta ehkäisevää rikoksentorjuntaa ja pyritään auttamaan huumeongelmaisia. Tähän pyritään esimerkiksi päihdepolitiikan avulla. Myös rikoslaissa on annettu mahdollisuus jättää käyttörikokseen syyllistynyt henkilö syyttämättä tai tuomitsematta, jos hän on huumeongelmansa vuoksi hakeutunut hoitoon. Terveydellisten näkökohtien lisäksi erityisesti suonensisäisten huumeiden käyttäjien onnistuneella hoidolla on merkittävä omaisuusrikollisuutta vähentävä vaikutus.

Kansainväliset sopimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen huumausainevalvonta perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, jonka pohjana ovat kolme Yhdistyneiden kansakuntien (YK) huumausaineyleissopimusta:

  1. huumausaineyleissopimus vuonna 1961 (korvasi aiemmin käytössä olleen kansainvälisen oopiumisopimuksen)
  2. psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus vuonna 1971 ja
  3. huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa koskeva yleissopimus vuonna 1988.[1]

Kaikki Euroopan unionin (EU) maat ovat hyväksyneet huumausainepolitiikan pohjaksi edellä mainitut YK:n yleissopimukset. Sopimukset kieltävät yksiselitteisesti huumausaineluettelon mukaisten aineiden tuotannon muihin kuin tieteellisiin ja hoidollisiin tarkoituksiin, mutta toisaalta jättävät sopimuksiin sitoutuneille maille harkinnanvaraa tavassa suhtautua huumeiden käyttöön ja käyttäjiin. Maat voivat itsenäisesti päättää missä suhteessa huumeiden torjunnassa painotetaan rikosoikeudellisia rangaistuksia, ennaltaehkäisyä ja hoitoa.

Huumausaineen määrittely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslain tarkoittamana huumausaineena pidetään huumausainelaissa (1289/93) tarkoitettua huumausainetta. Tuon huumausainelain mukaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkelaitokselle.

Suomessa laittomat huumausaineet määritellään sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä (1709/1993) huumausaineista ja huumausaineen valmistuksessa käytettävistä aineista. Huumausaineluettelon perusta muodostuu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa mainituista aineista. Luetteloa huumausaineena pidettävistä aineista päivitetään tarpeen niin vaatiessa.

Erittäin vaarallinen huumausaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amfetamiinia.

Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan rikoslaissa huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.[2] Termi on siis regulatorinen, ei lääketieteellinen. Koska luokitukset ja niiden pohjaksi valitun haittoja koskevan tutkimusnäytön käyttö on osin epäjohdonmukaista koko Euroopassa, päihdelääketieteen asiantuntijat ovat 2010-luvulla pyrkineet kehittämään johdonmukaisempaa luokitusta ja haittojen arviointikriteeristöä [3]. Lain perustelujen mukaan kannabistuotteet eivät ole erittäin vaarallisia huumausaineita.[4]

Esimerkiksi amfetamiini on tyypillinen sellainen huumausaine, joka voi johtaa yliannostuskuolemaan. Useat muutkin aineet voivat hyvin suurina määrinä aiheuttaa kuoleman. Tässä ei kuitenkaan tarkoiteta sellaista teoreettista mahdollisuutta, joka liittyisi vaikkapa suunnattoman suolamäärän syöntiin, vaan yliannostuskuoleman mahdollisuutta tavallisen käytön yhteydessä.[5][4]

Lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva terveydenvaara voi tarkoittaa keskushermoston vaurioita, jotka syntyvät kertakäytöstä tai joistakin käyttökerroista. Tällaisten tiedetään liittyvän esimerkiksi "crack" (kemiallisesti muutettua kokaiinia). Vakava terveydellinen vaurio voi kuitenkin kohdistua muuhunkin kuin keskushermostoon. Lain perustelujen mukaan, esimerkiksi amfetamiinin ja kokaiinin on esitetty voivan suhteellisen lyhytaikaisellakin käytöllä vaurioittavan monipuolisesti elimistöä.[4]

Huumausaineen määrittelyä erittäin vaaralliseksi tulkitaan aineen ominaisuuksia koskevan tiedon perusteella. Yksilöön kohdistuneita suoria vaikutuksia on korostettu. Sitä vastoin tietyssä tilanteessa nautittuihin huumausaineisiin liittyvä terveydellisen vaurion vaara, esimerkiksi sikiön terveydelle aiheutetut vauriot odottavan äidin käyttäessä huumausainetta, ei vielä sellaisenaan tee huumeesta säännöksessä tarkoitettua erittäin vaarallista huumausainetta.[4]

Voimakkaat vieroitusoireet tarkoittavat aineista aiheutuvaa fyysistä riippuvuutta. Vieroitusoireet on kuitenkin täsmällisempi ilmaisu kuin riippuvuus, jonka tulkinta on epäselvää siksi, että riippuvuus voi olla henkistä ja sosiaalistakin laatua. Esimerkiksi kokaiini aiheuttaa hyvin voimakasta henkistä, eikä niinkään fyysistä riippuvuutta. Vieroitusoireet ilmenevät kipu- ja tuskatiloina, jotka ovat selvemmin havaittavissa. Sellaisia aiheutuu esimerkiksi oopiumista tehdyistä huumausaineista mutta ei kannabiksesta.[4]

Huumausaineen määrittelyn erittäin vaaralliseksi tekee oikeus hankittuaan asiasta selvityksen. Selvityksessä pyritään perusteellisuuteen, sillä rikosoikeudessa vallitsevan syytetyn suosimisperiaatteen vuoksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi määrittely edellyttää, että aineen erityisestä vaarallisuudesta on kaiken järkevän epäilyn ulkopuolella oleva näyttö. Epäselvissä tapauksissa lausunto huumausaineen ominaisuuksista pyydetään käytännössä nykyisin ainakin Kansanterveyslaitoksen huumelaboratoriolta ja usein Fimealta. Muutakin selvitystä oikeudessa saa esittää. Käytännössä oikeus luottaa eniten virkavastuulla annetuihin lausuntoihin.[6]

Korkeimmassa oikeudessa (KKO) erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi on katsottu ainakin amfetamiini,[7] kokaiini,[8] heroiini,[9] buprenorfiini,[10] ekstaasi,[11] gamma,[12][13] fentanyyli[14][15], metadoni[16] ja Alfa-PvP[17]. KKO on katsonut että khat[18] ja Psilosybe-sienet[19] eivät ole lain tarkoittamia erittäin vaarallisia huumausaineita. KKO:n ennakkoratkaisu ohjaa tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä alemmissa oikeusasteissa.

Huumausainerikokset rikoslaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumausaineiden hallussapidosta ja käytöstä voidaan kansallisen lainsäädännön perusteella rangaista. Rikoslain 50 luku säädetään viidenlaisista huumausainerikoksista, joita ovat

  • huumausainerikos (RL 50:1)[20]
  • törkeä huumausainerikos (RL 50:2)
  • huumausaineen käyttörikos (RL 50:2a)[21]
  • huumerikoksen valmistelu (RL 50:3)
  • huumerikoksen edistäminen (RL 50:4).

Huumausainerikos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumausainerikokseen (RL 50:1) syyllistyy henkilö, joka laittomasti

  • tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
  • myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
  • pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,

Huumausainerikokseen syyllistynyt voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.[20] Vankeusrangaistuksesta tulee myös merkintä rikosrekisteriin.

Rangaistuksen mittaamisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdolliset rangaistusta lieventävät tai koventavat seikat huomioidaan törkeysarvostelussa ja rangaistuksen mittaamisessa. Oikeuskäytännössä kertahallussapidosta on määrätty yleensä vankeusrangaistus, kun määrä on:

  • Hasis 100 grammaa[22]
  • Amfetamiini 10 grammaa[22]
  • Ekstaasi 40 tablettia[22]
  • LSD 40 imeytyvää yksikköä[22]
  • Kokaiini 4 grammaa[22]
  • Heroiini 2 grammaa[22]

Tuomioistuin ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään em. kaltaiseen taulukkoon, vaan se harkitsee rangaistuksen tapauskohtaisesti rikoslain vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa. Vuonna 2010 huumesyyttäjät yhtenäistivät käytäntöjä kannabiksen kotikasvatuksen kohdalla, koska samasta kasvimäärästä saatettiin antaa sakkoa tai ehdollista samassa käräjäoikeudessa. Syyttäjien seuraamussuosituksessa on määritelty sakon ja ehdollisen vankeusrangaistuksen raja kasvatustapauksissa. Taitekohta on 7–10 kasvia tai 175–250 grammaa. Yhden kasvin tuottoarvio on 25 g, johon turvaudutaan silloin, kun muuta selvitystä marihuana-saannosta tai tavoiteltavasta marihuanamäärästä ei ole saatavilla. Niissä tilanteissa, joissa esimerkiksi vastaaja kertoo tuoton/tuottoarvion suuremmaksi, se voidaan ottaa arvioinnin lähtökohdaksi.[23][24][25]

Törkeä huumausainerikos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törkeä huumausainerikos on kyseessä seuraavissa tapauksissa:

  • rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
  • tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
  • rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
  • aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
  • levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla

ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.[26]

Rangaistuksen mittaamisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri määrä ainetta on oikeuden kulloinkin määriteltävissä oleva käsite. Yhtenäisen oikeuskäytännön saavuttamiseksi on pyritty määrittelemään käsite suuri määrä huumausainetta. Oikeuskäytännössä on vakiintumassa eri aineiden määrät, joista lähtien kyseessä on törkeä huumausainerikos, mikäli myös muut edellytykset täyttyvät. Arvioinnissa on otettu huomioon myös huumausaineen vaarallisuus:

  • Hasis 1000 grammaa[22]
  • Amfetamiini 100 grammaa[27]
  • Ekstaasi 300 tablettia[22]
  • LSD 300 imeytyvää yksikköä[22]
  • Kokaiini 30 grammaa[22]
  • Heroiini 15 grammaa[22]

Tuomioistuin ei luonnollisesti tässäkään tapauksessa ole sidottu mihinkään edellä mainitun kaltaiseen taulukkoon, vaan se harkitsee rangaistuksen tapauskohtaisesti rikoslain vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa. Vuoden 2001 jälkeen oikeuskäytäntö on selvästi ankaroitunut.[28] Tämä voi johtaa myös entistä pienemmän määrän katsomiseksi törkeäksi huumausainerikokseksi. Vuonna 2010 huumesyyttäjät yhtenäistivät käytäntöjä kannabiksen kotikasvatuksen kohdalla, koska samasta kasvimäärästä saatettiin antaa sakkoa tai ehdollista samassa käräjäoikeudessa. Syyttäjien seuraamussuosituksessa on määritelty törkeän huumausainerikoksen kynnykseksi 50 kasvia tai 1,25 kiloa. Yhden kasvin tuottoarvio on 25 g, johon turvaudutaan silloin, kun muuta selvitystä marihuana-saannosta tai tavoiteltavasta marihuanamäärästä ei ole saatavilla. Niissä tilanteissa, joissa esimerkiksi vastaaja kertoo tuoton/tuottoarvion suuremmaksi, se voidaan ottaa arvioinnin lähtökohdaksi.[23][24][25]

Huumausaineen käyttörikos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumausaineen käyttörikokseen syyllistyy se, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.[21]

Oleellista säädöksen soveltamiselle on siis, että huumausaine on tarkoitettu omaan käyttöön. Sitä vastoin pienenkin määrän hallussapito voi johtaa tuomitsemiseen huumausainerikoksesta sakkoon, jos syyttäjä voi osoittaa huumausaineen olevan tarkoitettu levitykseen. Vuodesta 2001 lähtien poliisin on ollut mahdollista antaa huumausaineen käyttörikoksesta sakko rangaistusmääräysmenettelyllä, jossa syyttäjä vahvistaa sakon, jotta käyttörikostapaukset eivät ruuhkauttaisi käräjäoikeutta. Rikoksesta epäillyllä on halutessaan oikeus saattaa rangaistusmääräysasia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lokakuussa 2008 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen rangaistusmääräysmenettelyssä määrättyjä sakkoja ei ole enää mahdollista muuntaa vankeudeksi, toisin kuin tuomioistuimen määräämiä sakkoja.[29][30]

Huumausaineen käyttörikoksen syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa.[31] Käyttörikoksesta jää merkintä poliisiasiain tietojärjestelmään, sakkorangaistuksesta sakkorekisteriin ja vankeusrangaistuksesta rikosrekisteriin. Sakkorangaistus huumausaineen käyttörikoksesta näkyy poliisin rekisterissä kolmen vuoden ajan, jolloin se tulee esiin myös turvallisuusselvityksessä.[32] Myös vanhentuneen rikoksen ilmitulosta voi tulla merkintä epäiltyjen tietojärjestelmään.

Rattijuopumus ja törkeä rattijuopumus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rattijuopumukseen syyllistyy se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Rattijuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia taikka tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Rattijuopumuksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Jos rattijuopumuksessa rikoksentekijä on käyttänyt muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut, ja olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rattijuopumuksesta vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Vastaavasti vesi-, ilma- ja junaliikennejuopumuksista tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.[33]

Syytteestä tai tuomitsemisesta luopuminen ja huomautusmenettely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.9.2001 tuli voimaan laki rikoslain muuttamisesta ja siinä rikoslain 50 luvun 7§:ssä säädetään toimenpiteistä luopumisesta. Sen mukaan huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta 50 luvussa mainitusta rikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Syyte voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.[34]

Edellä mainitussa laissa säädettiin myös että huumausaineen käyttörikoksesta on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uudistuksella ei ollut tarkoitus ankaroittaa huumausaineen käytöstä tai hallussapidosta omaa käyttöä varten tuomittavien rangaistusta. Alkuvuodesta 2006 julkaistun oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen suorittaman tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että rangaistusmääräysmenettelyä on käytetty sellaisiin huumausaineen käyttörikostapauksiin, joihin olisi voinut soveltaa lievempää seuraamusta, kuten huomautusmenettelyä tai seuraamusluonteista syyttämättäjättämispäätöstä.[35] Tämän johdosta sisäasiainministeriö antoi Poliisille ohjeen Huumerikosasioiden kirjaamisesta 18.12.2006[36] ja tarkensi sitä 2.5.2007.[37]

Esitutkintalain 4 ja 43 §:n mukaan esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä. Esitutkintaviranomainen voi antaa rikokseen syyllistyneelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen.[38]

Youth Against Drugs ja A-klinikkasäätiö esittivät vuonna 2012, että kannabiksen kohdalla huomautusmenettelyn käyttöä sanktiona ja seuraamuksena pitäisi soveltaa pääsääntöisesti, silloin kun käyttöön ei liity epäilyä muusta rikollisesta toiminnasta ja että rekisterimerkinnöistä olisi syytä luopua, sillä merkintä saattaa heikentää nuoren opiskelu- ja työnsaantimahdollisuuksia.[39][40]

Loppuvuodesta 2012 YleX keräsi tiedot seitsemän kaupungin huumausaineiden käyttörikoksista ja vertaili annettujen huomautuksien määrää. Luvut osoittivat että ero eteläisen ja pohjoisemman Suomen välillä voi olla jopa viisinkertainen. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi, että tilanne on ongelmallinen yhdenvertaisuuden kannalta lain edessä.[41]

Hyväksyttävä hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoksentekijän on oman terveytensä vuoksi ja mahdollisesti rikosseuraamuksen välttämiseksi hakeuduttava hoitoon huumeongelmastansa selvitäkseen. Mikä tahansa hoito toimenpiteistä luopumiseksi ei kuitenkaan ole rikoslain mukaan hyväksyttävää. Hyväksyttävää hoitoa ovat julkisella rahoituksella järjestetyt tai julkista rahoitusta saavat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalvelut. Tällöin ovat monipuolisesti yleisesti käytössä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalvelut sekä hoidot lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin yksityisvastaanotolla. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat yleisohjeet siitä, mikä on hyväksyttävää hoitoa.

Tärkeää on huomata, että hoitoon hakeutuminen ei ole mikään "automaatti", jolla rikosoikeudellisesta seuraamuksesta ja toimenpiteistä luovutaan. Syyttäjällä ja tuomioistuimella on itsenäinen harkintavalta arvioida onko syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen perusteltua mikäli rikoksentekijä on hakeutunut hoitoon. Hyväksyttyyn hoitoon hakeutuneen rikoksentekijän etu koskien rangaistusta on useimmiten kuitenkin vain lievempi tuomio.

Huumausainerikoksen valmistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumausainerikoksen valmisteluun syyllistyy se, joka tehdäkseen edellä tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Säätämällä jo valmistelun rangaistavaksi, lainsäätäjä tahtoo osoittaa suhtautuvansa erityisen paheksuvasti huumausainerikokseen. Samalla helpotetaan taistelua ammattirikollisuutta vastaan. Esimerkiksi huumelaboratorion olemassaolon todistaminen oikeudessa voi olla melko helppoa kotietsinnän tulosten perusteella, kun taas laboratorion käyttöä ja sen laajuutta on vaikeampi osoittaa.lähde? Tällöin syyttäjä saa kuitenkin laboratorion omistajlle rangaistuksen jo valmistelu-pykälän perusteella, mihin yleensä liittyy laboratorion menetys valtiolle.

Yleensä rikoksen valmistelu ei ole Suomen rikoslaissa rangaistavaa. Eräänä syynä on rikosten erilainen luonne ja niihin syyllistyvien asema yhteiskunnassa. Huumausainerikoksen valmisteluun liittyvä "soveltuva väline, tarvike tai aine" on jotain, mitä tavallisella kansalaisella ei yleensä ole hallussaan hyväksyttävästä syystä vaan kyseessä on laboratoriolaitteisto tai teollinen kemikaali.lähde? Tuomioistuin voi erittäin suurella varmuudella erottaa tavallisen keskiluokkaiseen elämän tai hyväksyttävän teollisen toimeliaisuuden rikollisena pidetyn alakulttuurin toiminnasta.lähde? Toisaalta murhat ja muut väkivaltarikokset tehdään Suomessa yleensä laillisilla aseilla tai joka kodista löytyvillä työkaluilla, joiden hallussapitoon on lukuisia hyväksyttäviä syitä. Lisäksi tämäntapaiset rikokset ovat yleensä huomattavasti helpompia tutkia, joten niihin ei tarvitse puuttua jo varhaisessa vaiheessa.lähde?

Huumausainerikoksen edistäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan henkilö

  • Henkilö, joka huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin huumausainerikoksen tekemiseen
  • Henkilö, joka varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka ym. kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,

Huumausainerikoksen edistämisestä on tuomitaan jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ”Päihteitä koskevan lainsäädännön kehitys ja päihdeoloihin vaikuttaneita tapahtumia”, Päihdetilastollinen vuosikirja 2017 : Alkoholi ja huumeet, s. 95-100. THL, 2018. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Rikoslaki 50 luku 5.2§ (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ European rating of drug harms. van Amsterdam J, Nutt D, Phillips L, van den Brink W. J Psychopharmacol. 2015)
  4. ↑ a b c d e HE 180/1992, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä
  5. ↑ Esimerkiksi KKO 2002:5
  6. ↑ Esimerkiksi KKO R98/428, KKO R2003/289
  7. ↑ KKO:1998:162
  8. ↑ KKO:2001:13
  9. ↑ KKO:2004:73
  10. ↑ KKO:2004:127
  11. ↑ KKO:2005:56
  12. ↑ Korkein oikeus: Gamma on erittäin vaarallinen huumausaine Helsingin Sanomat 23.6.2009.
  13. ↑ KKO:2009:53
  14. ↑ Korkein oikeus linjasi: Fentanyylistä ankarampi rangaistus kuin heroiinista Helsingin Sanomat 27.5.2014.
  15. ↑ KKO:2014:34
  16. ↑ KKO:2014:41
  17. ↑ KKO:2018:76
  18. ↑ KKO:2011:108
  19. ↑ KKO:2017:33 Finlex.
  20. ↑ a b Rikoslaki 50:1§ (Arkistoitu – Internet Archive) Huumausainerikos
  21. ↑ a b Rikoslaki 50:2a§ (Arkistoitu – Internet Archive) Huumausaineen käyttörikos
  22. ↑ a b c d e f g h i j k Huumausainerikosten rangaistussuositus 4.12.2006. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2006
  23. ↑ a b Syyttäjät yhtenäistävät huumerikosten arviointia Yle 18.10.2011
  24. ↑ a b Suositus syyttäjän seuraamuskannanotoksi kannabiskasvien sisäkasvatustapauksissa
  25. ↑ a b Hampusta saa huumetta, lääkettä ja ravintoa: Missä on laittomuuden raja? Suomen Kuvalehti 6.2.2013
  26. ↑ Suomen rikoslaki 50 luku 2 §: Törkeä huumausainerikos Finlex. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 3.11.2014.
  27. ↑ KKO R2001/397
  28. ↑ RIKOLLISUUSTILANNE 2007: Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Luku 6, s. 381 (Arkistoitu – Internet Archive) OPTL:n tutkimuksia 238. ISBN 978-951-704-356-4. ISSN 1797562X. Viitattu 6.8.2009
  29. ↑ VKS:2006:1 Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta (Arkistoitu – Internet Archive) Valtakunnansyyttäjävirasto, Yleinen ohje syyttäjille, 23.10.2006.
  30. ↑ Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli (Arkistoitu – Internet Archive) Heini Kainulainen HAASTE 3/2009.
  31. ↑ Rikoslaki 8 luku 1 § (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ Kannabis ei ole vaaraton: Käyttäjä voi menettää opiskelu- tai harjoittelupaikkansa (Arkistoitu – Internet Archive) Aamuposti 19.5.2014.
  33. ↑ Rikoslaki 23 luku 3 § - 7 § (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ 654/2001 Laki rikoslain muuttamisesta
  35. ↑ Seuraamuskäytäntö huumausaineen käyttörikoksissa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 219 - Heini Kainulainen
  36. ↑ MENETTELY HUUMAUSAINEEN KÄYTTÖRIKOSTA KOSKEVISSA ASIOISSA (Arkistoitu – Internet Archive) SISÄASIAINMINISTERIÖ 18.12.2006
  37. ↑ HUUMERIKOSASIOIDEN KIRJAAMINEN SISÄASIAINMINISTERIÖ, Poliisiosasto, 2007.
  38. ↑ Esitutkintalaki 30.4.1987/449
  39. ↑ Youth Against Drugs: Kannabissakottaminen lopetettava MTV3 01.08.2012
  40. ↑ Myssy pois silmiltä -YAD n kannabiskannanotto ja toimenpide-esitykset kansanedustajille
  41. ↑ Huumeista kärähtäneitä ei kohdella Suomessa tasavertaisesti - etelässä selviää helpommin vain huomautuksella YleX, 18.12.2012

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Huumausainerikos_Suomessa&oldid=22210402”